Lue keskustelun säännöt.
Työelämästä saadut traumat
25.02.2015 |
Onko jollakulla työelämästä saatuja traumoja? Missä tilanteessa ne ovat syntyneet ja miten olet päässyt niistä yli? Itselläni on luottamus mennyt niin pahasti työnantajiin, että epäilen nykyisen työnantajan jokaista sanaa ja se alkaa olla ongelma minulle itsellenikin. Katselen mm. jokapäivä työpaikkailmoitukset varoiksi.
Omia kokemuksia:
- luvattiin työpaikka, muutin sen vuoksi toiseen kaupunkiin, ja sopimuksen allekirjoituspäivänä sainkin kuullä että mitään sopparia ei tulla tekemään, vaikka sitä oli jo monta kuukautta minulle luvattu
- sain laittomat potkut, jankutin puhelimessa 1,5 h työnantajan kanssa, eikä hän pystynyt edes nimeämään syytä miksi sain potkut. Ilmeisesti oli ihastunut minuun ja kun en reagoinut, sain potkut koeajalla (olin työpaikan takia lopettanut vakityön)
- työnantaja lähenteli seksuaalisesti
- työnantaja antoi pitää 5 minuutin taukoja ja pakotti potkujen uhalla ylitöihin
- työnantaja halusi että teen pimeää työtä ja kun en suostunut, ei jatkanut enää soppariani
- työnantaja panttasi työsopparin tekemistä kuukauden kiireeseen ja unohdukseen vedoten
- luvattiin jatkoa hyvälle vuokratyöpaikalle, mutta jatkamispäivänä minulle tarjottiinkin kolmiovoileipien pakkaamista työn sijaan, johon minulla oli koulutuskin (vuokratyöpaikka kierrätti työntekijöitä, työnvälittäjän oma tytär sai jatkaa yrityksessä ja sai parhaimmat vuorot, vaikkei ollut edes koulutettu)
jne jne.
Kommentit (13)
Älä ole niin sinisilmäinen! Ehkä ei kannattaisi muuttaa toiselle paikkakunnalle työnperässä, kuin vasta sitten kun on nimi työsopparissa alla? Itse en uskaltaisi muuttaa edes kuin sitten, kun työ on vakituista, ja tuntuu, että sitä on myös jatkossa.
Ehkä alasi on esim. tarjoilua tmv. jossa yleisesti on työntekijöillä heikko asema. Riippuu suuresti siitä omasta alasta, ja paikasta miten tulee kohdelluksi, esim. jos olet korkeasti koulutettu ja hyväpalkkainen esim. juristi, lääkäri, tai asiantuntija, niin eipä juuri työnantajat pidä heittopussina, kuin esim. kodinhoitajaa/ siivoojaa/ keittäjää/ tarjoilijaa jne... Ikävä totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On traumoja enkä luota työnantajiin. Ei ole aihetta luottaa. Firmat eivät kanna yhteiskuntavastuutaan. Varaudu työelämässä pahimpaan.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 22:57"]
Minkä alan töitä teet?
[/quote]
Olen yrittänyt olla kunnon kansalainen ja tehdä kaikkea. Jos omaa mielenkiintoa vastaavaa työtä ei ole ollut tarjolla. Eli elintarviketehtaassakin on tullut oltua: työpaikkakiusaamista, simputtamista, huoltomies tuli iholle ja työpaikan kateelliset keski-ikäiset naiset juoruilivat.
Oman alan töissä (opetus- terveys, sosiaalipuoli) huono naisvaltaisen työpaikan ilmapiiri, masennusta, liian vähän tunteja, tekopyhyyttä, ilkeilyä potilaita kohtaan, liian kiire jne.
Haluaisin löytää työn, jonne olisi ilo mennä. 50:ntä työtä läpi kahlanneena ei ole vielä löytynyt ja pitäisi olla työelämässä vielä ainakin 30 vuotta. Uuvun jo koko ajatuksesta.
