Avautuisitko yliopistossa alkoholismi & väkivaltaperheessä kasvamisesta (ov)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:06"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 09:58"]Liioitteletkohan nyt vähän? Onko tämä tosiaan yleinen asenneilmapiiri vai vain yksittäisen opettajan irrallinen heitto? Oli miten oli, totta kai voit ja sinun kannattaakin olla rehellinen kokemustesi suhteen. Minulla on vaikea perhetausta, johon liittyy päihteidenkäyttöä ja väkivaltaa, mutta en todellakaan ole salaillut asiaa yliopistossa tai myöhemmin työelämässä. Joskus joku yllättyy, kun otan asian esille, ja olen toisinaan havainnut vaivaantuneisuuttakin, mutta minusta on tärkeää, että näistä asioista puhutaan ja tuodaan esille, että kaikenlaisista taustoista tulevat ihmiset voivat menestyä elämässä. [/quote] Lisäisin vielä, että en siis tosiaan käyttänyt opiskelutehtäviä minään terapiasessioina enkä nykyäänkään erityisesti mainosta asiaa. Esimerkki tilanteesta, jossa olen taustani ottanut esille, voisi olla sellainen, että keskustellaan, missä kaikissa maissa kukin on käynyt lapsena. Omasta puolestani vastaan, että emme käyneet missään, koska vanhemmat olivat aina humalassa eikä rahaa ollut. Toki tästä seuraa, että osalle tulee kiusaantunut olo, mutta minusta on ajoittain, ja todellakin ajoittain, en itsekään jaksa menneisyytensä traumoissa vellovia ihmisiä, muistuttaa, ettei kaikilla ole Suomessakaan samoja lähtökohtia.

[/quote]

Kysyttiinkö syytä miksi ei ole käynyt? Meillä ei ole alkoholi- tai rahaongelmia ja silti lapsi ei ole käynyt kuin Ruotsissa :) 

Se on ihan tervettä herätellä moisia lehtoreita. Avaat vain rohkeasti suusi ja sanot, että on kapeakatseista ajatella, että kaikki yliopisto-opiskelijat olisivat kasvaneet pumpulissa.

Taustat eivät määritä sinua eivätkä ketään. Ole ylpeä itsestäsi ja saavutuksistasi, sinä olet sinä, et taustasi. Taustat voivat antaa elämään ja ammattiisi myös tarpeellista perspektiiviä, jota kermaperseet eivät koskaan voi saada.

Mieti tarkkaan kannattaako kertoa asioistaan. Jälkikäteen et saa enää otettua takaisin, jos kaduttaa. Ihmisillä on hyvin kapeat käsitykset asioista, eikä joku yhden ihmisen avautuminen hetkauta kenenkään maailmankuvaa mihinkään.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 09:35"]

Meillä siis lehtori(t) jatkuvasti korostavat, että "pitää peilata omiin kokemuksiin". Entä jos on sellaisia kokemuksia, jotka saattavat olla melkoisen yllättäviä siinä ympäristössä jossa ollaan? Niin ne meidän lehtoritkin luulee: "olette hyvistä perheistä" jne...

Onko muilla ollut tuollaista? Onko kukaan avautunut OIKEASTI vakavista asioista? Millaisista? Mitä siitä on seurannut? Ei siinä mitään että on ollut hyvin surkea ja kamala lapsuus vaan se että pelkään ihmisten suhtautumista. Pelkään että ihmiset ajattelevat ei siitä voi olla aikuisenakaan mihinkään, kuitenkin on jotain vikaa löydyttävä. Kuitenkaan ei ole käsitellyt asioitaan ja elää menneisyydessään! Näinhän ei ole... olen hyvin onnellinen & tyytyväinen.

[/quote] yliopistossa on opiskelijoita vaikka minkälaisista perheistä. Tuskin oot ainoa ongelmainen.

