Lue keskustelun säännöt.
Avautuisitko yliopistossa alkoholismi & väkivaltaperheessä kasvamisesta (ov)
22.02.2015 |
Meillä siis lehtori(t) jatkuvasti korostavat, että "pitää peilata omiin kokemuksiin". Entä jos on sellaisia kokemuksia, jotka saattavat olla melkoisen yllättäviä siinä ympäristössä jossa ollaan? Niin ne meidän lehtoritkin luulee: "olette hyvistä perheistä" jne...
Onko muilla ollut tuollaista? Onko kukaan avautunut OIKEASTI vakavista asioista? Millaisista? Mitä siitä on seurannut? Ei siinä mitään että on ollut hyvin surkea ja kamala lapsuus vaan se että pelkään ihmisten suhtautumista. Pelkään että ihmiset ajattelevat ei siitä voi olla aikuisenakaan mihinkään, kuitenkin on jotain vikaa löydyttävä. Kuitenkaan ei ole käsitellyt asioitaan ja elää menneisyydessään! Näinhän ei ole... olen hyvin onnellinen & tyytyväinen.
Kommentit (44)
Oho, jäi siis sanomatta että asia liittyy kirjallisiin töihin ja niiden pohdintoihin. En ole niissäkään avautunut. Ja kuten sanoin, ehkä vähän epäselvästi aloitusviestissäni; Olen sinut menneisyyteni kanssa, eikä opintotehtäviä tarvitse terapiana käyttää. Pelkään vaan ihmisten suhtautumista ja kuten tästäkin ketjusta näkee, niin kannaattakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:12"]
Ja ketään en ollut ajatellutkaan järkyttää asialla, mietin vaan MITÄ itselleni tästä voisi seurata!
[/quote]
No ihan alkuun vaivaannuttaisit varmasti koko kurssiporukan, voisit aiheuttaa jopa myötähäpeää. Sen jälkeen muiden suhtautuminen voisi muuttua sinuun koska he eivät välttämättä osaisi ottaa sanomaasi vastaan ja saattaisivat tuntea itsensä voimattomaksi sinun ja kokemustesi edessä. Eivät välttämättä osaisi sanoa mitään kannustavaa sinulle tai kohdata sinua avautumisesi jälkeen. Tämä voisi johtaa siihen, että he alkaisivat vältellä sinua ("voi hitto, tuolta se taas tulee, mitä sille pitäisi sanoa?", "voi hitto, tuolta se taas tulee, toivottavasti se ei taas ala avautua ja aiheuta myötähäpeää"). Ja jos eivät välttelisi sinua niin pitäisivät varmasti omituisena ja ajattelisivat mielessään kaikenlaista. Olkoonkin yliopistolla miten avarakatseista porukkaa tahansa, niin ihmisiä sielläkin vain ollaan, ei mitään yli-ihmisiä. Ja ihmisten reaktiot varmaankin olisivat kuvailemani kaltaisia.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:12"]En todellakaan avautuisi, se olisi totaalinen sosiaalinen itsemurha. Sitä peilaamista voi tehdä ihan omassa tykönään, ilman, että sitä tarvitsee kailottaa muille. Minulla on itselläni takana erittäin vaikea lapsuus ja nuoruus (kiitos vanhempieni), ja opiskellessa tuli joitakin tilanteita eteen jossa taustastani oli hyötyä muiden ihmisten ja asioiden ymmärtämisessä. En kuitenkaan kertonut koskaan asioistani mitään muille vaikka tietyt asiat etenkin psykologiassa liippasi todella läheltä. Mietiskelin niitä itse ja jotain asiaa pohdin sisarusteni kanssa (jotka ovat läpikäyneet saman helvetin ja ymmärsivät mistä puhuin).
Ihmettelen kyllä, että mitä alaa ap opiskelee jos lehtorit hokee, että "olette hyvistä perheistä". Meillä ei yksikään lehtori tai muu koskaan päästellyt tuollaisia suustaan.
