Nuori viiltelee :(

Kiitos 11. ja 12. <3

Kiitos myötätunnostanne, joka sai kyyneleet silmiini!

Uskoisin, että tytär potee juuri tuota maailmantuskaa tällä hetkellä. Hän ei osannut keskusteluissa nimetä arjessamme tai perhe-elämässämme häntä häiritseviä tai ahdistavia asioita. Minkään ei kuulemma tarvitse muuttua, jotta hänellä olisi hyvä olo.

Apua meidän on haettava, se on selvää. Kiitos teille!

Ensinnäkin keskustele tyttäresi kanssa. Pahin virhe on katsoa ja odotella hiljaa vieressä. Nuori haluaa puhua (toki saattaa aluksi kieltää ja kierrellä) mutta tee selväksi että haluat kuunnella ja ymmärtää rankkojakin juttuja. Puhuminen vanhemalle helpottaa varmasti oloa, kun selkeästi jättää sinulle merkkejäkin että auttaisit häntä. Auta.

Itse masennuin 10 vuotiaana ja masennus kehittyi 11 vuotiaana viiltelyksi jolla hain huomiota. Huomiota ei tullut. Silmät suljetiin. Masennus paheni ja ulkokuori kasvoi. Vanhempani eivät koskaan kysyneet miltä minusta tuntui vaan tekoja katsottiin vierestä ja niitä moralisoitiin. 15 vuotias on lapsi joka ei ymmärrä teini-iän sekä masennuksensa takia seuraksia. Itse yritin itsemurhaa n.10-20 kertaa ja kerran jouduin teholle josta jouduin pakkohoitoon. Vanhempani eivät koskaan myöntäneet sairauttani eivätkä osallistuneet hoitoihin. Nykyään 6 vuoden terapian jälkeen olen terve opiskelija nuori. Älä koskaan aliarvioi ihmistä varsinkaan lastasi joka satuttaa itseään.

Hei AP, minulla on 18v poika joka viiltelee. Tuota on nyt kestänyt n vuoden.Myös itsemurha-ajatuksia on. Mielestäni meillä on hyvät välit ja ollaan aina keskusteltu asioista. Myös tästä viiltelystä. Jos olen oikein ymmärtänyt niin poikani tuntee olonsa jotenkin tyhjäksi ja itsensä tavallaan huonoksi...vaikkakin joissain asioissa hänellä on huikea itseluottamus. Hän on aina ollut sosiaalinen eli sekään ei ole ongelma. Poikani käy ammattiauttajalla mutta mielestäni siitä ei ole paljonkaan apua ollut (eikä pijankaan mielestä). 

Ikävä kyllä en osaa sinua asissa auttaa muutakuin sen sanoa että ette ole ainoita tämän asian kanssa. Itse elän toivossa että jossainvaiheessa poikani ei enää olisi niin elämäänsä kyllästynyt...

Terapia auttaa usein pitemmällä aikajaksolla :) Mutta siitä on myös paljon hyötyä tulevaisuuteen. Terapiassa ajatukset ja omat tunteet joutuu pukemaan sanoiksi ja selittämään "tuntemattomalle" henkilölle järkevässä muodossa. Tulevaisuuden kannalta poikasi oppii siis havainnoimaan itseään ja osaa pohtia oloaan, syitä, seurauksia ja mikä helpottaisi oloa. Itse en koskaan sanoisin avun olevan turhaa. Se on vain hidasta ja ehkä huomaamatonta, mutta arvokkaan tehokasta jos siihen on motivoitunut. Antaisin vinkiksi, että sinun kannattaisi tutustua terapian käytäntöihin ja motivoida poikaasi hoidossa. Hoidon avun kannalta suurin onnistuminen tapahtuu potilaan oman motivaation kautta. Tällähetkellä sinä lasket pojan motivaatiota.

Vie Joki-Örkkilän luokse somaattisiin tutkimuksiin!

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 01:52"]

Terapia auttaa usein pitemmällä aikajaksolla :) Mutta siitä on myös paljon hyötyä tulevaisuuteen. Terapiassa ajatukset ja omat tunteet joutuu pukemaan sanoiksi ja selittämään "tuntemattomalle" henkilölle järkevässä muodossa. Tulevaisuuden kannalta poikasi oppii siis havainnoimaan itseään ja osaa pohtia oloaan, syitä, seurauksia ja mikä helpottaisi oloa. Itse en koskaan sanoisin avun olevan turhaa. Se on vain hidasta ja ehkä huomaamatonta, mutta arvokkaan tehokasta jos siihen on motivoitunut. Antaisin vinkiksi, että sinun kannattaisi tutustua terapian käytäntöihin ja motivoida poikaasi hoidossa. Hoidon avun kannalta suurin onnistuminen tapahtuu potilaan oman motivaation kautta. Tällähetkellä sinä lasket pojan motivaatiota.

