Onkohan masennukseni aallonpohja saavutettu?

En nyt avaa koko tilannetta tähän, koska sehän olisi romaani, mutta asia on viime aikoina kilpistynyt äitiin ja äitisuhteeseeni. Eli ongelmat ovat olleet siellä ja poikineet sieltä sitten muualle koko elämään. Tänään keskustellessani äidin kanssa s-postilla ongelmistamme (äidin mielestä vain minulla on suhteessamme ongelmia, ei hänellä, mikä on kuvaavaa eikä pidä paikkaansa) tajusin, että minua hiertää se, että en ole saanut äidiltäni rakkautta. 

Tavallaan hyvin yksinkertainen asia, mutta siihen kiteytyy kaikki. Voi kun tästä alkaisi suunta ylöspäin ja pystyisin toipumaan siitä, mitä tämä rakkaudettomuus on aiheuttanut. 

Nyt ymmärrän senkin, miksi äidilläni on koko ajan niin vaikeaa ja katkerana haukkuu muita. Kun ei osaa rakastaa eikä anna arvoa rakkaudelle ihmissuhteissa, niin varmaan tuleekin vaikea elämä. Äiti on hirveän suorituskeskeinen ja ilman kykyä antaa (ja saada) rakkautta siitä syntyy helposti hyvin kylmä maailma.

Minunkaan lapsenrakkauteni ei ole äitiin vaikuttanut eikä äitiä auttanut. En ole kyennyt äitiä hylkäämään, koska olen alitajuisesti tajunnut tämän ja olen jäänyt jumiin siihen, että jos mä vielä olisin noin tai tekisin näin, äiti kokisi minut hyvänä (=minun rakastavan häntä) ja sitten äiti paranisi katkeruudestaan ja vihastaan minua kohtaan ja alkaisi rakastaa minua. Mutta nyt alan ymmärtää, ettei se niin päin mene. Äiti ei muutu vaikka mä tekisin mitä. Olen jo 40(!) eikä äiti ole tajunnut että häntä rakastetaan vaikka emme ole sellaisia tai tee kaikkea kuten hän haluaisi. 

Jos minä haluan rakkautta ja paranemista elämääni niin ensimmäiseksi mä lopetan sen odottamisen ihmiseltä, joka ei näistä asioista edes tiedä omassa elämässään, (vaikka hämääkin niin) ja katselen ympärilleni, missä ja miten voisin itse sekä saada että antaa rakautta. Juuri nyt oon tosi yksin, vaikka olen jopa perheellinen, mutta tätä yksinäisyyttä ei ehkä tajua muut kuin jotkin uskontojen uhrit tai muut oman vanhemman hylkäämisen  (se ettei rakasta lastaan on minusta sitä) aikuisina kokeneet.