[/quote]
Ei tässä varmaan tarkoitettu luennoilla kailottamista vaan opittavien asioiden peilaamista omaan taustaan esimerkiksi oppimispäiväkirjoissa. Minusta tämä on järkevää esimerkiksi kasvatustieteiden ja psykologian opinnoissa. On myös eri asia analysoida omia kokemuksia "ammatillisesti" kuin vuodattaa traumojaan opiskelutehtäviin. Minusta on surullista, että pidät vaikeasta taustasta puhumista sosiaalisena itsemurhana. Sinusta näitä asioita siis pitääkin salailla? Työskentelen itse nuorten parissa ja pyrin omalla esimerkilläni tuomaan esille, että taustasta huolimatta voi jokainen saavuttaa elämässään, mitä haluaa, ja monesti kokemuksistani on ollut ihan konkreettista hyötyäkin. Luulen ymmärtäväni "ongelmanuoria" monia kollegoitani paremmin.
Jos kyse on kirjallisista töistä, on vailea ymmärtää, miksi niin kipeitä asioita pitäisi ottaa esiin. Itse opiskeluaikana saatoin johonkin luentopäiväkirjaan liittää jotain arjen havaintoja ihmisten välisestä viestinnästä tms. Mutta omaa väkivaltaista lapsuudenperhettäni en tuonut esiin. Enkä lastensuojelutaustaani.
Niille opiskelukavereille, joista tuli hyviä ystäviä, kerroin tietenkin, ajan mittaan. Olin ylioppilaskunta-aktiivi ja tunsin sayoja ihmisiä, en näe mitään syytä tai tilannetta, että olisin avautunut heille.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:20"]
Oho, jäi siis sanomatta että asia liittyy kirjallisiin töihin ja niiden pohdintoihin. En ole niissäkään avautunut.
[/quote]
Ei kannata niissäkään avautua, vaikka töitä ei lukisikaan muu kuin lehtori. Pohdintaa pystyy tekemään muutenkin kuin vaivaannuttamalla lukija.
Minä tein yhden isomman psykiatrian tehtävän aiheesta joka liippaa todella läheltä toista vanhempaani (eräs persoonallisuushäiriö). Pystyin pohtimaan tehtävässä aihetta syvällisemmikin koska olen livenä nähnyt persoonallisuushäiriöisen ihmisen ihme säätämistä ja mitä se omaisille aiheuttaa. En kuitenkaan missään vaiheessa kirjoittanut, että minulla on henkkoht kokemuksia aiheesta, vaan pohdin asiaa yleisemmällä taholla. Em. asia ei kuitenkaan estänyt minua saamasta asiasta korkeinta arvosanaa ja lehtorin tokaisua siitä, että tekstin voisi ihan julkaistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:12"]En todellakaan avautuisi, se olisi totaalinen sosiaalinen itsemurha. Sitä peilaamista voi tehdä ihan omassa tykönään, ilman, että sitä tarvitsee kailottaa muille. Minulla on itselläni takana erittäin vaikea lapsuus ja nuoruus (kiitos vanhempieni), ja opiskellessa tuli joitakin tilanteita eteen jossa taustastani oli hyötyä muiden ihmisten ja asioiden ymmärtämisessä. En kuitenkaan kertonut koskaan asioistani mitään muille vaikka tietyt asiat etenkin psykologiassa liippasi todella läheltä. Mietiskelin niitä itse ja jotain asiaa pohdin sisarusteni kanssa (jotka ovat läpikäyneet saman helvetin ja ymmärsivät mistä puhuin). Ihmettelen kyllä, että mitä alaa ap opiskelee jos lehtorit hokee, että "olette hyvistä perheistä". Meillä ei yksikään lehtori tai muu koskaan päästellyt tuollaisia suustaan. [/quote] Ei tässä varmaan tarkoitettu luennoilla kailottamista vaan opittavien asioiden peilaamista omaan taustaan esimerkiksi oppimispäiväkirjoissa. Minusta tämä on järkevää esimerkiksi kasvatustieteiden ja psykologian opinnoissa. On myös eri asia analysoida omia kokemuksia "ammatillisesti" kuin vuodattaa traumojaan opiskelutehtäviin. Minusta on surullista, että pidät vaikeasta taustasta puhumista sosiaalisena itsemurhana. Sinusta näitä asioita siis pitääkin salailla? Työskentelen itse nuorten parissa ja pyrin omalla esimerkilläni tuomaan esille, että taustasta huolimatta voi jokainen saavuttaa elämässään, mitä haluaa, ja monesti kokemuksistani on ollut ihan konkreettista hyötyäkin. Luulen ymmärtäväni "ongelmanuoria" monia kollegoitani paremmin.
