Mikä Pentti Kurikan nimipäivissä viehättää

Euroviisut eivät koskaan ole olleet musiikkikilpailu. Kyse on politikoinnista ja arvojen esille tuomisesta. Euroviisuissa erilaisuus on aina ollut valttia musiikkiin nähden. 
Mielestäni kappale on sanoituksiltaan ja sävellyksiltään hirveää kuunneltavaa, johon pystyisi alle kouluikäinen lapsikin. Kappaleeseen on myös vaikea samaistua. Mutta musiikki on muutakin, kuin se mitä korvasi kuulevat.
Ette taida ymmärtää minkälainen ttabu kehitysvammaisuus on maailmalla. Turkissa ynm. monissa lähi-idän ja etelä-euroopan maissa vanhemmat pitävät kahitysvammaisia lapsiaan kellarissa lyöden heitä kepillä ja ruokkien tähteillä ja roskilla. Vieraiden tullessa heidät tejljetään lukkojen taakse, ettei kukaan näkisi heitä tai tuntisi itseään vaivaantuneeksi.
Kyse ei ole säälipisteiden kalastelusta, päinvastoin. Olen helvetin ylpeä, että Suomessa vammaiset voivat vaikka perustaa bändin ja nauttia siitä. Mutta olen vielä ylpeämpi siitä, että Suomen kansa on valmis lähettämään nämä vilpittömän aidot ihmiset omina itseinään miljoonien katsojien eteen näyttämään, että näin meillä!
Miksi pitäisi nolostua tai hävetä, mikäli vammainen ihminen käyttäytyy vammaisesti? Se on todellisuutta.
Ei ole mitään väliä, vaikkei PKN saisi yhtäkään pistettä. Se on jo suvaitsevaisuuden riemuvoitto, että koko Eurooppa näkee ja voi mennä itseensä, komeroihin lukitun vähemmistönsä vuoksi. Tarkoitus on avata ihmisten silmiä ja saada heidät miettimään.
Tämä on miljoona kertaa suurempi tabu, kuin seksuualivähemmistö. Ja se on jatkunut koko ihmiskunnan, sekä maailmankaikkeuden alusta asti. Jokaisessa maailman maassa on vammaisia, he ovat maailman suurin vähemmistö, jota on mokutettu evoluution toimesta niin kauan, kuin elämää on maapallolla ollut.
Nyt on aika ottaa ensimmäinen oikea askel kohti aitoa inhimillisyyttä. Tämä kappale on maailman suurimman vähemmistön hymni ja se tulee onneksi juuri Suomesta.