[/quote]  Saattaa toki olla näin. Ikävä kyllä en jaksa täysin osallistua pojan hoitoihin koska minulla on itselläni  syöpähoidot juuri menossa eli senverran rankkaa ettei voimat riitä...etenkään henkiset. (Sairauteni puhkesi vasta myöhemin eli poika aloitti viiletelyn jo ennen tätä.)

Ymmärrän miksi joku viiltelee. Kun ahdistus syvenee niin syväksi, että oma olo menee ihan epätoivoiseksi, kun ei tiedä mitä enää voisi tehdä, kun olo ei helpota vaikka asioita miten pohtisi kaikella järjellä, niin viiltely helpottaa. Se tarjoaa jotain kipua, joka peittää alleen sen julman ahdistuksen. Viiltely on siinä kohtaa ihan fiksu ja harmiton keino auttaa itseä, sillä vaakakupissa on itsemurha- tai kouluampuminen-tyyppiset ahdistuksenpurkamiskanavat. Mutta halu ja resurssit eivät sentään tue noita rankimpia juttuja, jolloin tuo viiltely tuntuu sopivan kevyeltä ja harmittomalta keinolta. Kuitenkin se on yksilölle sen verran rankka valinta, että herättää pohtimaan mistä on kyse ja miten voisi terveemmin auttaa itseä. Kyllä siinä herää tajuamaan, ettei tämä ihan tervettä ole.
.
Viiltely on viesti, että nähkää minut, nähkää, että minua ahdistaa, olkaa kiinnostuneita! Ammattiapu kyllä varmasti auttaa analysoimaan tilannetta ja tunnistamaan mistä pohjimmiltaan on kysymys. Varoisin kuitenkin, ettei apua ulkoisteta, ettei nuorta työnnetä auttajan luo ajatuksella: Mene sinne ja saa siellä apua ja tule kuntoon, että pästään sitten jatkamaan taas yhdessä huoletonta arkeamme. Nuori kaipaa huomiotanne eikä sitä, että hänet lähetetään jonnekin paranemaan. Siksi pidän tärkeänä, että avun saamiseen osallistutaan yhdessä tai että rinnalla kuljetaan koko ajan muistuttaen, että nuoren hyvinvointi on vanhemmille tärkeää ja että hänen asiansa kiinnostavat ja että häntä ymmärretään ja tuetaan.

Ei siihen muu auta kuin aika

Puhutteko tyttösi kanssa avoimesti miten hänellä menee? Onko teillä luottamukselliset välit? Koittaisin kannustaa tytön esim. kouluterkkarin puheille, tai terveyskeskukseen soittaisin ja kysyisin sieltä, minne voisi mennä puhumaan. Kuulostaa siltä, että hän haluaisi asiaan puututtavan, muttei osaa/kehtaa ottaa puheeksi. Jo pelkkä kuuntelu ja läsnä oleminen voi riittää. Tsemppiä!

Kiitos 2!

Äitinä vaan mietin, kun itsellä ei ole kokemusta vastaavasta, että onko vaaraa itsetuhoisuudesta ja pitääkö hakea apua? Tyttö on hyvä koulussa ja harrastuksiakin löytyy. Vapaaajalla mökkiytyy ja masentelee.

t. Ap

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:21"]

Kiitos 2!

Äitinä vaan mietin, kun itsellä ei ole kokemusta vastaavasta, että onko vaaraa itsetuhoisuudesta ja pitääkö hakea apua? Tyttö on hyvä koulussa ja harrastuksiakin löytyy. Vapaaajalla mökkiytyy ja masentelee.

t. Ap

[/quote]

Mahdotonta sanoa, onko ohimenevä vaihe vai ei. En missään nimessä jättäisi puuttumatta asiaan, etenkään jos vaikuttaa siltä, että tyttö koittaa kertoa pahasta olostaan (jättänyt päiväkirjan näytille). Koulumenestys ei kerro välttämättä mitään, jos tyttö on oikeasti ahdistunut.

t. 3

Pitää hakea apua. Ota yhteys kouluterkkariin tai kuraattoriin. Viiltely ei ole normaalin nuoren touhua. 

