Jep. Pisteet Maria G:lle! HYvä, että joku avaa suunsa! :) ev

Vierailija:

Siis tiivistäen, uskon, että tosipaikan tulleen jokainen äiti olisi valmis jättämään parisuhdeillan tai ystävien tapaamisen sen takia, että lapsella olisi joku hätä. Millainen vanhempi ei sitä tekisi?

hyvät äidit tosiaan



eivät kulje samassa arvomitassa, mies ja lapsi. tai lapset. ei voi sanoa kumpi on tärkeämpi mansikka vai mustikka? hmh??



eikä lapsia voi laittaa arvojärjestykseen rakkain rakkaampi rakas



väärässä ovat saimi sekä maria



molemmilla kuitenkin oma lehmä ojassa, julkisuutta pitää hakea ja imagoa, saimi ehkä kovaa mallimammaa " minenoomutsi" ja marialla on vaalit tulossa

muttaehkä heidän ei tarvi miettiä turhaan itsestäänselvyyksiä. joillekin miehillehän on selvää, että ura on tärkein, toisille taas viina ja useimmille kuitrenkin perhe, onneksi.

eikä miehen päähän mahdu kovin montaa ajatusta, kun suurin osa päivästä täytyy ajatella seksiä ja se ei ole itsestäänselvyys. ;)

eikä miehen päähän mahdu kovin montaa ajatusta, kun suurin osa päivästä täytyy ajatella seksiä ja se ei ole itsestäänselvyys. ;)

[/quote]

Minulle mieheni on se ykkönen ja kolme alle kouluikäistä lastamme tulevat siinä heti perässä. Mieheni on elämäni rakkaus, kun tapasin hänet, tiesin, että tässä on minun " toinen puoliskoni" . Hänen kanssaan minulla on hyvä olla.



Jouduimme odottamaan pitkään ennen kuin saimme ensimmäisen lapsemme ja esikoisen saaminen oli meille suuri siunaus, ei itsestäänselvyys. Kaikki lapsemme ovat meille lahjoja. Ajattelemme kuitenkin, että lapsemme ovat meillä vain " lainassa" . Tehtävämme on rakastaa, suojella ja vaalia heitä, antaa heille rohkeutta kokeilla omia siipiään ja sitten aikanaan saatella heitä omaan itsenäiseen elämään. Tämä tehtävä on meidän yhteinen. Lapset lentävät pesästä, mutta mieheni, näin uskon, jää. Häneen minä olen sitoutunut ja hän minuun. Olen sitoutunut myös lapsiini, mutta lapsilta en odota vastaavanlaista sitoutumista itseeni. Toivon, että he rakastavat meitä vanhempia ja kokevat meidät aina läheisiksi, mutta en odota heiltä sitoutumista, vaan haluan, että heillä on vapaus elää omaan elämäänsä.



Kun vanhenen, haluan vanheta yhdessä mieheni kanssa. Työntää häneen rollaattoriaan tai toisin päin. En osaa ajatella tätä asiaa siltä kannalta, että mieheni olisi väkivaltainen ja siinä tilanteessa pitäisi tehdä valinta. Se on täysin mahdoton ajatus. Uskon, että Saiminkin ajattelun taustalla on nimenomaan hyvä parisuhde.

Saimi on ihan oikeassa siinä, että parisuhde pitää olla ykkönen. Mutta en ihmettele Marian kommentteja sinänsä, kun katsoo sen parisuhdemenestystä.

a) Saimilla on parisuhde



b) Maria on yksinhuoltaja, tosin onhan hänellä nyt parisuhde, muttei lapsen isän kanssa





Jos mä olisin yksinhuoltaja, niin toki silloin lapsi olis elämässä se ykkönen. Mutta koska mulla on parisuhde lasteni isän kanssa, niin silloin mies on se ykkönen.



Ja vaikka yksinhuoltajana mulla olisikin lapset ykkösiä, niin silti en lakkais olemasta nainen, enkä jämähtäisi ällöttävän äidin tasolle.

- ennen niin hoikka ja huoliteltu äiti lihoo 45kg, ei huolehdi ulkonäöstään lapsen saatua



- jättää harrastuksensa, ystävät ja kaikki omat juttunsa ja keskittyy vaan lapseensa



- puhuu ulkopuolisille koko ajan lapsistaan ja lasten jutuista



- ei anna lastaan kenenkään muun hoitoon, ei edes lapsen isälle, ei edes 2 tunniksi. äiti on se ykkönen, eikä lapsi tarvi muita aikuisia ihmisiä lähelleen



- hössöttää koko ajan lapsensa asioista ja roikkuu lapsen perässä, ei anna lapselle mahdollisuutta kehittyä ja kasvaa ns normaalisti



Yksinkertaisesti ihminen joka elää elämää vain lapsensa kautta. Sellainen on minusta ällöttävä äiti.