[/quote]
Ei tarvitse salailla, mutta sille on aikansa ja paikkansa jossa näistä asioista kertoo. Yliopiston luennot ja kirjalliset tehtävät eivät ole sellaisia.
Ja kuten tuossa toisessa vastauksessani (vastaus nro 26) kirjoitin, asioita voi pohtia myös yleisemmällä tasolla ja vieläpä tehdä sen hyvin.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:30"]
Minusta on surullista, että pidät vaikeasta taustasta puhumista sosiaalisena itsemurhana. [/quote]
No se nyt vaan on sosiaalinen itsemurha vaikka sinä haluaisit uskoa jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:40"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:30"]
Minusta on surullista, että pidät vaikeasta taustasta puhumista sosiaalisena itsemurhana. [/quote]
No se nyt vaan on sosiaalinen itsemurha vaikka sinä haluaisit uskoa jotain muuta.
[/quote]
Kyse ei ole uskosta vaan omasta kokemuksesta. Olen se, joka on kirjoittanut tänne muutaman kommentin ja kertonut olleensa itse aika avoin asian suhteen opintojen aikana sekä työelämässä. En ole koskaan kokenut tehneeni mitään sosiaalista itsemurhaa. Minulla on laaja tuttava- ja ystäväpiiri, ja työssäni olen varsin arvostettu sekä työtovereiden keskuudessa pidetty. Olen saanut kiitostakin rohkeudestani käsitellä vaikeita asioita. Ehkä tämä on sitten alakohtaista.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:06"]
Esimerkki tilanteesta, jossa olen taustani ottanut esille, voisi olla sellainen, että keskustellaan, missä kaikissa maissa kukin on käynyt lapsena. Omasta puolestani vastaan, että emme käyneet missään, koska vanhemmat olivat aina humalassa eikä rahaa ollut. [/quote]
No tuo nyt on todella typerä ja tekemällä tehty avautuminen. Etenkin, kun on myös sellaisia ihmisiä jotka eivät ole koskaan käyneet missään vaikkei vanhempien alkoholismia olekaan taustalla. Tuosta esimerkistä saa vaikutelman, että avautuja haluaa väkisin avautua ja hakee itselleen huomiota koska sillä ei ole mitään väliä miksei ulkomailla ole oltu. Ihan sama kun joku vaikka kehuisi jotain makkaraa ja itse sanoisi, ettei meillä ollut koskaan ruokaa kun vanhemmat oli alkoholisteja.
Että jos noin tekemällä tehdysti lähtee avautumaan niin ei kannata ihmetellä, että miksi ihmiset katsoo kieroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avauduin rankoista koulukiusauskokemuksistani muille opiskelijoille illanvietossa. Se otettiin vastaan lähinnä kiusaantumisella ja hämmennyksellä (mikä oli hyvä osoitus siitä, etteivät nämä ihmiset ole sellaisia, joiden kanssa enempää vapaa-aikaani haluaisin viettää).
