Yksinäisyys lukion jälkeen

Face takaisin, erakoidut tuon perusteella aika nopeasti... keskustelupalstat, pelit (esim xbox?) joiden kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin..? Henk.koht ajattelisin että ikätoverini ei pidä ihmiskontakteista ellei ole facebookissa, ikäänkuin ahdistuisi siitä että olisi tavoitettavissa internetissä.
t. Myös 19v abi

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 20:02"]

Olen 19-vuotias nuori mies joka kirjoittaa tänä keväänä ylioppilaaksi. Nyt kun on lukuluma olen huomannut miten yksinäinen oikeasti olen. Vielä kun oli tunteja oli helppoa puhua ja kaveerata muiden kanssa mutta en uskaltanut ikinä mennä koulun ulkopuolella juhliin/ tapahtumiin johtuen ujoudestani, vaikka minua pyydettiin ja haluttiin mukaan. En myöskään uskaltanut aikoinaan ottaa yhteyttä kavereihini johtuen huonosta itsetunnosta. Ne muut kaverit ovat nyt vähitellen lopettaneet yhteydenpidon, koska ne tietää, että minulla on aina joku selitys olla menemättä ulos. Itsetunto on kuitenkin kunnossa nykyään. 

Eniten kirpaisi muutama päivä sitten kun täytin 19-vuotta ja en saannut yhtään onniteluita luokkatovereilta. Kun olin vielä facebookissa niitä tuli, mutta nykyään kukaan ei muista/tiedä tätä. Poistin facebook-tilini lähinnä yksinäisyyden takia. 

Olen vielä yhteydessä muihin luokkatovereihin, mutta jos tämä jatkuu, tulen olemaan ainakin yli 2 vuotta yksin ennen mahdollisia yliopisto-opiskeluita. Haluaisin nyt päästä tästä ujoudesta eroon jollakin tavalla.

Mitään sos. tilanteiden pelkoa minulla ei ole. Pelkään vaan tekeväni jotain noloa esimerkiksi juhlissa ja, että minua pidetään riesana.

Onko muita jotka ovat/ovat olleet samassa tilanteessa? Mitä pitäisi tehdä?

[/quote] mene armeijaan jos rohkeutta tulisi

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 20:02"]

Olen 19-vuotias nuori mies joka kirjoittaa tänä keväänä ylioppilaaksi. Nyt kun on lukuluma olen huomannut miten yksinäinen oikeasti olen. Vielä kun oli tunteja oli helppoa puhua ja kaveerata muiden kanssa mutta en uskaltanut ikinä mennä koulun ulkopuolella juhliin/ tapahtumiin johtuen ujoudestani, vaikka minua pyydettiin ja haluttiin mukaan. En myöskään uskaltanut aikoinaan ottaa yhteyttä kavereihini johtuen huonosta itsetunnosta. Ne muut kaverit ovat nyt vähitellen lopettaneet yhteydenpidon, koska ne tietää, että minulla on aina joku selitys olla menemättä ulos. Itsetunto on kuitenkin kunnossa nykyään. 

Eniten kirpaisi muutama päivä sitten kun täytin 19-vuotta ja en saannut yhtään onniteluita luokkatovereilta. Kun olin vielä facebookissa niitä tuli, mutta nykyään kukaan ei muista/tiedä tätä. Poistin facebook-tilini lähinnä yksinäisyyden takia. 

Olen vielä yhteydessä muihin luokkatovereihin, mutta jos tämä jatkuu, tulen olemaan ainakin yli 2 vuotta yksin ennen mahdollisia yliopisto-opiskeluita. Haluaisin nyt päästä tästä ujoudesta eroon jollakin tavalla.

Mitään sos. tilanteiden pelkoa minulla ei ole. Pelkään vaan tekeväni jotain noloa esimerkiksi juhlissa ja, että minua pidetään riesana.

Onko muita jotka ovat/ovat olleet samassa tilanteessa? Mitä pitäisi tehdä?

[/quote] mene armeijaan jos rohkeutta tulisi

[/quote]

Armeijaan olen menossa vasta vuoden 2016 Tammikuussa, joten vielä saa vähän odottaa.

Aloittaja.

minäkin olin melko yksinäinen ja "pihalla" lukion jälkeen. elämä muuttui kertaheitolla paljon. ennen asuin isossa perheessä, vanhemmat ja sisarukset juttelivat jatkvuasti ja kotitöistä ei tarvinnut huolehtia juurikaan. Oli melkoinen opettelu pestä pyykkejä, käydä kaupassa ja opetella soittelemaan kotiväelle. kämpillä oli muutenkin niin paljon hiljaisempaa, kuin porukoilla... mutta ikävää helpotti se, kun kävin porukoillani kylässä viikonloppuisin ja välillä soittelin. :) jos kaipaat kavereitasi, niin ei kai se auta kuin vain ottaa yhteyttä (vaikka fb:ssä) ja ehdottaa kahvilla käymistä. sano vaikka, että "ei olla nähty pitkään aikaan ja ois kiva nähä". ei siitä näkemisestä tarvi mitään hirveätä numeroa tehdä. :) sekin auttaisi jos etsisit itsellesi tyttökaverin :)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 20:06"]

