Lue keskustelun säännöt.
Kuinka nopeasti työkyvyttömyyseläkettä?
23.02.2015 |
Mitenköhän pääsisin kaikista sutjakoimmin työkyvyttömyyseläkkeelle? Minulla on epäilty kaksisuuntaista mielialahäiriötä, diagnosoitu ptsd ja minulla on paljon muistihäiriöitä, jotka vaikeuttavat jokapäiväistä elämää. En ole töissä, keskeytyneitä opintoja on hajanaisesti sieltä sun täältä ja ikää 23v. Haluaisin että edes yksi stressitekijä, eli toimeentulon epävarmuus, olisi poissa päiväpäiväjärjestyksestä, niin voisin ehkä saada omien voimavarojeni puitteissa jotain aikaankin. Miten etenen että pääsisin eläkkeelle?
Kommentit (42)
Kuule, minimieläke on niin pieni, että sillä ei juhlita. Koko loppuelämä pelkkää kituuttamista, sitäkö tahdot? Minulla itselläni on monia eri sairauksia ja monta sairaalajaksoa takana, mutta niin vaan aion vielä yrittää päästä työelämään. Kyllähän tällä minimieläkkeellä kitkuttelee jos tarkkana on, mutta haluatko elintasosi olevan alhainen lopun ikäsi? Kannattaa yrittää kuntoutua. Minimieläke loppuiäksi on vihon viimeinen vaihtoehto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä eläkeläiset voisivat ihan itse kustantaa elämisensä. Ihan liikaa nuorissa ja etenkin nuorissa naisissa näitä "pakko-oireisia" ja "paniikkihäiriöisiä" joiden todellinen ongelma on se, että kasvatus on mennyt persiillleen ja eivät arjessa ja työelämässä kestä sitä, että eivät saa tahtoaan läpi joka asiassa. Pois eläkkeet ja tuet näiltä tyypeiltä niin alkaa oireet poistua ja työ maistua. Siperia opettaa!
Huoh.
Lyöön ennemmin ittteäni keitttiöveisellä sydämeeeeni.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, minimieläke on niin pieni, että sillä ei juhlita. Koko loppuelämä pelkkää kituuttamista, sitäkö tahdot? Minulla itselläni on monia eri sairauksia ja monta sairaalajaksoa takana, mutta niin vaan aion vielä yrittää päästä työelämään. Kyllähän tällä minimieläkkeellä kitkuttelee jos tarkkana on, mutta haluatko elintasosi olevan alhainen lopun ikäsi? Kannattaa yrittää kuntoutua. Minimieläke loppuiäksi on vihon viimeinen vaihtoehto!
Mitä kituuttamista? Aika iso osa nykyihmisen "välttämättömistä" menoista on lopulta turhia, ei sitä nyt niin paljon tarvi elääkseen jopa ihan mielekästä elämää, pitää opetella vaan säästämään ja priorisoimaan. Sairaslomalla se kituuttelua oli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyöön ennemmin ittteäni keitttiöveisellä sydämeeeeni.
Olisipa yksi idari vähemmän... mutta hae mieluummin silti apua.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:41"] Jahas, taas yksi lusmuilija vailla laiskottelun kustantajaa ...
Eip, minulla vain ei ole henkilökohtaista tukiverkkoa tai tervettä päätä että voisin pärjätä samaan tyyliin kuin te normaalit ihmiset. Helppohan siinä on laiskaksi huudella.ap Ei se eläkkeeseen oikeuta. Olet niin nuori että joudut vielä pyörimään byrokratiassa vähintään 10 vuotta Ennenkuin Kela edes harkitsee eläkettä.
Olen kuullut huhun että joka päivä kolme nuorta menee eläkkeelle. Vai onkohan tämä urbaanilegenda..Mutta tietääkseni aika monetkin päätyy alle 30 vuotiaana mielenterveysongelmien vuoksi eläkkeelle. Jos minä eläkkeellä ollessani parantuisin tarpeeksi niin tottakai minä lähtisin uuteen nousuun, mutta minusta kitkuttelulla stressaaminen ei tuo mitään positiivista lopputulosta. Oikeastaan se saattaa jopa olla osatekijä.
5, Minä olen kuullut että osaaikaeläke on huonompi vaihtoehto, mutta tarkkaan en tiedä mistä on kyse(pienempi summa?). Minä olen useinkin opiskellut sekä tuella että ilman ja lopputulos on ollut sama. Viimeisen kerran kokeilin viime syksynä omaehtoisesti eikä siitä tullut mitään joten siksi alan kallistua muihin vaihtoehtoihin. Mutta vapaaehtoistyötä olen tehnyt jaksamiseni puitteissa, mutta korkeintaan kerran viikossa. Toki pidän mielessä että voin ja oikeastaan minun pitääkin keskustella tästä lääkärin kanssa, mutta tulin kysymään josko täällä on asiasta tietäviä ihmisiä.
Kuule niin olen minäkin, 5 yritystä takana ja silti aion vielä yrittää. Ne nuoret eläkeläiset on yleensä kuntoutustuella ensin vuosia, ennen kuin pysyvää eläkettä edes harkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, minimieläke on niin pieni, että sillä ei juhlita. Koko loppuelämä pelkkää kituuttamista, sitäkö tahdot? Minulla itselläni on monia eri sairauksia ja monta sairaalajaksoa takana, mutta niin vaan aion vielä yrittää päästä työelämään. Kyllähän tällä minimieläkkeellä kitkuttelee jos tarkkana on, mutta haluatko elintasosi olevan alhainen lopun ikäsi? Kannattaa yrittää kuntoutua. Minimieläke loppuiäksi on vihon viimeinen vaihtoehto!
