En ymmärrä miksi kirjastoon mennään opiskelemaan!

Puolitoistavuotiaan taaperon kanssa on hieman hankalaa opiskella kotona, on helpompi jättää lapsi miehen hoitoon kotiin ja lähteä kirjastoon. Ei, pelkkä eri huoneessa tai eri kerroksessa olo ei riitä kun pikkuinen tulee oven taakse huutamaan.

Ja vielä aloittajan WC-käynti-ihmettelyyn:

Noh, ylipäänsä kun sinne kirjastoon lähdetään todellakin paiskimaan hommia, niin hirveästi mitään kalleuksia ei sinne mukaan oteta.

Mulla rutiini: Selkäreppu, jossa tehokas ja kevyt läppäri, sen suojakuori, vesipullo, lompakko lounastusta varten, pähkinäpussi verensokerin ylläpitämiseksi tms, harvemmin ehkä lehtiö/kirja, jos täytyy mukana kuljettaa.

Kas tässä, kun vessahätä yllättää: läppärin kansi kii, sujauta reppuun, puhelin ja lompakko ovat jo repussa. Pöydälle varauksen merkiksi voi jäädä se vesipullo juuri tiettyyn asentoon, vaikkapa läppärin kuori ja lehtiö ja vaikkapa se takkikin. Nosta peppu ylös ja kipaise sen repun kanssa vessassa, jossa asetat sen naulakkoon. Tee tarpeesi ja palaa paikallesi. Avaat vain läppärin kannen ja jatkat.

Esim. yliopiston kirjasto Kaisan vessat ovat todell siistejä ja on tavanomaista varata paikkaa max. puoli tuntia parilla tavaralla. Vessassa menee kuitenkin vain muutama minuutti. Lounastuksern voi sitten käyttää puol tuntia menettämättä paikkaansa. Ei sen kummempaa...

Ja kotivaatteista: totta kai voi opiskella kotivaatteissa. Ei ketään kiinnosta, mitä on päällä, kun istun työskentelypisteessä sellaset 6-8h.

Vierailija kirjoitti:

Monelli on tosi tärkeetä myös pitää kulisseja pystyssä, siis näyttää muille kuinka ahkera opiskelija on. Kirjastossa sitten bongailevat toisiaan.

Repesin nauramaan. Siis vau, ihmettelen jos jollain olisi aikaa ja hermoja hengata kirjastossa jossain kulissimielessä ja toivoa, että joku omalta paiskimiseltaan ehtisi a) nähdä b) saatikaa uhrata tietoista ajatusta, että joku titetty tyyppi kirjastossa on ja c) tekisi erityisen imartelevan tulkinnan jonkun ahkeruudesta. :D

Mulle ei ole koskaan edes käynyt mielessä tällainen, kun itse en näe enkä kuule kirjastopäiväni aikana mitään, koska kognitiiviset prosessit oman läppärin ja kirjojen vieressä on ihan sen verran kovat, että en edes halua mahd. lounasseuraa lukuun ottamatta ketään nähdä. Paiskin niin tehokkaasti että ehdin vielä muun elämän pariin illaksi. Mielenkiintoisia tulkintoja, toive-(?) ja harha-ajatuksia joidenkin työpaikoilla (opiskelutyötiloissa) käynnin motiiveista.

Ehkä niilläkin on naapurissa eläkeläisiä raksamiehiä ja muita kroonisia remontoijia eli pora- ja muut koneet laulaa ja seinät paukkuu 7 päivää viikossa vuodesta toiseen kun aina pitää "duunata" jotain uutta. 

Minä en ymmärrä miksi teinit menevät kirjastoon räpeltämään älypuhelimiaan. Sen paikan nimi on KIRJAsto ihan syystä.

Kotiympäristö ei kaikkia aina tsemppaa ja motivoi työssä eikä opiskelussa. Parhaan tsempin saattaa saada ihmisten ilmoilla. Aina voi käyttää myös korvatulppia ja kuulokkeita. Varsinkin jos jatkuvasti opiskelee kotona niin aika puuduttavaksi voi käydä.

Ajatus toisilla voi opiskelun sijasta harhautua liikaa kotitöihin ja laiskotteluun. Ja hei onpahan kirjallisuutta lähellä tarpeeksi.

Mä taas en pysty keskittymään kirjastossa, pystyn opiskelemaan ainoastaan kotona. Se vähän harmittaa, koska välillä kotonakin tulee paljon keskeytyksiä kun mies ja lapset tulevat kysymään jotain tai muuten vain kuuntelen sivukorvalla heidän keskustelujaan. Olen kuitenkin kokeillut kirjastoa useasti ja joka kerta homma päättyy siihen, että tunnin päästä mun on pakko lähteä kotiin kun olen niin stressaantunut enkä ole koko tunnin aikana saanut luettua yhtäkään aukeamaa.