Face takaisin, erakoidut tuon perusteella aika nopeasti... keskustelupalstat, pelit (esim xbox?) joiden kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin..? Henk.koht ajattelisin että ikätoverini ei pidä ihmiskontakteista ellei ole facebookissa, ikäänkuin ahdistuisi siitä että olisi tavoitettavissa internetissä. t. Myös 19v abi

[/quote]

Juu, olen itsekin todennut, että facebook-tilin poistaminen oli virhe. Yksinäisyys ei kuitenkaan ollut ainoa peruste poistamiseen. Siihen liittyi myös se, että muut kaverit eivät olleet enää niin aktiivisia siinä ja että sisältö oli lähinnä kuvia ja jotain linkkejä nykyään. Tämä oli aika nopea ja harkitsematon päätös loppujen lopuksi.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 20:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 20:02"]

Olen 19-vuotias nuori mies joka kirjoittaa tänä keväänä ylioppilaaksi. Nyt kun on lukuluma olen huomannut miten yksinäinen oikeasti olen. Vielä kun oli tunteja oli helppoa puhua ja kaveerata muiden kanssa mutta en uskaltanut ikinä mennä koulun ulkopuolella juhliin/ tapahtumiin johtuen ujoudestani, vaikka minua pyydettiin ja haluttiin mukaan. En myöskään uskaltanut aikoinaan ottaa yhteyttä kavereihini johtuen huonosta itsetunnosta. Ne muut kaverit ovat nyt vähitellen lopettaneet yhteydenpidon, koska ne tietää, että minulla on aina joku selitys olla menemättä ulos. Itsetunto on kuitenkin kunnossa nykyään. 

Eniten kirpaisi muutama päivä sitten kun täytin 19-vuotta ja en saannut yhtään onniteluita luokkatovereilta. Kun olin vielä facebookissa niitä tuli, mutta nykyään kukaan ei muista/tiedä tätä. Poistin facebook-tilini lähinnä yksinäisyyden takia. 

Olen vielä yhteydessä muihin luokkatovereihin, mutta jos tämä jatkuu, tulen olemaan ainakin yli 2 vuotta yksin ennen mahdollisia yliopisto-opiskeluita. Haluaisin nyt päästä tästä ujoudesta eroon jollakin tavalla.

Mitään sos. tilanteiden pelkoa minulla ei ole. Pelkään vaan tekeväni jotain noloa esimerkiksi juhlissa ja, että minua pidetään riesana.

Onko muita jotka ovat/ovat olleet samassa tilanteessa? Mitä pitäisi tehdä?

[/quote] mene armeijaan jos rohkeutta tulisi

[/quote]

Armeijaan olen menossa vasta vuoden 2016 Tammikuussa, joten vielä saa vähän odottaa.

Aloittaja.

[/quote] mun poika kans menee silloin, Vekarajärvelle

entä insta?

Mä olen niiin onnellinen että koulu loppui! Itse olin koulussa aina yksin ja hiljaa, koska olen vuoden heitä vanhempi eli -95. Olin vaihdossa ja se ja lukion 1lk parasta. Sitten takaisin tullessa kaverit viettivät abi vuottaan ja olin yksin, koska porukat oli koostettu jo aikoja sitten (96). Nyt ihanaa kun voin hengata kavereiden kanssa milloin vain kun koulussa olin aina yksin..
T. 19v abi

Työpaikka. Itselläni oli kyllä kavereita lukioaikana, mutta olin todella ujo. Jättäydyin pois kaikista tapahtumista ja muista tilanteista, joissa oli vieraita ihmisiä. Lukion jälkeen muutin omilleni ja menin töihin (asiakaspalvelua). Päivät asiakkaiden kanssa puhumista ja työpaikka täynnä uusia ihmisiä karsi ujouden pois nopeasti. Työpaikkani kautta olen myös löytänyt uusia todella rakkaita ystäviä, mm. kummin lapselleni. Uudessa ympäristössä vieraiden keskellä ystävystyminen oli helppoa :)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 20:24"]

entä insta?

[/quote]

En ole instagramissa-

Aloittaja

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 20:12"]

minäkin olin melko yksinäinen ja "pihalla" lukion jälkeen. elämä muuttui kertaheitolla paljon. ennen asuin isossa perheessä, vanhemmat ja sisarukset juttelivat jatkvuasti ja kotitöistä ei tarvinnut huolehtia juurikaan. Oli melkoinen opettelu pestä pyykkejä, käydä kaupassa ja opetella soittelemaan kotiväelle. kämpillä oli muutenkin niin paljon hiljaisempaa, kuin porukoilla... mutta ikävää helpotti se, kun kävin porukoillani kylässä viikonloppuisin ja välillä soittelin. :) jos kaipaat kavereitasi, niin ei kai se auta kuin vain ottaa yhteyttä (vaikka fb:ssä) ja ehdottaa kahvilla käymistä. sano vaikka, että "ei olla nähty pitkään aikaan ja ois kiva nähä". ei siitä näkemisestä tarvi mitään hirveätä numeroa tehdä. :) sekin auttaisi jos etsisit itsellesi tyttökaverin :)

[/quote]

Joo, pitäisi varmaan liittyä takaisin facebookkiin ja ottaa itseään niskasta kiinni. Jos yrittäisin tällä viikolla jos saisin tämän "mitä jos" asenteen pois.

Aloittaja