Millainen on ollut vaikea raskautesi?

up

Liitoskipuja, selkäkipuja, hermokipua. Sairaslomalle rv 30 kun toinen jalka petti (hermokipu). Nämä kahdessa viimeisessä raskaudessa. Siinä viimeiseksi jääneessä lisäksi armoton närästys, hermokivun vuoksi esim joksu tai kävely normaalisti ei onnistunut, jalka ei vaan liikkunut, käskyt ei menneet hermoissa perille. Tätä kesti vielä 8kk synnytyksen jälkeen. Lopuksi raskaushepstoosi, kaikkine oireineen, käynnistetty synnytys, syödyksi meni, huonokuntoinen vauva jota jouduttiin virvottelemaan.. Ei enää lapsia meille.

Pahoinvointi jäätävää. Saikulle rv 7 lähtien. Pahimpina päivinä oksensin yli 30 kertaa ja painokin putos sitten 10 kiloa, eikä ois kyllä ollu varaa pudota. Välillä käytiin tipassa että hengissä pysyttiin. Vikalla reissulla mentiinkin ambulanssin kanssa kun ei jalkeilla pysynyt, kahdeksan päivän aikana ainoa vatsalaukkuun jäänyt ravinto oli yksi viinirypäle... tuon 4 päivän tiputuksen jälkeen helpotti niin, että oksensin vain aamuisin synnytykseen asti. Ei kovasti houkuta ajatus uudesta raskaudesta.

Itsellä ekasta raskaudesta raskaus myrkytys ja toisesta diabettes ja epäily raskaus myrkytyksestä.. Molemmat raskaudet tosi pelottavia ja etenkin ensimmäinen kun mulla oli raskaus aikana masennus lääkitys ja sen seurauksena esikoiseni ei pystynyt hengittämään ja hänet vietiin ilman et näin häntä ollenkaan niin vauva teholle nukutukseen ja asennettiin hengitys koneeseen

kertokaa lisää! 

Supistukset alkoi jo neljännellä kuulla. Töistä jäin pois rv29 ja vauva syntyi kolmisen viikkoa myöhemmin.

14. Raskausviikolle asti jatkuvaa oksentamista . Sen jälkeen menikin aika kauan tosi kivasti, kunnes Rv. 28 jouduin osastolle pakkolepoon yli kuukaudeksi. Makasin yli viisi viikkoa samassa huoneessa, jalat kohti kattoa. Kohdunkaulaa vain 1,5 cm ja paikat kypsinä. kun pääsin kotiin alkoi J Ä R K Y T T Ä V Ä T liitoskivut joita kestikin sitten ihan loppuun asti, ja joiden takia en juuri saanut nukuttua enää. Tyttö syntyi 40+5.

Pahoinvointi alkoi joskus rv6 ja viimeiset laatat heitin synnytyksessä. Sain alkuun suun kautta otettavia Primperan-tabletteja mutta nehän tuli heti ulos. Oksentelin useita kertoja päivässä ja pian mikään ei pysynyt sisällä. Rv11 olin tiputuksessa osastolla muutaman päivän. Sen jälkeen jouduin käyttämään suppona vahvempaa primperania, sekin vain rajoitti oksentelua mutta ei lopettanut kokonaan. Saikulla olin miltein koko raskauden. Raskautta oli yritetty kolme vuotta mutta kokemus oli henkisestikin niin rankka (miehelle ja minulle) että ajoittain toivoin etten olisi ikinä edes raskautunut. Lopussa huomattiin että vauva ei kasva kunnolla ja seurannan jälkeen raskaus päättyi kolmepäiväiseen käynnistykseen ja vauva syntyi pienipainoisena, kaksikiloisena rv38. Pienipainoisuuden syyksi kuitenkin epäiltiin sukurasitetta, molempien suvuissa on pieniä vauvoja (ja toinen lapsemme oli myös melko pieni).

Ja niin kamala kuin ensimmäinen raskaus olikin niin pidin pääni ja halusin lapset pienellä ikäerolla. Luin että usein pahoinvointi on helpompi seuraavissa raskauksissa ja luotin siihen vaikka eihän se aina niin ole. Asiasta keskusteltiin jonkin aikaa ja lopulta tulin ensiyrittämällä, ensimmäisten kuukautisten jälkeen ja vielä imettäessäni raskaaksi kun esikoinen oli 5kk :) Ja toinen raskaus olikin helppo ja mukava verrattuna ensimmäiseen. Liitoskivut alkoivat vaivata rv10 ja välillä en päässyt tuolilta ylös mutta selvittiin kuitenkin. Pahoinvointi kesti rv16 asti mutta oksensin YHTEENSÄ yhtä monta kertaa kuin ensimmäisessä raskaudessa PÄIVÄSSÄ välillä ja pahoinvointi oli muutenkin huomattavasti lievempää. Kasvua seurattiin hiukan mutta todettiin että kun ensimmäinenkin oli täysin terve ja normaali ja toinen oli hieman isompi niin turha seurailla enempää. Synnytyskin oli helpompi :)

Pahoinvointi tuntuu kyllä niin mitättömältä vaivalta kun miettii millaisia komplikaatioita raskaudessa voi olla mutta kyllä nousee niskakarvat pystyyn kun joku möläyttää että "raskaus ei ole sairaus". 9 kuukautta on PITKÄ aika pienemmänkin vaivan kanssa ja varmaan onnekas vähemmistö joka purjehtii raskauden läpi täysin oireettomana ja hehkuvana.

