Haaveilin Helsingissä asumisesta ja kävi näin...

että yläasteen ajan ramppasin siellä ja unelmoin, kuinka joku päivä asun siellä. Muutin vielä amiksen takia ensiksi vähän isompaan kaupunkiin ja lopulta viimeisen luokan kävin Helsingissä ja sain asua siellä. Tämän jälkeen muutin ulkomaille muutamaksi vuodeksi. Aikanaan tulin muutin takaisin Suomeen ja Helsinkiin. Oston asunnon. Ja sitten taak ulkomaille. Nyt olen ollut takaisin Suomessa pari kuukautta ja olen tällä hetkellä maalla. Eikä ole tippaakaan kiinnostusta muuttaa Helsinkiin. Olen hakemassa kouluun, joten saa nähä mihin kaupunkiin sitä asettuu.
Helsingin hohto on kadonnut, kun on huomannut kuinka tuhnuinen ja likainen se on. Täynnä sossumamuja (joo olen ollut itsekin mamu, minulla on ulkomaisia kavereita, asunut monikulttuurisimmissa maissa ja kaupungeissa, mitä Helsinki on), jotka eivät lisää pätkääkään kaupungin viihtyvyyttä. Ärsyttää, kun näkeekin niitä velttoilijoita roikkumassa joka paikassa. Helsinki on niin pieni, että ahdistaa. Mieluummin asun jossain pikkukaupungissa sitten. No tämä on ristiriitaista, mut joo. Eikä siellä ole juuri mitään, mitä kaipaisin, paitsi ehkä elokuviin voi mennä milloin vain ja klassista musiikkia käydä kuuntelemassa. Muuten saan netistä kaiken ja enemmänkin mitä tarvitsen.

No kai kohta muutan takas ulkomaille ja toivottavasti jos en lopullisesto niin pitkäksi aikaa. Helsinkiä en kaipaa, mutta pientä kotikaupunkia kyllä. Niin ne teinin mielipiteet muuttuu.