Lääkäri valittaa kovaa kohtaloaan

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 13:30"]

Hän mielestäni tuo sen esiin, että hän ei saanut pankkitiliä, ei lainaa isänsä takua. Ei kai vanhempien luotto- ongelmat ole lasten vika? Ei kai se voi estää lasta saamasta pankkitiliä?

[/quote]

Minun ystäväni ei myöskään saanut pitää itse tienaamiaan rahoja, sillä sosiaalitoimisto katsoi ne perheen tuloksi, ja ystäväni palkka vähennettiin sitten toimeentulotuesta. Paperilla ymmärrän tämän, mutta oikeassa elämässä en mitenkään päin. Kuten en ymmärrä tuotakaan, että opintolaina evätään isien syntien takia. Voin myös kokemuksesta kertoa, että luultavammin tuon mielipiteen kirjoittaneen lääkärin opinnot ja ura eivät välttämättä ole olleet nousujohtoisia samasta syystä: tausta vaikuttaa edelleen, sanoitte te täällä mitä tahansa siitä. 

Minä olen lama-ajan lapsi. Vanhemmilla pysyi työt, mutta perhe-elämä oli siitä huolimatta yhtä helvettiä. Kukaan ei auttanut, mistään ei saanut apua. Koulussa meni huonosti, mutta siitä ei välittänyt kukaan. Olin pahasti traumatisoitunut lapsi/nuori, joka olisi tarvinnut apua ajoissa. Mutta koska en juonut tahi narkannut, en sellaiseen ollut oikeutettu. Masennuin jo ala-asteella, ja olen edelleen masentunut yli kolmekymppisenä. Vieläkään en ole päihdeongelmainen, vain mielenterveysongelmainen joka käy iltakoulua parhaansa mukaan ja joka tietää, että teki mitä tahansa opintojen suhteen, ei koskaan tule olemaan siinä pisteessä kuin terveiden ja hyvien perheiden jälkeläiset.

Miksi tartutte siihen, että tuo kirjoittaja on lääkäri? Saanko minä sitten valittaa lama-ajasta, sen ajan yhteiskunnasta ja edelleen vallitsevasta inhottavasta ilmapiiristä, koska minä olen kouluttamaton luuseri? 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:46"]Eli on pakko olla kateellinen, jos ärsyyntyy kirjoitustyylistä? Ei minä en todellakaan ole kateellinen ihmiselle, jonka vanhemmat ovat ilmeisesti koittaneet kaikkensa, ettei lapsilla olisi hyvää lapsuutta lamasta huolimatta. Hyvä, että yrityksen meni lääkärissä hukkaan. Meillä sen sijaan opetettiin selviytymään vähemmälläkin ja asenteita muokattiin siihen, että aina selvitään, vaikka mikä olisi. Ei se minusta lääkäriä tehnyt, mutta en ole katkera lapsuudestani, vaikka rahaa ei ollutkaan. Ei saatu edes stipendejä, joilla hoitaa perheen raha-asioita. Luottotiedot oli vanhemmilta mennyt, mutta kyllä minä sain tilin ensimmäisen kesätyön ansiota. En kokenut menettäväni mitään erityistä lapsena, tosin eipä meidän kylässä ollut mitään elokuvatetteriakaan. Kävin töissä lukion ohella, en tarvinnut opintolainaa ollenkaan. Kirjoja ostin osittain käytettynä, lainasin osittain kavereilta, opettaja osittain kopsasi (laittomasti) sivuja ja osittain lainasin kirjastosta kirjoja. Pitäkööt demoninsa ja parkukoot surkeaa lapsuuttaan. Teksti oli silti erittäin ärsyttävästi kirjoitettu. Pointti tulisi paremmin selville, jos ei olisi ensin vinkunut kurjaa teini-ikäänsä. [/quote] Ymmärrät varmaan, että ihmisiä on erilaisia. Et ole maailman napa, jonka kokemuksiin toisten kokemuksia verrataan? Vaikutat kovalta ihmiseltä..

[/quote]

Ei en ole maailman napa. Kunhan totean, että mitä hemmettiä toinen vinkuu ja itkee, kun asiat on kääntynyt hyvin? Olisi voinut edelleen kirjoittaa huolensa nykyajan mahdollisista lamalapsista, ilman että nostaa lukijan verenpainetta ensin sataan.

Tekisi mieli kirjoittaa vastine siitä, kuinka rakastavassa perheessä raha ei ole onnen ja turvallisuuden pääasiallinen mittari. Kirjoittaja ei antanut mitään konkreettista tekstinsä avulla. Tai no metrin mittaisen peniksen se kasvatti otsaani.

