Voisitko osallistua halibileisiin (käpertymiskesteihin)?

Yhdysvalloista alkunsa saaneet halailujuhlat eli cuddle partyt ovat rantautuneet Suomeen. Toimittaja Isabella Mattsson kävi juhlissa ja kertoo nyt, millaista oli syleillä tuntemattomia.

Lattia Milla Aholan yksiössä on peitetty petauspatjoilla.

Taustalla soi soul ja ruokapöytä on täynnä miniporkkanoita, suklaata, pähkinöitä ja viinirypäleitä. Illan emäntä Ahola toivottaa ihmisiä tervetulleiksi.

Istuudumme patjojen päälle. En tunne ketään. Tiedän vain, että kohta meidän kaikkien on tarkoitus halailla.

Ahola aloittaa käymällä säännöt läpi.

Ketään ei saa koskea huulilla, ja bikinialue on kielletty alue. Tämän jälkeen esittelemme itsemme, ja kerromme, miksi olemme tulleet käpertymiskesteihin.

Nelikymppyminen mies kertoo saaneensa tarpeeksi tietokoneiden maailmasta.
IT-työntekijänä hän istuu päivät pitkät koneen ääressä ja puhuu harvoin ihmisten kanssa. Vapaa-ajallaan hän ei saa lähiympäristöstään läheisyyttä.

”Tietokoneet ovat niin kylmiä ja metallisia”, hän selittää, ja kaikki kuuntelevat tarkkaavaisesti.”

Jotta alkukankeus katoaisi, päätämme, että alkulämmittelyksi jokainen menee vuorollaan vatsalleen makaamaan. Sitten muut saavat kosketella.

Noin kolmekymppinen mies sanoo haluavansa aloittaa, ja asettuu makuulle. Epäröin hetken, mutta sitten laitan käteni hänen yläselälleen.
Ei helvetti. Helvetti. Ei helvetti.

Tämä on ihan kamalaa, eihän tuntematonta näin vain voi käpälöidä.

Pari ihmistä hieroo miehen jalkoja. Minua vastapäätä nainen sillittää miehen otsaa. Muita tilanne ei tunnut vaivaavan, vaikka paikalla on muitakin ensikertalaisia. Viiden tuskaisen minuutin jälkeen mies vihdoin nousee ylös.

Seuraavaksi on minun vuoroni. Jännittyneenä asetun makuulle, ja neljä ihmistä laittaa käteensä keholleni.

Tunne on uskomaton. Tajuan, että näin monta ihmistä ei koskaan ennen ole koskenut minuun samaan aikaan. Joku jopa löytää tiensä alaselkääni, juuri siihen kohtaan, jossa lihakset ovat olleet täysin jumissa jo monta vuotta.

En pysty rentoutumaan kokonaan. Tilannetta helpottaa se, etten näe kenenkään silmiä, enkä tiedä kenen käsi on kenen.

Kun viisi minuuttia on kulunut, haluaisin oikeasti vain jäädä makaamaan loppuillaksi.

Niin sanotut cuddle partyt eli käpertymiskestit tai halijuhlat ovat peräisin Amerikasta. Ne saivat alkuunsa noin kymmenen vuotta sitten. Konseptin loivat Reid Mihalko ja Marcia Baczynski, jotka antavat työkseen parisuhdevalmennusta sekä luennoivat parisuhteista.

Tarkoitus oli antaa ihmisten kokea ei-seksuaalista kosketusta ja intiimisyyttä.

Nykyään Mihalkon ja Baczynskin perustama järjestö kouluttaa ihmisiä pitämään käpertymiskestejä. Järjestön tapahtumia järjestetään paitsi eri puolilla Yhdysvaltoja myös muun muassa Kanadassa ja Australiassa.

Säännöt ovat selvät: ei alkoholia, kehenkään ei saa koskea ilman lupaa ja vaatteet pysyvät päällä koko ajan.

Amerikassa ilmiö on jo vakiintuneempi. Suomessa lähinnä yksittäiset ihmiset järjestävät paijausiltamia, kuten Milla Ahola.

Aholan ensimmäinen kerta oli häkellyttävä. Juuri tätä hän oli kaivannut! Seuraavana päivänä olo oli sekä rauhallinen, iloinen, että leikkisä.

”Mutta kaikkeen tottuu. Tunne ei ole säilynyt yhtä vahvana.”

Liisa Takala

Ahola päätti järjestää ensimmäiset käpertymiskestinsä puolisentoista vuotta sitten.