Mitä ihmettä sä opiskelet? Tarkoitan, että totta kai tausta vaikuttaa kaikkiin valintoihin, omaa elämää ei pääse pakoon. Mutta en mä kyllä näe mitään syytä käsitellä oman elämän traumoja jossain opetustilanteissa.

Siis missä tilanteessa kertoiset moisen asian lehtorille???

Koko luokka voi oppia jotain uutta jos kerrot ja saatat saada itsekin käsiteltyä asiaa uudelta kantilta. Riippuu paljon luokasta, mitä kannattaa kertoa mutta jos luokkahenki on hyvä ja olette keskenänne muutenkin avoimia ja ymmärtäväisiä kannustan kertomaan. Itse sain koulusta enemmän hyötyä kun asetin itseni likoon ja jaoin kokemuksiani. Ja ihmisten on hyvä tietää että jokaisella on luurankonsa kaapissa, ehkä jollain toisellakin on vastaava tausta!

Liioitteletkohan nyt vähän? Onko tämä tosiaan yleinen asenneilmapiiri vai vain yksittäisen opettajan irrallinen heitto? Oli miten oli, totta kai voit ja sinun kannattaakin olla rehellinen kokemustesi suhteen. Minulla on vaikea perhetausta, johon liittyy päihteidenkäyttöä ja väkivaltaa, mutta en todellakaan ole salaillut asiaa yliopistossa tai myöhemmin työelämässä. Joskus joku yllättyy, kun otan asian esille, ja olen toisinaan havainnut vaivaantuneisuuttakin, mutta minusta on tärkeää, että näistä asioista puhutaan ja tuodaan esille, että kaikenlaisista taustoista tulevat ihmiset voivat menestyä elämässä.

Minä en asiasta puhuisi. En tapaa puhua muistakaan kovin henkilökohtaisista asioista. Lisäksi itselläni tuo on muutenkin arka ja tunteita herättävä asia edelleenkin. Siitä en osaa sanoa miten ihmiset suhtautuvat. Monet ymmärtänevät, että lapsi on eri ihminen kuin vanhempansa. Vanhempien tekojen perusteella ei voi tuomita lasta. Hölmöt ja kapeakatseiset sitten voivat alkaa asennoitua sinuun eri tavalla.

Alkoholismi ja/tai väkivaltaperhe ei ole mitenkään äärimmäisen harvinainen yliopiston opiskelijoilla joten miksi ihmeessä kuvittelet että pystyt tuolla jotakuta järkyttämään?

Vastauksena kysymykseen on kuitenkin: en. Se on minun asiani eikä opettajille kuulu. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 09:35"]

Meillä siis lehtori(t) jatkuvasti korostavat, että "pitää peilata omiin kokemuksiin". Entä jos on sellaisia kokemuksia, jotka saattavat olla melkoisen yllättäviä siinä ympäristössä jossa ollaan? Niin ne meidän lehtoritkin luulee: "olette hyvistä perheistä" jne...

Onko muilla ollut tuollaista? Onko kukaan avautunut OIKEASTI vakavista asioista? Millaisista? Mitä siitä on seurannut? Ei siinä mitään että on ollut hyvin surkea ja kamala lapsuus vaan se että pelkään ihmisten suhtautumista. Pelkään että ihmiset ajattelevat ei siitä voi olla aikuisenakaan mihinkään, kuitenkin on jotain vikaa löydyttävä. Kuitenkaan ei ole käsitellyt asioitaan ja elää menneisyydessään! Näinhän ei ole... olen hyvin onnellinen & tyytyväinen.

[/quote] yliopistossa on opiskelijoita vaikka minkälaisista perheistä. Tuskin oot ainoa ongelmainen.

[/quote]

Näinhän minä itsekin ajattelin. Siksihän tätä kysyinkin: Onko muiden oppialoilla korostettu samaa asiaa & jos muilla on ollut samantyylinen lapsuus, niin onko siitä kertonut?