En ole myöskään kova ja tunteeton, mutta en vain viitsi antaa sääliäni huonon nyyhkytarinan perusteella.

Olen todella järkyttynyt teidän vastaanotostanne.
Olen 21 vuotta täyttävä ja elän sekä taloudellisesti että henkisesti raskaita aikoja. Meilläkin oli lapsuudessani isän pienyrityksen romahdus, vanhempien velkakierre, äidin työttömäksi jääminen, isä alkoholisoitui ja oli alkoholin alaisena väkivaltainen.
Rakastin lukemista, vietin kaikki illat yksin kirjastolla. Minua kiusattiin, revittiin hiuksista ja huudeltiin rumia koko peruskoulun ajan, etenkin ylä-asteen ajan. Suoritin koulun silti erinomaisesti, olihan se ainut kiva asia elämässäni.
Peruskoulun päätyttyä vanhempani yrittivät pakottaa minut ammattikouluun sillä lukio ja sen jälkeiset opinnot maksaa aivan liikaa. Minä halusin lukioon ja vanhemmat suostui sillä ehdolla, että otan kaiken mahdollisen työn vastaan. Tein näin, sillä tahdoin olla biologi. Työt ja lukio menetteli yhdessä, ennen kun 18- vuotis syntymäpäiväni kynnyksellä sain todella mielenkiintoisen, mutta rankan työn. Ajattelin, ottaa välivuoden kesken lukion, se venyi kahteen. Pääsin muuttamaan omilleni, rakastuin.
Olen nyt kirjoittamassa ylioppilaaksi, häpeä myöhästymisestä on suuri. Ahdistaa ja hävettää. Mutta silti, miksi kummassa mikään mitätöisi tätä surua ja adistusta menneisyydessä?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 13:20"]Kylläpä olet kateellinen ja ilkeämielinen paska, ap.
[/quote]

Ja sinähän et yhtään?
Ohis

Tämän ketjun tiivistys : kateelliset jo tässä vaiheessa elämässään täysin epäonnistuneet naiset valittavat täysin asialllisesta tekstistä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 12:42"]http://www.hs.fi/mielipide/a1424576382136

Oih, on se niin rankkaa. Sai ilmaisen koulutuksen yhteiskunnalta. Ei menettänyt luottotietojaan, toisin kuin moni 18-vuotiaana nimensä takauspaperiin laittanut. Sai elää kymmenen vuotta (lapsuuden kriittisin aika) onnellisena lapsena varakkaassa perheessä.
[/quote]

Jep jep, sä et nyt ymmärtänyt yhtään ...

Mielestäni mielipidekirjoitus oli täysin asiallinen ja neutraalisti kirjoitettu. Hieno selviytymistarina. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:55"]

Mielestäni mielipidekirjoitus oli täysin asiallinen ja neutraalisti kirjoitettu. Hieno selviytymistarina. 

[/quote]

Niin minustakin!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:25"]

Olen todella järkyttynyt teidän vastaanotostanne. Olen 21 vuotta täyttävä ja elän sekä taloudellisesti että henkisesti raskaita aikoja. Meilläkin oli lapsuudessani isän pienyrityksen romahdus, vanhempien velkakierre, äidin työttömäksi jääminen, isä alkoholisoitui ja oli alkoholin alaisena väkivaltainen. Rakastin lukemista, vietin kaikki illat yksin kirjastolla. Minua kiusattiin, revittiin hiuksista ja huudeltiin rumia koko peruskoulun ajan, etenkin ylä-asteen ajan. Suoritin koulun silti erinomaisesti, olihan se ainut kiva asia elämässäni. Peruskoulun päätyttyä vanhempani yrittivät pakottaa minut ammattikouluun sillä lukio ja sen jälkeiset opinnot maksaa aivan liikaa. Minä halusin lukioon ja vanhemmat suostui sillä ehdolla, että otan kaiken mahdollisen työn vastaan. Tein näin, sillä tahdoin olla biologi. Työt ja lukio menetteli yhdessä, ennen kun 18- vuotis syntymäpäiväni kynnyksellä sain todella mielenkiintoisen, mutta rankan työn. Ajattelin, ottaa välivuoden kesken lukion, se venyi kahteen. Pääsin muuttamaan omilleni, rakastuin. Olen nyt kirjoittamassa ylioppilaaksi, häpeä myöhästymisestä on suuri. Ahdistaa ja hävettää. Mutta silti, miksi kummassa mikään mitätöisi tätä surua ja adistusta menneisyydessä?

[/quote]

Seliseli. Itseppähän valitsit olla töissä niin kauan.