Lehtoreille yms. en avautuisi. Jossain kirjallisissa pohdintatöissä olen avautunut oppimisen pohdinnassa luonteestani (josta osa aivan varmasti peilautuu lapsuuteen. Sen syvempiä avautumisia ei minusta kirjallisissa töissäkään tarvitse tehdä, jollet aivan välttämättä halua.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:40"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:30"]
Minusta on surullista, että pidät vaikeasta taustasta puhumista sosiaalisena itsemurhana. [/quote]
No se nyt vaan on sosiaalinen itsemurha vaikka sinä haluaisit uskoa jotain muuta.
[/quote]
Kyse ei ole uskosta vaan omasta kokemuksesta. Olen se, joka on kirjoittanut tänne muutaman kommentin ja kertonut olleensa itse aika avoin asian suhteen opintojen aikana sekä työelämässä. En ole koskaan kokenut tehneeni mitään sosiaalista itsemurhaa. Minulla on laaja tuttava- ja ystäväpiiri, ja työssäni olen varsin arvostettu sekä työtovereiden keskuudessa pidetty. Olen saanut kiitostakin rohkeudestani käsitellä vaikeita asioita. Ehkä tämä on sitten alakohtaista.
[/quote]mikä ala? Ehkä myös paikallista?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna EN avautuisi yliopistolla vaikeasta lapsuudestasi. Jos asia vaivaa, niin puhu terapeutille, mutta en suosittele puhumaan liian henkilökohtaisista ongelmista opettajille.
Joo sosiaalinen itsemurha, tai sitten susta tulee se reppana. Jos siis julkisesti kailotat, en tiedä yhtäkään yliopiston tehtävää jossa voisi kirjoittaa "minulla on tästä kokemusta".
Minä olen elitistisessä tiedekunnassa ja kerran humalapäissäni menin möläyttämään yhdelle kultalusikka poikittain syntyneelle joka valitti ettei isi anna rahaa ulkomaanmatkaan omasta historiastani ja sen jälkeen olen toiminut olkapäänä jokaiselle prinsessalle kun "mä niinkun tajuun kun oon kokenut niin paljon itse". Kaduttaa ihan jäätävästi. Jos mahdollista, olen suunnannut tutkielmiani niin, että voin ammentaa kokemuksestani, mutta muuten olen vain vetäytynyt porukasta. Yhteistä näiden ihmisten kanssa on hyvin vähän. Ja kyllä, yliopistossa on minunkin kokemuksen mukaan lähtöoletuksena se, että kaikki ovat pompahtaneet pumpulista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu jotenkin huomionhakuiselta. Kun ei muuten pärjää tai omilla ansiolla saa huomiota sitten uhriudutaan ja koitetaan herättää sääliä. Varmasti et ole ainoa kellä on tuollainen kotitausta, tuo on surullisen yleistä. Muista että ihmisten sääli kääntyy todella helposti ärsytykseksi, vähän karua mutta ei kukaan jaksa marisijaa.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:50"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:40"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:30"]
Minusta on surullista, että pidät vaikeasta taustasta puhumista sosiaalisena itsemurhana. [/quote]
No se nyt vaan on sosiaalinen itsemurha vaikka sinä haluaisit uskoa jotain muuta.
[/quote]
Kyse ei ole uskosta vaan omasta kokemuksesta. Olen se, joka on kirjoittanut tänne muutaman kommentin ja kertonut olleensa itse aika avoin asian suhteen opintojen aikana sekä työelämässä. En ole koskaan kokenut tehneeni mitään sosiaalista itsemurhaa. Minulla on laaja tuttava- ja ystäväpiiri, ja työssäni olen varsin arvostettu sekä työtovereiden keskuudessa pidetty. Olen saanut kiitostakin rohkeudestani käsitellä vaikeita asioita. Ehkä tämä on sitten alakohtaista.
[/quote]mikä ala? Ehkä myös paikallista?