Mies jätti, perse levisi 26cm ja alapää levittyi laajalti.

Pahoittelut rivivälien puuttumisesta, oletin että ne tietsikalla toimis... -11

Ehdottomasti rankin raskaus oli viimeisin.
Vaikka synnytin keskosen rankan raskauden jälkeen, niin seuraava raskaus, jossa fyysisesti voin hyvin oli henkisesti aivan järkyttävä.

Minulla oli alusta asti omituinen tunne, että joku asia ei ole "oikein".
Sellainen selittämätön riivaava tunne, johon heräsin öisin ja se kalvoi mieltä päivisin.
En voinut vauvalle hankkia mitään valmiiksi, koska se omituinen tunne, koski nimenomaa vauvaa.
Kaikki oli kuitenkin hyvin. Voin itse hyvin, vauva voi erinomaisesti, moni ultraaja ihasteli kuinka virkeä vauva ja vahva sydän.
Mentiin jo ihan viimeisiä viikkoja raskaudessa ja edelleen se tunne vaivasi.
Eräs päivä sitten nukahdin, ja herätessä tunsin järjettömän ahdistuksen tunteen.
Vaistomaisesti laitoin käden vatsalleni tarkistaakseni, että vauva on kunnossa.
Ei tullut potkua takaisin ja hetkeä myöhemmin päivystyksessä todettiin, että se vahva sydän on sammunut.

En tiedä mikä oli se tunne koko raskauden ajan. Vauva oli kuitenkin terve, eli en voinut "aistia" sairautta. Mutta jokatapauksessa kokemuksena tämä kaikki oli niin rikkirepivää, että viimeinen raskaus oli kohdalleni.

Rv 24 sairaslomalle, odotin kaksosia. Olo oli loistava, mutta silti kuulema piti vaan jäädä. Noh, rv31 tulikin sitten raskausmyrkytysoireita jotka kestivät rv37 asti, kunnes synnytys päätettiin viimein käynnistää, kun verikokeissa munuaisarvot pompahtivat. Olin kuusi viikkoa on/off sairaalassa siis vuodeosastolla loppu raskauden ajan. Jalat turposivat niin isoiksi ettei saanut kenkiä jalkaan, ja kun nousi seisomaan tuntui että pohkeet ihan oikeasti räjähtäisi kohta siitä nesteen määrästä. Päänsärky oli myös kova. Verikokeita otettiin lähes päivittäin kun tarkkailtiin "taudin" oireita, kädet siis oli aika hurjat.. Lopulta mahakin painoi niin paljon että käveli etukenossa, siitä alkoi rakkaat selkäsäryt jotka vaivaavat edelleen 2,5 vuoden jälkeen.

Viikolla 14 pahojen nivelkipujen vuoksi sairaslomalle. En kyennyt edes kävelemään kotitalon ympäri, raskauden loppupuolella en kyennyt edes liikkumaan kotona. Jouduin osastolle, missä hoitaja lykki minut pyörätuolilla vessaan. Sattui niin helvetisti ihan joka paikkaan, en kyennyt laittamaan itse sukkia jalkaan, en voinut avata maitopurkkia, nukkuminenkin sattui. Siitä oli sitten todella rentoa lähteä vauva-arkea pyörittämään. O_o

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 18:29"]

Viikolla 14 pahojen nivelkipujen vuoksi sairaslomalle. En kyennyt edes kävelemään kotitalon ympäri, raskauden loppupuolella en kyennyt edes liikkumaan kotona. Jouduin osastolle, missä hoitaja lykki minut pyörätuolilla vessaan. Sattui niin helvetisti ihan joka paikkaan, en kyennyt laittamaan itse sukkia jalkaan, en voinut avata maitopurkkia, nukkuminenkin sattui. Siitä oli sitten todella rentoa lähteä vauva-arkea pyörittämään. O_o

[/quote]

Voi ei, miten kurja kuulla! Palautuiko olo normaaliksi pian synnytyksen jälkeen, vai kärsitkö kivuista pitkään? Onko sinulla jokin nivelsairaus vai aiheuttiko pelkästään raskaus tuon kaiken? Toivottavasti ovat vain huono muisto enää! -ap

up!