Isä-viikonloput harvenevat

Meillä 6-vuotias tyttö käy isänsä luona joka kolmas vkl.Näin siksi,että saan rauhotettua eskarin alotuksen ja meillä alkoi myös harrastukset kun sai eskarista uusia kavereita.Ja nyt kun olen tytön kanssa keskustellut niin on tykännyt kun ei aina tarvii matkustella edes takasin.Ja isänsä kun vie tyttöä aika usein noilla viikonlopuilla omia sukulaisia katsomaan niin eivät ole sielläkään kotona.Ja kyllä kai se tohon ikäänkin kuuluu kun meillä tyttö nauttii kotona olemisesta ainakin vielä:))

Kerroit,että isän luona on myös perhe,onko siellä sisko/velipuolia?Oisko se vaikuttanut,ettei lapsesi halua mennä sinne?

Neuvoksi en voi muuta sanoa kuin kannattaa kokeilla kaikkia mahdollisuuksia ja ainahan voitte palata joka toinen vikl. rytmiin,mut kannattaa myös miettiä jaksaisitko sinä tollasta rumbaa,onhan lapsesi jo monta vuotta sitä tehnyt,oisko aika rauhoittaa tilanne.

ehkäpä voisit pyytää häntä ilmoittamaan asian kirjallisesti esim sähköpostilla tai muuten, niin onpahan sitten joku paperi sulla arkistoissa jos tulee joskus sanomista. esim " voisitko laittaa meilillä mulle ne viikonloput jolloin haluat X:n teille, vaikka koko loppuvuodelle, jotta saisin ne kalenteriin merkattua."

Lähinnä ihmettelin sitä tuossa isän päätöksessä että aikaisemmin on aina puhunut että haluaisi lapsen luokseen enemmän tai kokonaan ja nyt onkin muuttanut kokonaan mieltään.. Tietysti hän myös yrittää ajatella lapsen parasta, mutta yleensä isän paras vaikuttaa enemmän asioissa ;)



Isän luona on 1-vuotias pikkusisko, josta poika kyllä kovasti tykkää, enkä usko että kohdellaan eriarvoisesti, mutta mahdollisesti kuri on aika tiukkaa ja isä ja hänen vaimonsa riitelevät keskenään aika paljon..



Katsotaan nyt miten alkaa sujumaan, toivottavasti ei tarvitse kauheasti riidellä menoista ja tuloista,,

Tulin vielä kommentoimaan:))

Ehkäpä on hyväkin,että lapsesi ei menekään isälleen niin usein jos siellä kerran riidellään useesti.Vaikka normaaliahan se on,ainakin meillä:))

Ja tuo pikkusisko voi kuule olla hyvinkin syynä,ettei lapsesi halua mennä sinne,saattaa olla mustasukkainen.Oletko kysellyt lapsen isältä tuota asiaa ja muutenkin kannattaa kysellä ehkä noista vkl isältä/vaimolta jos vaan ootte puheväleissä.Ja yleensä isät pitävät tiukempaa kuria kuin äidit.

Ja pitää muistaa,että isän luona on kaksi lasta silloin tällöin joten jonkinlaista kuria pitää olla.Minun tyttöni joutuu isänsä luona kans noudattamaan joitain " omituisia" sääntöjä,mut ei se mua ole haitannut.Koska tavallaan kaksi kotia ja molemmissa kodissa eri pelisäännöt.Sille vaan ei voi mitään.Pääasia on että kykenee lapsestaan huolehtii vkl.Onkos sinulla sitten muita lapsia,vai oletko aivan yksin lapsesi kanssa?Näkeekö lapsesi sinun luona riitelyä?Riitelyssähän ei mitään pahaa ole pitäähän lapsen oppia näkemään,että joskus riidellään ja mitenkä riidellään.Ja tietysti myös pitää nähdä sovinnontekokin.

Mieheni poika on 9-vuotias, nyt on jo vuoden verran menneet viikonloput aika huonosti, tarkoitus siis oli, että poika käy meillä joka toinen vkl pe-su, mutta vuoden 2005 elokuusta on mennyt huonosti, poika aloitti silloin ekaluokan, meni siis vuoden myöhempää kouluun kuin normaalisti, tuohon saakka viikonloput menneet suht hyvin, ja on viettänyt aikaa lomillakin meillä, jopa viikon putkeen. Nykyään ei halua tulla enää yöksi, ehkä just just päivän viihtyy meillä, on aika kiinni äidissään. Tänä kesänä olimme suunnitelleet huvipuistoreissua niin että poika olisi päässyt myös mukaan, poika tuli meille, yö olisi pitänyt ensin nukkua, ja seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä, mutta jo nukkumaanmennessä tuli niin hirveä koti-ikävä, itkua riitti...ei auttanut mitkään selitykset, että iskän luona on hyvä olla, että pääsee reissuun meidän kaa jne...halusi soittaa äidilleen, ja kertoi haluavansa kotiin itku kurkussa...ei siinä vaihtoehtoja juuri ollut, mies lähti ennen puolta yötä poikaa kuskaamaan kotiinsa. Teimmekö väärin että sai soittaa kotiinsa?