Ap
[/quote]
Opetusala.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:49"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:06"]
Esimerkki tilanteesta, jossa olen taustani ottanut esille, voisi olla sellainen, että keskustellaan, missä kaikissa maissa kukin on käynyt lapsena. Omasta puolestani vastaan, että emme käyneet missään, koska vanhemmat olivat aina humalassa eikä rahaa ollut. [/quote]
No tuo nyt on todella typerä ja tekemällä tehty avautuminen. Etenkin, kun on myös sellaisia ihmisiä jotka eivät ole koskaan käyneet missään vaikkei vanhempien alkoholismia olekaan taustalla. Tuosta esimerkistä saa vaikutelman, että avautuja haluaa väkisin avautua ja hakee itselleen huomiota koska sillä ei ole mitään väliä miksei ulkomailla ole oltu. Ihan sama kun joku vaikka kehuisi jotain makkaraa ja itse sanoisi, ettei meillä ollut koskaan ruokaa kun vanhemmat oli alkoholisteja.
Että jos noin tekemällä tehdysti lähtee avautumaan niin ei kannata ihmetellä, että miksi ihmiset katsoo kieroon.
[/quote]
Tilanteen, jossa tällainen keskustelu (kyseessä oli muuten kuvitteellinen, ei tosielämän esimerkki!) käydään, voi kuvitella hyvin monenlaiseksi. Keskustelutilanteen voi nähdä kepeänä ja niin, että paikalla on suuri määrä keskenään etäisiä puolituttuja, jolloin kommentti kuulostaisikin huomionhakuiselta avautumiselta. Toisaalta keskustelua voitaisiin käydä vaikkapa viiden keskenään verrattain läheisen opiskelukaverin kesken niin, että keskustelussa on mukana myös yhteiskunnallisia näkökulmia, vaikkapa juuri se, miten perheen sosioekonominen tausta vaikuttaa lomakohteiden valintaan ja ylipäänsä vapaa-ajan viettoon. Kommentin voi nähdä osana tällaista keskustelua jopa itseironisena. Kommentin vastaanotto riippuu keskustelukontekstista ja sävystä, miten asia esitetään, ja olen samaa mieltä siitä, että tilittämistyyli ei ole paras mahdollinen. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikeista yhteiskunnallisista asioista on hyvä keskustella ja jos jollain on aiheeseen liittyen omakohtaista kokemusta, voi tämän ottaa sopivissa yhteyksissä esille.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:53"]
Jos siis julkisesti kailotat, en tiedä yhtäkään yliopiston tehtävää jossa voisi kirjoittaa "minulla on tästä kokemusta".
[/quote]
Minä opiskelin koko tutkintoni ulkomailla, kandissa ja gradussa piti kirjoittaa ymmärryksestä mikä on aihetta kohtaan. Tämä tehtiin ylimalkaisesti, tyyliin "olen opiskellut alaa x ja opintojeni aikana kurssilla y käsiteltiin tätä aihetta", "olen ollut töissä paikassa x ja tehnyt töitä ihmisryhmän y parissa joka on luonut ymmärrystä tässä aiheessa" + jotain tiedefilosofista jaarittelua siihen päälle.
Kirjoitin itse graduni aiheesta johon minulla itselläni oli kosketuspintaa (ns. rankempia elämänkokemuksia). Mainitsin ohjaajalleni asiasta hyvin ylimalkaisesti ja kysyin, että pitäisikö minun mainita asiasta myös gradussa tyyliin "minulla on ymmärrystä asiassa omien elämänkokemusteni kautta". Ohjaaja sanoi, että missään nimessä ei kannata asiasta mainita koska vaikka se saattaisikin nyt tuntua hyvältä idealta, se ei sitä välttämättä tee myöhemmin ja gradu on kuitenkin kaiken kansan luettavissa koko loppuikäni. Hän myös sanoi, että asian mainitsemisesta saattaa aiheutua kiusallisia tilanteita esim. opponoinnissa. Joten en sitten kirjoittanut asiasta mitään graduuni.
