Mä joskus luulin olevani "poikien äiti"

Mulla on kolme ihanaa, fiksua ja ajattelevaista poikaa, nyt tosin ovat jo isoja kaikki. :) Pienempänä touhuttiin, liikuttiin ja puuhasteltiin paljon; kukapa lapsistaan mitään sohvaperunoita haluaa kasvattaakaan? Minua ei siis ikinä ole haitannut että pojissa on virtaa ja energiaa, käyttäytymään olen silti opettanut. :)

Kolmonen on väärässä; kasvatuksella on vähemmän merkitystä kuin geeneillä. Jos on vilkas, hidas, älykäs, sosiaalinen tai ketterä, niin geenit sen sanelee.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 20:06"]

Mulla on kolme ihanaa, fiksua ja ajattelevaista poikaa, nyt tosin ovat jo isoja kaikki. :) Pienempänä touhuttiin, liikuttiin ja puuhasteltiin paljon; kukapa lapsistaan mitään sohvaperunoita haluaa kasvattaakaan? Minua ei siis ikinä ole haitannut että pojissa on virtaa ja energiaa, käyttäytymään olen silti opettanut. :)

Mullakin on kolme poikaa ja se taitaa olla just liikaa..vaikka nuorin on tosi nuori kahteen vanhempaan verrattuna niin uskon vakaasti että jos 2 vanhempaa olis tyttöjä niin täällä olis ihan eri jutut.Olen itsekin perheestä jossa on sekä että niin jotain uskon siitä tietäväni...jos lapset käyttäytyy huonosti tai rumasti muita ihmisiä kohtaan jne niin silloin voidaan puhua mielestäni kasvatusongelmasta... toi energia tosiaan varmaan eniten rasittaa kun ei mee ohi vaikka ikää tulee! ap

[/quote]

Minulla on poikia, ja ne on ihan järkeviä, hauskoja ja ajatteleviia...

Ei taida olla sukupuolesta vaan kasvatuksesta kiinni minkälaisia lapset on

Ihana ap :-D teeppäs kaveriksi siihen muutama tyttö, niin johan pojat saavat pikku emänniltä komentoa ;)

Minä tunnen olevani "poikien äiti" ja varmasti sisäinen maailma heittää pienet häränpyllyt, jos seuraava vauva onkin tyttö :) Minun poikani ovat ihania, ajattelevia, huumorintajuisia ja empaattisia lapsia. Toiset ovat villimpiä kuin toiset, niin kuin tytöissäkin. Kaikki ne ovat täysin kasvatettavissa ja myös sen tarpeessa, ihan niin kuin tytötkin. Poikien maailma kuitenkin tuntuu itselleni tutummalta. Terveisin ikuinen poikatyttö.

Kasvatuksesta se on kiinni eikä sukupuolesta. Terveisin kolmen pojan äiti

Puolet geeneistä/toimintamalleista/käytöksestä tulee toiselta vanhemmalta ja tämän suvulta ja se toinen puoli toiselta ja tämän suvulta.

Kummalta puolelta riehuminen peräisin?

Jos olisit kasvattanut pojat niin kuin tytöt (olemaan nätisti), niin eivät riehuisi niin paljon.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 19:46"]

Puolet geeneistä/toimintamalleista/käytöksestä tulee toiselta vanhemmalta ja tämän suvulta ja se toinen puoli toiselta ja tämän suvulta.

Kummalta puolelta riehuminen peräisin?

[/quote]

Vaikka geenit jakautuukin tasan niin olen kuullut huhun että tytöt muistuttavat isäänsä ja pojat äitiä. 

Bisnesidea mammoille. Aletaan välittään äidin toiveiden mukaisia lapsia loppuelämän palautusoikeudella. :)

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 19:39"]

Minulla on poikia, ja ne on ihan järkeviä, hauskoja ja ajatteleviia...

[/quote]

Minullakin. Kaksi, nyt jo aikuista. Miehen sisarella samaa ikäluokkaa kaksi tyttöä, nämä ovat syntyneet kolmen vuoden sisällä kaikki. Kyllä meillä on ollut paljon helpompaa. 

No viisaammat saa kyllä kertoa mulle miten mä kasvatan POIS mun lapsista vilkkauden,liikunnallisuuden ja sellaset poikien painileikit ja kaiken fyysisyyden.Harrastavat kyllä liikuntaakin mutta ei vaan riitä...

Ja kyllä me kaikki tiedetään että suurin osa pojista on fyysisempiä kuin tytöt joten ne leikit ja tekemiset on sen mukaisia.

ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 19:41"]Ei taida olla sukupuolesta vaan kasvatuksesta kiinni minkälaisia lapset on
[/quote]No eipä taida olla siitäkään. Meillä on kaksi biolasta, yksi sijoitettu (tullut 4kk iässä) ja adoptiolapsi (puolivuotiaana tullut). Kovin ovat erilaisia kaikki, samalla kasvatuksella. Samaa sukupuoltakin ovat. Kaikista haasteellisin on sijoitettu, vaikka neurologisia ongelmia ei ole. Henkisiä senkin edestä. Kaikki "kuin omia" meille, sijoitettukaan ei vanhempiaan tapaa, vanhempien omadta valinnasta on kyse. Toki en sitten tiedä noiden kahden "kasvatuksesta" ennen meitä... :D Ja joo, vaikuttaa se tietenkin, raskausaika, pikkuvauvana saadut traumat ja hylkäämiset.

Mulla on vilkkaat pojat. Rutiinit, selvät pelisäännöt on ne millä arki sujuu. Paljon tehdään yhdessä ja riehutaan yhdessä pihalla.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 19:56"]

No viisaammat saa kyllä kertoa mulle miten mä kasvatan POIS mun lapsista vilkkauden,liikunnallisuuden ja sellaset poikien painileikit ja kaiken fyysisyyden.Harrastavat kyllä liikuntaakin mutta ei vaan riitä...

Ja kyllä me kaikki tiedetään että suurin osa pojista on fyysisempiä kuin tytöt joten ne leikit ja tekemiset on sen mukaisia.

ap

[/quote]

Mitä naiset nyt yleensä tekee kollien rauhoittamiseksi? ;)

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 19:59"]Mulla on vilkkaat pojat. Rutiinit, selvät pelisäännöt on ne millä arki sujuu. Paljon tehdään yhdessä ja riehutaan yhdessä pihalla.
[/quote]

Juuri näin! Pelisäännöt ja aidosti mahdollisuus energian purkuun riittävissä määrin. Äläkä viitsi ap väittää, että poikien luontainen vilkkaus on joku ongelma. ADHD on sitten asia erikseen, mutta siihen onkin olemassa sitten aivan ammattiapua, jos vanhempi kokee että keinot loppuu.