Tykkäisin sellaisesta solidaarisesta työyhteisöstä ja ihmisläheisestä pomosta, jolla on moraalista selkärankaa ja oikeudenmukaisuudentajua. Ja että ongelmista voi pelotta puhua jos on tarve.
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 23:01"]Älä ole niin sinisilmäinen! Ehkä ei kannattaisi muuttaa toiselle paikkakunnalle työnperässä, kuin vasta sitten kun on nimi työsopparissa alla? Itse en uskaltaisi muuttaa edes kuin sitten, kun työ on vakituista, ja tuntuu, että sitä on myös jatkossa.
Ehkä alasi on esim. tarjoilua tmv. jossa yleisesti on työntekijöillä heikko asema. Riippuu suuresti siitä omasta alasta, ja paikasta miten tulee kohdelluksi, esim. jos olet korkeasti koulutettu ja hyväpalkkainen esim. juristi, lääkäri, tai asiantuntija, niin eipä juuri työnantajat pidä heittopussina, kuin esim. kodinhoitajaa/ siivoojaa/ keittäjää/ tarjoilijaa jne... Ikävä totuus.
[/quote]
Kyllä se kuule ihan asiantuntijoillakin on tuo työelämä hanurista ja heitellään miten sattuu.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 23:01"]
Älä ole niin sinisilmäinen! Ehkä ei kannattaisi muuttaa toiselle paikkakunnalle työnperässä, kuin vasta sitten kun on nimi työsopparissa alla? Itse en uskaltaisi muuttaa edes kuin sitten, kun työ on vakituista, ja tuntuu, että sitä on myös jatkossa.
Ehkä alasi on esim. tarjoilua tmv. jossa yleisesti on työntekijöillä heikko asema. Riippuu suuresti siitä omasta alasta, ja paikasta miten tulee kohdelluksi, esim. jos olet korkeasti koulutettu ja hyväpalkkainen esim. juristi, lääkäri, tai asiantuntija, niin eipä juuri työnantajat pidä heittopussina, kuin esim. kodinhoitajaa/ siivoojaa/ keittäjää/ tarjoilijaa jne... Ikävä totuus.
[/quote]
Kyseessä oli kaikkien aikojen paras työnantajani, johon luotin kuin kiveen. Olin ollut vuosia töissä kyseisessä paikassa kesätyöntekijänä, vuokratyöntekijänä, määräaikaisena. Sitten 2 päivän aikana ennen allekirjoittamista tehtaalle tuli uusi omistaja ja se siitä. Osastoni pomo ei voinut oikeasti tietää mitään etukäteen.
Huom, on olemassa juristeja jotka ovat kuin orjia omassa työssään ja lääkäreitä joita potilaat kiusaavat ja vainoavat tai valittavat estotta päin naamaa, eikä kenellekään voi oikein kertoa ahdistuksesta tai väsymyksestä. Olen ollut yliopistollakin töissä ja ihan silmittömät tulospaineet oli niin yliopistoradion kuin yliopistolehden puolella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 23:02"]
On traumoja enkä luota työnantajiin. Ei ole aihetta luottaa. Firmat eivät kanna yhteiskuntavastuutaan. Varaudu työelämässä pahimpaan.
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä. Ap
Ap:n tarvii hakeutua miesvaltaselle työpaikalle. Siellä on suoraselkäsiä pomoja ja turha draama jää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 23:12"]Ap:n tarvii hakeutua miesvaltaselle työpaikalle. Siellä on suoraselkäsiä pomoja ja turha draama jää pois.
[/quote]
No ei todella! Miesvaltaisuus tai naisvaltaisuus, yjtä paha. Ongelmat on vaan erit..
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 23:12"]
Ap:n tarvii hakeutua miesvaltaselle työpaikalle. Siellä on suoraselkäsiä pomoja ja turha draama jää pois.