Mutta juu, tuo yllä mainitsemani "tehtävä" oli ainoa laatuaan jossa olisi voinut kirjoittaa, että itsellä on kokemusta asiasta. Mitään muuta tehtävää, jossa sen olisi jotenkin asiaan kuuluvasti voinut tehdä, ei tullut vastaan koko yliopistourani aikana.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 09:57"]
Ja ihmisten on hyvä tietää että jokaisella on luurankonsa kaapissa, ehkä jollain toisellakin on vastaava tausta!
[/quote]
Nuo tuon nyt ymmärtää täysjärkiset aikuiset ihmiset ilman, että kukaan heittää traumojaan heidän naamalleen.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 11:10"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:53"]
Jos siis julkisesti kailotat, en tiedä yhtäkään yliopiston tehtävää jossa voisi kirjoittaa "minulla on tästä kokemusta".
[/quote]
Minä opiskelin koko tutkintoni ulkomailla, kandissa ja gradussa piti kirjoittaa ymmärryksestä mikä on aihetta kohtaan. Tämä tehtiin ylimalkaisesti, tyyliin "olen opiskellut alaa x ja opintojeni aikana kurssilla y käsiteltiin tätä aihetta", "olen ollut töissä paikassa x ja tehnyt töitä ihmisryhmän y parissa joka on luonut ymmärrystä tässä aiheessa" + jotain tiedefilosofista jaarittelua siihen päälle.
Kirjoitin itse graduni aiheesta johon minulla itselläni oli kosketuspintaa (ns. rankempia elämänkokemuksia). Mainitsin ohjaajalleni asiasta hyvin ylimalkaisesti ja kysyin, että pitäisikö minun mainita asiasta myös gradussa tyyliin "minulla on ymmärrystä asiassa omien elämänkokemusteni kautta". Ohjaaja sanoi, että missään nimessä ei kannata asiasta mainita koska vaikka se saattaisikin nyt tuntua hyvältä idealta, se ei sitä välttämättä tee myöhemmin ja gradu on kuitenkin kaiken kansan luettavissa koko loppuikäni. Hän myös sanoi, että asian mainitsemisesta saattaa aiheutua kiusallisia tilanteita esim. opponoinnissa. Joten en sitten kirjoittanut asiasta mitään graduuni.
Mutta juu, tuo yllä mainitsemani "tehtävä" oli ainoa laatuaan jossa olisi voinut kirjoittaa, että itsellä on kokemusta asiasta. Mitään muuta tehtävää, jossa sen olisi jotenkin asiaan kuuluvasti voinut tehdä, ei tullut vastaan koko yliopistourani aikana.
[/quote]
Gradu on tieteellinen tutkimus, eikä siinä tietenkään käsitellä omakohtaisia kokemuksia. Oppimispäiväkirjat ym. ovat ihan toinen juttu. Riippuu kuitenkin varsin paljon alasta. Kasvatustieteen opinnoissa oli paljonkin tehtäviä, joissa piti pohtia omaa identiteettiä ja sen soveltuvuutta kasvatusalalle. Meidän piti muun muassa laatia aikajana oman elämän käännekohdista. Ketään ei tietenkään voi velvoittaa kertomaan rehellisesti elämästään, mutta kyllä tuo tehtävänantona minusta ohjaa siihen, että myös vaikeiden kokemusten käsittely on sallittua ja jopa suotavaa.
Meillä viktimologian kurssilla yksi opettaja kommentoi kurssin aluksi, että täällä luennolla istuu aina ihmisiä, jotka ovat rikosten uhreja, myös rikosten tekijöitä saattaa olla kurssilaisten joukossa. Hän sanoi, että ei kuitenkaan todellakaan aio kysellä kenenkään henkkoht kokemuksia eikä odota, että sellaisia hänelle kerrotaan koska aihe on niin arka. Hän antoi pikemminkin ymmärtää ettei luennot ole hyvä paikka käsitellä niin henkilökohtaisia asioita.