Ilmeisesti useimmat eivät kannata kertomista, kun avausviestini on saanut niin paljon miinuspeukkuja. Tai en muuten ymmärrä peukutuksen logiikkaa.

Niin nämä siis liittyy esseiden yms. (suullisiin)ohjeistuksiin.

ap

Ei kannata avautua. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 09:58"]Liioitteletkohan nyt vähän? Onko tämä tosiaan yleinen asenneilmapiiri vai vain yksittäisen opettajan irrallinen heitto? Oli miten oli, totta kai voit ja sinun kannattaakin olla rehellinen kokemustesi suhteen. Minulla on vaikea perhetausta, johon liittyy päihteidenkäyttöä ja väkivaltaa, mutta en todellakaan ole salaillut asiaa yliopistossa tai myöhemmin työelämässä. Joskus joku yllättyy, kun otan asian esille, ja olen toisinaan havainnut vaivaantuneisuuttakin, mutta minusta on tärkeää, että näistä asioista puhutaan ja tuodaan esille, että kaikenlaisista taustoista tulevat ihmiset voivat menestyä elämässä.
[/quote]

Lisäisin vielä, että en siis tosiaan käyttänyt opiskelutehtäviä minään terapiasessioina enkä nykyäänkään erityisesti mainosta asiaa. Esimerkki tilanteesta, jossa olen taustani ottanut esille, voisi olla sellainen, että keskustellaan, missä kaikissa maissa kukin on käynyt lapsena. Omasta puolestani vastaan, että emme käyneet missään, koska vanhemmat olivat aina humalassa eikä rahaa ollut. Toki tästä seuraa, että osalle tulee kiusaantunut olo, mutta minusta on ajoittain, ja todellakin ajoittain, en itsekään jaksa menneisyytensä traumoissa vellovia ihmisiä, muistuttaa, ettei kaikilla ole Suomessakaan samoja lähtökohtia.

Et kertonut missä opiskelet, mutta varmaan esimerkiksi kasvatustieteitä tai psykologiaa jos omilla kokemuksilla on merkitystä?

Lehtorit varmasti tarkoittavat, että teidän kannattaa aina teorioita kuullessa etsiä vertauskohtia omista muistoista. Esim. jos puhutaan siitä, että lapsi samaistuu vanhempiinsa siitä huolimatta että koti olisi väkivaltainen, ja saattaa suojella vanhempiaan muiden tuomiolta olemalla kertomatta tapahtumista, niin voit käydä päässäsi läpi ajatuksen "kyllä, näinhän se oli minullakin - pelkäsin että kuraattori suuttuu isälle jos kuulee että saan kotona selkään". 

Itse sanoisin noita havaintoja ääneen siinä tapauksessa, että niitä pystyy käsittelemään kohtuullisen neutraalisti ja ammattitaitoisesti, ja olet sinut menneisyytesi kanssa. Tarkoitan sellaista sinut olemista, että ymmärrät jo että olet oma itsenäinen ihminen, eri asia kuin taustasi.

Lehtorit tuskin tarkoittivat, että sinun pitäisi sanoa jossain vaiheessa kaikille ääneen "minähän olen sitten alkoholistiperheen väkivaltalapsi *tyrsk* *nyyh*". Vaikea kuvitella, että siellä olisi mahdollisuutta reagoida tuohon mitenkään rakentavasti, ja voisi tulla kiusallisia tilanteita.

En kyllä kertoisi henkilökohtaisista asioistani luennolla. Ehkä jossain luentopäiväkirjassa voisin kommentoida asiaa mutta en siinäkään alkaisi kuvailla tarkemmin omia kokemuksiani. Käsittämätöntä kyllä että joku lehtori noin ajattelee, yliopistopedagokiikan puolella meille puhuttiin paljon massayliopistosta eli siitä että nykyään opiskelijat tulevat hyvin erilaisista taustoista ja elämäntilanteista eikä yliopisto enää ole pelkälle eliitille kuten joskus vuosikymmeniä sitten. Omassa opiskelijajoukossakin oli hyvin monenlaisia ihmisiä, esim. mt-ongelmaisia. 