Paria kuukautta aiemmin hän oli ollut Puolassa, missä hän osallistui läheisyyttä käsittelevään työpajaan. Sen jälkeen hän kutsui Facebookin kautta joukon tuntemattomia ihmisiä kotiinsa. Paikalle saapui noin kymmenen henkilöä, jotka Ahola hermostuneena otti vastaan.

”Olin toisaalta myös iloinen, että kiinnostusta löytyi.”

Nykyään hän käy paijausiltamissa noin kerran kuukaudessa. Niisä monet ovat hänen itse järjestämiään.

Tapahtumat ovat yleensä kaikille avoimia, mutta joskus Ahola on järjestänyt vain naisille suunnattuja kestejä. Osallistujia on ollut yhdestä kahteenkymmeneenviiteen.

Koska suomalaiset kestit ovat epävirallisia, voivat säännöt vaihdella kesteistä riippuen. Aholan järjestämissä kesteissä rintoihin, alapäähän ja peppuun ei lähtökohtaisesti saa koskea, ja huulilla koskeminen on kielletty.

”Bikinialueet ovat perinteisesti erogeenisiä osia, ja siksi niitä kannattaa välttää”, kertoo Ahola.

Sääntö tosin syntyi epämukavan tilanteen kautta. Eräissä bileissä yksittäinen mies koski paikalla olleen naisen rintoihin tavalla, jonka nainen koki epämukavaksi. Osallistujien kesken miehen annettiin ymmärtää, ettei hän enää ole tervetullut kesteihin.

Aholan mukaan se on ollut ainoa kesteillä sattunut ylilyönti.

Hän kertoo, että jokaisen on kesteissä otettava vastuuta itsestään, ja tiedostettava, mikä tuntuu oikealta. Jos jokin tilanne ei tunnu hyvältä, on syytä sanoa siitä ääneen, tai poistua tilanteesta.

Aholalle tapahtumat ovat kuitenkin olleet loistava tilaisuus oppia, mitä hän itse haluaa.

Niin kuin Yhdysvalloissa, myös Suomessa tapahtumat pyritään pitämään alkoholittomina. Aholalle se on ollut itsestäänselvyys, vaikka asiasta ei olla erikseen puhuttu.

”Kerran osallistuja toi oluen mukanaan ja koin tilanteen oudoksi”, sanoo Ahola.

Monen ulkopuolisen on Aholan mukaan vaikea uskoa, että kestit eivät ole luonteeltaan seksuaalisia.

”Vaikka selitänkin asiaa, ihmiset kuitenkin luulevat, että kyseessä on seksiorgiat.”

Psykologi Tony Dunderfeltin mielestä käpertymiskestien synty on itse asiassa luonnollista.

”Läheisyys kuuluu ihmisen perustarpeisiin, se on melkein yhtä tärkeää kuin hengittäminen”, sanoo Dunderfelt, jonka mukaan käpertymiskestit kuulostavat ”kivalta idealta”.

”Suomalaiset ovat perinteisesti käyneet fysioterapeutin tai hierojan luona saadakseen läheisyyttä. Kosketus laittaa erilaisia hormoneja liikkeelle”, Dunderfelt kertoo.

Dunderfelt sanoo miettineensä pitkään mihin hippiliike katosi, koska kaikilla trendeillä on yleensä taipumus palata tasaisin välein. Hänen mukaan käpertymiskestit voisivat olla alku tämän päivän hippiliikkeelle.

Kysyntää ainakin riittää.

Pari kuukautta sitten Samantha Hess avasi Portlandissa Yhdysvalloissa käpertymiskaupan, joka myy läheisyyttä dollarilta minuutissa. Viikon sisällä Hessille tulee jopa kymmenentuhatta yhteenottoa.

Myös Suomesta löytyy vastaavaa. Täällä niin sanotut läheisyysterapeutit tarjoavat maksua vastaan ammatillista läheisyyttä.

Milla Aholan ovikello soi ja hän nousee petauspatjalta. Lisää osallistujia saapuu.
Yksi mies hyppää heti ensimmäisenä suihkuun – hän kertoo tulleensa suoraan treeneistä. Nainen vaihtaa arkivaatteensa pyjamaan. Nyt meitä on jo kymmenen, ja kun kaikki ovat valmiita, jatkamme.

Esittelemme taas itsemme, ja uudet tulokkaat saavat vuorotellen olla huomion keskipisteenä alkulämmittelyssä.

Tässä vaiheessa olen jo tottunut tilanteeseen. Kun uusi ihminen asettuu makuulle eteeni, en enää epäröi laittaessani käteni hänen keholleen. Vältän kuitenkin koskemasta ketään kasvoihin, se tuntuisi liian intiimiltä.