Mitä kituuttamista? Aika iso osa nykyihmisen "välttämättömistä" menoista on lopulta turhia, ei sitä nyt niin paljon tarvi elääkseen jopa ihan mielekästä elämää, pitää opetella vaan säästämään ja priorisoimaan. Sairaslomalla se kituuttelua oli...
No minusta esimerkiksi se, ettei voi pitää autoa eikä kunnon harrastuksia, ei voi koskaan ostaa omaa asuntoa (ellei sitten ole säästöjä, perintöä tai sukulaisia auttamassa rahallisesti) on aika kituuttamista. Lisäksi työelämä antaa paljon muutakin kuin paremman elintason: on hyödyksi yhteiskunnalle, on mielekästä tekemistä, pystyy itse elättämään itsensä. Kyllä itsekin vielä hetki sitten halusin pysyvästi eläkkeelle, mutta enää en pidä sitä kuin viimeisimpänä mahdollisimpana vaihtoehtona.
ap, oletko kokeillut erityisammattiopistoa? Siellä saat enemmän tukea opintoihisi ja sairautesi pystytään ottamaan huomioon. Yritä edes ensin sitä, ja sitten jos ei sekään onnistu, niin sitten työkyvyttömyyseläkettä hakemaan. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että harva lääkäri suostuu kirjoittamaan noin nuorelle pysyvää eli toistaiseksi jatkuvaa työkyvyttömyyseläkettä. Yleensä lääkärit kirjoittavat kuntoutustukea vuoden pätkissä.
Mulla meni 2v. Ensin vuosi sairauslomalla ja toinen kuntoutustuella.
Sain puolikkaan eläkkeen mikä teki elämästäni helvettiä. Sen toisen puolikkaan takia pitää roikkua työttömänä kun ei työhönkään pysty. Mikään sairaus tai vamma ei kelpaa enää eläkeyhtiölle. Selän ja lonkkien äärimmäisten kipujen takia en voi istua enkä nukkua mutta töihin olrn kuulemma hyvässä kunnossa. Vaikka sitten puhelinmyyntiä kotoa! Miten? Kun en aina muista omaa nimeänikään miten pystyisin muistamaan mitä myyn ja kenelle?
Jos jaksaisin kävelisin rekan eteen, enpä olisi enää yhteiskunnan heittopussina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kesti 2v ennenkuin sain puolikkaan ja 6v siitä kunnes sain täyden 61v:na
Ilmaisesti nuoret saa heppoisemmin perustein, meidät kehäraakit tapetaan sorvin ääreen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jahas, taas yksi lusmuilija vailla laiskottelun kustantajaa ...
Haista v i t t u, p ö y r ö ö. Onpa jollain kova tarve taas ruoskia ihmisiä joista ei tiedä yhtään mitään. Ruoska oikein valmiina kädessä odottamassa, kehen voi kohdistaa.. V i t u n k.e.h.a.r.i.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi sinnitellä yhteiskunnassa kiinni. Monet nuoret eläkeläiset putoavat niin nopeasti pois kaikesta. Jos pystyy olemaan jonkun aikaa sairaslomalla tms.ja keräämään voimia. Sitten pääsee uudestaan kiinni elämästä. Eläkke passivoi helposti koko loppuelämäksi.
Helppo huudella sieltä ulkopuolelta, kun ei todella tiedä toisen tilannetta.
Ensin siirrytään kuntoutustuelle ja siitä 5-10 vuoden kuluessa eläkkeelle, jos ei parane tai edisty. Monta lääkärintapaamista ja arviointia luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä eläkeläiset voisivat ihan itse kustantaa elämisensä. Ihan liikaa nuorissa ja etenkin nuorissa naisissa näitä "pakko-oireisia" ja "paniikkihäiriöisiä" joiden todellinen ongelma on se, että kasvatus on mennyt persiillleen ja eivät arjessa ja työelämässä kestä sitä, että eivät saa tahtoaan läpi joka asiassa. Pois eläkkeet ja tuet näiltä tyypeiltä niin alkaa oireet poistua ja työ maistua. Siperia opettaa!
Toivottavasti sairastut vielä itse, s a a t a n a n i d i o o t t i.
Ei aloittaja noilla diagnooseillaan mihinkään eläkkeelle pääse. Varsinkin jos tuo kaksisuuntainen on epäily eikä vahvistettu diagnoosi. Voi tehdä tiukkaa saada edes osakuntoutustuki. Hae vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta yksilö psykoterapia Kelalta. Tai sitten kuntoutus psykoterapia jos ei tuohon vaativaan katsota kriteerien täyttyvän.
Vierailija kirjoitti:
Nämä eläkeläiset voisivat ihan itse kustantaa elämisensä. Ihan liikaa nuorissa ja etenkin nuorissa naisissa näitä "pakko-oireisia" ja "paniikkihäiriöisiä" joiden todellinen ongelma on se, että kasvatus on mennyt persiillleen ja eivät arjessa ja työelämässä kestä sitä, että eivät saa tahtoaan läpi joka asiassa. Pois eläkkeet ja tuet näiltä tyypeiltä niin alkaa oireet poistua ja työ maistua. Siperia opettaa!
I d i o o t t i! Ei ne oireet siitä mihinkään häviä.
Kannattaisi sinnitellä yhteiskunnassa kiinni. Monet nuoret eläkeläiset putoavat niin nopeasti pois kaikesta. Jos pystyy olemaan jonkun aikaa sairaslomalla tms.ja keräämään voimia. Sitten pääsee uudestaan kiinni elämästä. Eläkke passivoi helposti koko loppuelämäksi.