[/quote]
Olen ollut. Kirkkoveneitä oli piirretty tai kaiverrettu jokapaikkaan. Minua ei naisena otettu vakavasti. Jos työskentelin miesparin kanssa, pomo selitti tehtäväohjeet parilleni, eikä minulle, vaikka olin ollut firmassa kauemmin. Naisten veskin ovessa (ulkopuolella) oli teksti: Piparit. Naisia oli vain 1-2 muuten täysin miesvaltaisessa firmassa. Pomo tiiraili estottomasti naisten takamuksia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoruilu ja paskan puhuminen ja "työkaverien "haukkumista. Sitten ne pahimmat juoruilijat selittää kun täällää medän työpaikalla on kyllä paras työhenki ja kivoimmat työntekijät, no varmaan niiiden mielestä kun simputtaa vaan uusia! Asiakkaat ahdistelee, ja "työminäni" vaan hymyilee kun en vaan pysty asiakkaalle sanomaan ilkeästi, jälkeenpäin ahdistaa kun kohteli mua kuin mikäkin halpa esine.
ei voi täysin suojata itseään huonolta kohtelulta, mutta seuraavat jutut auttaa:
-yrittää löytää sellaisen työn, joka on mahdollisimman sopiva itselle, eikä tuijota niin paljoa palkkaukseen, arvostukseen ym.
-yleensä koulutetut ihmiset on jonkin verran helpompia työkavereina, tosin ei aina.
-pitää yrittää löytää se "pienempi paha", eli jossain työtehtävässä voi olla vähän liian vähän tunteja, mutta jos muuten viihtyy, niin se on ehkä kuitenkin parempi itselle, kuin työ, joka on kokoaikainen mutta kaikki asiat on päin p:tä. kun sinulla nyt on kokemusta monesta työstä, varmaan jossain on ollut jotain positiivista. mieti, millainen se työpaikka oli, ja yritä löytää samat hyvät puolet.
-yleensä suurehkot työpaikat on parempia kuin pienet, jossa on yksin pomon kanssa. pienissä työpaikoissa on enemmän yksittäisen pomon armoilla.
-sekatyöpaikat, joissa on sekä miehiä että naisia, on yleensä parhaimmat.
-pitää vähän "katsoa ihmisten läpi", eli jos joku puhuu naisista halventavasti, siinä on yleensä takana huono itsetunto tai muita elämän ongelmia. kun huomaa, että kyseisellä ihmisellä on itse asiassa asiat huonosti, niin ei enää ajattele kovin paljoa tuollaisia puheita.
auttaa, kun omat odotukset ei ole kovin korkealla. silloin ikään kuin kaikki positiivinen on kotiin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 23:51"]
ei voi täysin suojata itseään huonolta kohtelulta, mutta seuraavat jutut auttaa:
-yrittää löytää sellaisen työn, joka on mahdollisimman sopiva itselle, eikä tuijota niin paljoa palkkaukseen, arvostukseen ym.
-yleensä koulutetut ihmiset on jonkin verran helpompia työkavereina, tosin ei aina.
-pitää yrittää löytää se "pienempi paha", eli jossain työtehtävässä voi olla vähän liian vähän tunteja, mutta jos muuten viihtyy, niin se on ehkä kuitenkin parempi itselle, kuin työ, joka on kokoaikainen mutta kaikki asiat on päin p:tä. kun sinulla nyt on kokemusta monesta työstä, varmaan jossain on ollut jotain positiivista. mieti, millainen se työpaikka oli, ja yritä löytää samat hyvät puolet.
-yleensä suurehkot työpaikat on parempia kuin pienet, jossa on yksin pomon kanssa. pienissä työpaikoissa on enemmän yksittäisen pomon armoilla.
-sekatyöpaikat, joissa on sekä miehiä että naisia, on yleensä parhaimmat.
-pitää vähän "katsoa ihmisten läpi", eli jos joku puhuu naisista halventavasti, siinä on yleensä takana huono itsetunto tai muita elämän ongelmia. kun huomaa, että kyseisellä ihmisellä on itse asiassa asiat huonosti, niin ei enää ajattele kovin paljoa tuollaisia puheita.
auttaa, kun omat odotukset ei ole kovin korkealla. silloin ikään kuin kaikki positiivinen on kotiin päin.
[/quote]
Kiitti, tämä oli viisas kirjoitus. Ap
Minkä alan töitä teet?