En todellakaan avautuisi, se olisi totaalinen sosiaalinen itsemurha. Sitä peilaamista voi tehdä ihan omassa tykönään, ilman, että sitä tarvitsee kailottaa muille. Minulla on itselläni takana erittäin vaikea lapsuus ja nuoruus (kiitos vanhempieni), ja opiskellessa tuli joitakin tilanteita eteen jossa taustastani oli hyötyä muiden ihmisten ja asioiden ymmärtämisessä. En kuitenkaan kertonut koskaan asioistani mitään muille vaikka tietyt asiat etenkin psykologiassa liippasi todella läheltä. Mietiskelin niitä itse ja jotain asiaa pohdin sisarusteni kanssa (jotka ovat läpikäyneet saman helvetin ja ymmärsivät mistä puhuin).

Ihmettelen kyllä, että mitä alaa ap opiskelee jos lehtorit hokee, että "olette hyvistä perheistä". Meillä ei yksikään lehtori tai muu koskaan päästellyt tuollaisia suustaan. 

Ottaisitteko omaksi aihepiiriksi sitten vähän kaukaisemman asian kuin tällaisen joka näihin asioihin liittyy? Tajuan kyllä että kokemustieto antaa asioihin syvyyttä, mutta toisaalta se ärsyttää kun ei voi kertoa kaikkea mitä "tietää".

Oikeastaan ihan elävässä elämässäkin olen törmännyt ymmärtämättömyyteen & hyvin outoon suhtautumiseen kun olen kertonut, että miksi yliopisto väki olisi sitten oikeasti erilaista (=avarakatseisempaa). Ihmisiähän hekin ovat. Ja se on totta; ihmiset usein ajattelevat lapsi on melkein kuin vanhempansa, ikävä kyllä.

Ja ketään en ollut ajatellutkaan järkyttää asialla, mietin vaan MITÄ itselleni tästä voisi seurata!

Ja mitä joku kysyi; "liioittelenko?" Eli viittasit varmaan puhuuko useimmat lehtorit näin, että pitäisi omista kokemuksista kertoa. Täytyy kyllä myöntää, että en ole asiaa osannut ehkä objektiivisesti katsoa eli olen liikaa tarttunut nyt tähän asiaan.

ap

Tottakai monella on samanlaisia kokemuksia, monella paljon pahempiakin.

Lähtökohtaisesti ei kannata leimata itseään "alkoholistin lapseksi", koska sellaisena sinua sitten jotkut loppuelämäsi näkevät ja sitä vasten kaikki tekisi ja sanomasi tulkitsevat.

Ei niiden omien kokemusten tarvitse olla mitään raskasta luokkaa, jotta niitä vasten voi peilata. Asioita voi myös käsitellä yleisellä tasolla, "oli lapsena kausi jolloin oli vähän rankempaa" tms. menemättä koskaan yksityiskohtiin.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 09:57"]

Koko luokka voi oppia jotain uutta jos kerrot ja saatat saada itsekin käsiteltyä asiaa uudelta kantilta. Riippuu paljon luokasta, mitä kannattaa kertoa mutta jos luokkahenki on hyvä ja olette keskenänne muutenkin avoimia ja ymmärtäväisiä kannustan kertomaan. Itse sain koulusta enemmän hyötyä kun asetin itseni likoon ja jaoin kokemuksiani. Ja ihmisten on hyvä tietää että jokaisella on luurankonsa kaapissa, ehkä jollain toisellakin on vastaava tausta!

[/quote] yliopistossa luokkahenki, ei siellä luokissa opiskella, luennot

Miten ihmeessä yliopisto-opiskelija kirjoittaa noin ala-arvoista suomea, ap? "Yliopisto väki" jne.