Tunnetko oikeasti tuollaisia äitejä? En ole ikinä tavannut ketään tuontapaistakaan. Minusta tuollaiset ihmiset pitäisi ohjata hoitoon puhumaan ongelmistaan. Eihän tuo ole lapsellekaan hyväksi.

mutta tällä kertaa taisi taas paljastaa oikean luontonsa. Huh huh.

Kipeetä, sanon minä. Jokaiselle normaalille äidille lapset ovat se suurin rakkaus maailmassa!! Ja tämä ei tarkoita, etteikö miestä saisi ja pitäisi rakastaa ja parisuhdetta hoitaa. Mutta jos vaikka mies lyö lasta tms. niin kyllä lapsi on se ykkönen ja mies lentää ja lujaa pois perheestä. Eikö?

Ensimmäistä kertaa luen juttujasi ja heräsi heti toivo että täällä palstalla on muitakin kaltaisiani äitejä, eikä vain näitä ripustautujia joista sinä kirjoitat.



T: Eräs vanha vakkari muutaman vuoden takaa

Sivusta olen seurannut useasti teidän juttujanne, mutta nyt jopa minä olen tämän paljon parjatun " Stellan" puolella oli hän sitten provo eli ei.



Toimin itse lastensuojelualalla ja voin siltikin olla samaa mieltä, että äidit jotka elävät vain ja ainoastaan lapselleen käyvät lähinnä sääliksi.



Valitettavan usein näkee täysin uupuneita äitejä, jotka ovat tavallaan lopettaneet oman elämänsä lasten saantiin. Koko elämä pyörii vain lasten ympärillä, eikä itsestä/ parisuhteesta jakseta pitää huolta. Ongelmat tulevat varmasti näkyvät jossain vaiheessa.. jos ei muuten, niin parisuhde kärsii/ hajoaa.



Enkä tällä nyt tarkoita sitä, ettei lapset olisi tärkeitä tms. vaan sitä, ettei elämä saa loppua lasten saantiin. Ihmisen täytyy elää myös itselleen.

Kyllä mulle tulee lapset ensin, sitten vasta puoliso. Mietin kyllä, että mitähän liikkuu sellaisten päässä, joille mies on lapsia tärkeämpi. Että vaikka mies hakkaisi ja kiusaisi lapsia, häntä ei tietenkään voi jättää, kun hän nyt sattuu olemaan tärkeämpi kuin lapset? Sitä se tarkoittaa, älkää yhtään yrittäkö kierrellä.

Minä en ole edes tajunnut että puoliso ja lapset pitää panna johonkin tärkeysjärjestykseen. Minulle perhe on tärkein, koko paketti.

Parisuhde on tärkeä, mutta ensin kyllä täytyy hoitaa vanhempi-lapsi suhdetta ja sitten parisuhdetta. Itsekkäitä ovat he, jotka toisin ajattelevat. Kyllä kai/toivottavasti se Saimikin huomaa, sitten kun lapsen ulos punnertaa, että mitä se rakkaus todella on.

Mitä mielipiteitä mahtaa laukoa vuoden päästä, aivan varmasti on toinen ääni kellossa. Äidinrakkaus kun on kuitenkin se kaiken kattava voima, jota ei vielä tossa vaiheessa ole.

Jos rakkaus mieheen menee sen edelle, on se jo sairautta!

Naurettava keskustelu. Perheessä ei ole syytä jakaa tärkeysjärjestystä. Parisuhde on kaiken pohja ja perusta, siitä sikiää lapset ja lapsista pidetään yhdessä huolta, kuten toisistaankin naisena ja miehenä.



Kai jokainen tajuatte, että jso isä ja äiti eivät pidä toisistaan tai välit ovat välinpitämättömät, tämä heijastuu lapsiin.



Tämä on totuus ja turha täällä jappasta muuta.

ei kyllä mieskään. Molemmat yhtä tärkeitä ja rakkaita, tasavahvoja. Mutta koska lapsi on pienempi eikä pärjää yhtä hyvin ilman apua kuin aikuinen, niin lapsesta tulee tietysti huolehdittua eri tavoin ja enemmän. Aika pitkälti mennään lapsen ehdoilla, mutta kyllä lapsikin saa oppia sopeutumaan muihin - oman kehitystasonsa mukaisesti tietysti.

Siksi ei minun mielestäni voi myöskään sanoa, kumpaa rakastaa enemmän. Rakastan sekä miestäni että lapsiani, mutta eri tavalla! Olemme kyllä mieheni kanssa keskustelleet, että jos tapahtuisi jokin sellainen onnettomuus, että pitäisi valita joko puolison tai lasten pelastaminen, niin me molemmat pelastettaisiin lapset.