Jossain vaiheessa havahdun ajatukseen, että on lauantai-ilta, ja istun tuntemattomien seurassa hieromassa jonkun miehen jalkapohjaa. Jatkan hieromista.

Lämmittelyn loputtua alkaa vapaamuotoinen halailu. Jotkut vetäytyvät pois patjoilta, ottavat käpertymistauon. Puhutaan ihmissuhteista ja siitä, miten fyysinen läheisyys vaikuttaa kehoon. Keskusteluja syntyy ja loppuu, mutta hiljaisuus ei häiritse.

Itse olen istunut tuolilla vähän aikaa, hetken en halua olla kenenkään lähellä. Syön suklaata ja katselen muita. Vaikka minua ei alkulämmittelyssä haitannut, että kaikki koskevat minuun, huomaan nyt kuinka en haluakaan halailla tai olla lähellä kaikkia huoneessa olevia.

Kaikkien kanssa ei voi olla ystävä, kaikkien kanssa ei voi halailla.

Kun olen syönyt itseni suklaaähkyyn, kysyn eräältä mieheltä, saisinko käyttää hänen vatsansa tyynynä. Sopii. Pian hänen kätensä lepää vatsani päällä.

Kohta toinen mies ottaa jalkani syliinsä ja naisääni kysyy, saako hiuspohjaani rapsuttaa. Vastaan myönteisesti, ja rentoudun hetkeksi kokonaan. Mielihyvä leviää kehossani. En näe kuka minua mihinkin koskee, eikä se edes kiinnosta.
Takanani muut makaavat tyynesti kasoissa.
En koskaan olisi näin lähellä edes omia ystäviäni.

Timo Ylä-Pelto osallistuu käpertymiskesteihin toista kertaa. Tämän lisäksi hän on myös tavannut naisia kahdenkeskeisissä käpertymissessioissa.

Vaikka halailu ja kosketus ovat asioita, jotka ihmiset usein jakavat kumppanin kanssa tai ehkä juovuspäissään ventovieraan kanssa, Ylä-Pellolle intiimisyyden jakaminen tuntemattoman ihmisen kanssa selvin päin ei ole ongelma.

”Läheisyys on kemiakysymys. Jos toinen on avoin asialle, ei ole ongelma, ettei olla entuudestaan tuttuja. Joskus tutunkin ihmisen kanssa halailu voi tuntua epäluontevalta”, Ylä-Pelto sanoo.

Ventovieraan päästäminen omaan kotiin ei enää tänä päivänä ole kovin epätavallista.

Ravintolapäivä, sohvasurffaus ja Airbnb ovat tästä esimerkkejä. Tinderin ansiosta voi käydä treffeillä puolituntemattomien kanssa vaikka joka päivä, ilman, että kukaan sitä erityisemmin paheksuisi. Käpertyjillekin on tietysti oma sovellus, Cuddlr. Sieltä käpertymisseuraa voi etsiä kuka tahansa.

Timo Ylä-Pelto hakeutui käpertymiskesteihin heti niistä kuultuaan. Hän luulee kuitenkin, että kaikille miehille moinen touhu ei ehkä tunnu yhtä luontevalta.

”Eihän miehet yleensä puhu toistensa kanssa läheisyydestä tai sen puutteesta.”

Vaikka kaikki paijausiltamat ovat ei-seksuaalisia, Ylä-Pelto kuitenkin tunnustaa pääasiallisesti etsivänsä läheisyyttä naisista, eikä miehistä.

”Voin antaa niskahieronnan miehelle bileissä. Mutta olen hetero, joten kun kyseessä on kokovartalokoskettelu, hakeudun naisten lähelle.”

Kello on jo paljon, ja omalta osaltani ilta alkaa olla ohi. Kiitän Milla Aholaa, otan laukkuni ja kävelen ulos. Hetki sitten olin lähempänä toisia ihmisiä, kun olen ollut pitkään aikaan. Nyt ympärilläni ei ole ketään. Olo on samalla sekä raskas että kevyt.

Miten aloittaa?

Jos kiinnostuu käpertymiskesteistä, kannattaa liittyä Facebookissa Cuddle people Finland-ryhmään, tai Cuddleparty Helsinki-ryhmään. Ryhmistä löytyy tietoa siitä, milloin seuraavat kestit järjestetään.

Facebookin kautta voi myös itse järjestää halibileitä. Tarvitaan vain jonkinlainen lämmin tila ja patjoja, joita voi esimerkiksi ostaa kirpputoreilta.

(Nyt-liite)

Mitä ajatuksia herättää?