Minulla ja miehelläni on kaksi yhteistä lasta 03 ja 05 syntyneet, ensi vuonna tulossa kolmas yhteinen. Poika on viihtynyt hyvin lastemme kanssa, etenkin pienimmäisen kanssa, viimeksikin täällä halusi kantaa pientä sylissä, että en usko, että lapsistamme johtuvaa olisi tuo, ettei tänne haluaisi tulla. Pojalla on ollut tämän vuoden puolella aika paljon menetyksiä, kun mummonsa ja isomummonsa nukkuivat pois, että voisko olla jotain tuollaisestakin johtuvaa, ettei halua tulla...poika oli suunnilleen 1v kun vanhempansa ovat eronneet...pojalla on kotonaan 5v velipuoli, äitinsä miehen kanssa ollu tekemisissä jo pienestä pitäen. Kutsuu tätä myös joskus isäkseen...vaikkakin puhuu myös biologisesta isästää.." iskä" :)



Tietysti poika kun on jo 9v, alkaa olee jo paljon kavereita, mitä saa koulusta, että haluaako heidän kaa viettää aikaa...enemmänkin minusta poika vaan haluaa olla kotonaan, kun äitinsäkin on siellä, jos poika kokee jotenkin tilanteen " oudoksi" että joutuu joka toinen viikonloppu lähtemään " muualle" , en tiedä...mieheni ainakin haluaa tavata poikaansa, ettei ole siitä kiinni, ettei meille saisi tulla...tässä on vaan se, että nyt kun vierailut harvenee luonamme, on varmasti aina vaan hankalampaa tulla yökylään meille...koska äiti laittaa aina viestiä ed iltana, otatko pojan...ei kyllä halua olla yötä...pojan äidin kaa oon suht asiallisissa väleissä, joskus tuokin ihminen, on ollut aika käärme mua kohtaan....ei enää ;) saattaa mennä 1-1,5kk väliäkin tapaamisissa, viimeks poika on ollut meillä yhden yön toukokuun puolessa välissä...ja kaikkiaan tänä vuonna varmaan vaan alle 10 yötä...että mistä tuo sit kertoo...silloin kun mieheni ja minun esikoinen syntyi, poika halusi tulla meille jo heti seuraavana päivänä, kun vauva oli kotiin päässyt...meidän luona ei oo koskaan tapahtunut mitää sellaista, miks poika ei haluais tulla...poika on enemmänkin itse saanut päättää haluaako meille tulla, koskaan ei ole pakotettu...meillä ei juuri riidellä pojan täällä ollessa...että mitää sellaistakaan ei joudu näkemään...meidän yhteiset laosemme odottavat innokkaasti veljensä näkemistä, isompi sen osaa kertoakin..ja melkein itkua vääntää kun veli on kotiin lähdössä, miksi se menee pois....jaa-a...



tällainen tarina meillä...itse oon tuntenut pojan jo reilun 5v ajan...

silloin sulla on ainakin todistusaineistoa siitä, että isä todella on itse näin halunnut. Tekstari käy myös kirjallisena todisteena, mutta on haavoittuvaisempi (jos esim. puhelin hukkuu tmv.). Toinen vaihtoehto on kirjauttaa uusi järjestely viralliseksi lastenvalvojan luona, silloin ei ainakaan tule jälkeenpäin sanomista.



Meidän lapsen isä on myös tehnyt hämmentävällä tavalla heiluriliikettä lapsen näkemisen kanssa - ensin halusi nähdä koko ajan ja valitti, että tapaamisia on aivan liian vähän, ja nyt tuntuu, että on koko ajan perumassa tapaamisia " kun on muita menoja ja töissäkin niin kiire" .



Tuntuu, että ainakin meidän tapauksessa isälle tasapainon löytäminen tapaamisten suhteen (ja sopeutuminen etävanhemmuuteen, joka on siis ollut sovittu ratkaisu jo ennen lapsen alkuun saattamista) on ollut todella vaikeaa. Siitä on seurannut erilaisia kausia suhteessa lapseen ja lähivanhempiin, ja nyt on selvästi meneillään sellainen kausi, jolloin hän asettaa muun elämän lapsen näkemisen edelle..