3. On yritetty puhua ja välit ovat näennäisesti hyvät. Valehtelee, eikä kerro missä mennään siis. Terveystarkastuksessa puhui luottamuksellisista väleistä, arjessa menee ok, mutta päiväkirjaotteessa piti kuulemma terveystarkastuksessa "valehdella vitusti". 

En en halusisi jäädä kiinni päiväkirjan lukemisesta ja näin pettää luottamusta, vaikka edelleen, se oli jätetty auki.

t. Ap

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:26"]

3. On yritetty puhua ja välit ovat näennäisesti hyvät. Valehtelee, eikä kerro missä mennään siis. Terveystarkastuksessa puhui luottamuksellisista väleistä, arjessa menee ok, mutta päiväkirjaotteessa piti kuulemma terveystarkastuksessa "valehdella vitusti". 

En en halusisi jäädä kiinni päiväkirjan lukemisesta ja näin pettää luottamusta, vaikka edelleen, se oli jätetty auki.

t. Ap

[/quote]

Olet kuitenkin nähnyt viiltelyjäljet? Eihän sun tarvitse paljastaa, että olet lukenut päiväkirjaa, vaan voit sanoa että olet ollut huomaavinasi että hän on ahdistuneen oloinen, kuin joutuisi peittelemään pahaa oloa. Painota että sulle voi kertoa, jos on mitään ongelmia koulussa tai muuten. Jos tyttö vaikuttaa torjuvalta, niin kirjottaisin kirjeen, jossa ilmaisisin oman huolen ja kertoisin, että haluan olla tukena jos on vaikeaa. Jos tytär siis kasvokkain vetäytyy keskusteluista vihamielisen oloisena.

Kiitos vastauksista!

Otan yhteyttä terveydenhoitajaan ja kuraattoriin. 

Hätä on, kun oma lapsi voi huonosti, eikä halua sitä näyttää :(

Murrosikä on kamalaa aikaa :(

t. Ap

Kiitos 8!

Olen nähnyt viiltelyjäljet. Ensin "vahinkohaavoja ja paperiviiltoja"käsissä, sitten nuo piilossa olevat viillot, jotka paljastuivat päiväkirjasta.

Olemme keskustelleet yhdessä, olen sanonut että vaikka keskellä yötä jos tulee niin paha olo että tekee mieli satuttaa itseään, niin haluan että tulee herättämään. Tytär ei osaa kertoa syytä pahaan oloonsa. Ei myönnä olevansa masentunut. Ei kuulemma tarvitse huolehtia. Mutta päiväkirja puhuu toista :(

t. Ap

Hei Ap! Ymmärrän että sinulla on nyt vaikeaa. Olin itse teini-ikäisenä (13-17) itsetuhoinen ja masentunut. Viiltelin, ja olin voimakkaalla lääkityksellä. En osaa täysin auttaa, sillä en osaa samaistua teinisi pahaan oloon. Itse yritin viimeiseen asti peitellä pahaa oloani vanhemmiltani, etteivät he huolestuisi. Minun masennukseni ja itseinhoni oli sellaista maailmantuskaa. Vihasin sitä miten hirveä paikka maailma on, ja vihasin itseäni koska en tehnyt asialle mitään. Satutin itseäni koska koin että se on ainoa asian mihin kykenin vaikuttamaan.
Uskon että sinun tyttäresi kohdalla kyse on huomiob hakemisesta. Hänellä on varmasti vaikea aika menossa. Keskustele tytön kanssa ja ehdota josko hän suostuisi menemään psykiatrin juttusille. Itse koin että lääkityksen saaminen helpotti oloa. Se toki turrutti, mutta turtuneisuus on parempi vaihtoehto kuin jatkuva surullisuus. Se ei kuitenkaan muuta tytärtäsi ihmisenä. :)
Jo pelkästään puhuminen voi auttaa. On kuitenkin tärkeää että otat vakavasti tytön hätähuudot ja pahan olon, ettei tämä ryhdy enää radikaalimpiin toimenpiteisiin.
Tsemppiä sinulle! Olet hyvä äiti kun jaksat olla huolissasi ja haet apua <3

Kyse ei ole vain murrosiästä, kuten varmasti tiedätkin. ammattiapu on nyt ihan ehdoton, ja hyvä että aiot olla sian kanssa aloitteellinen, niin pitääkin. Koulun oppilashuolto on hyvä kanava lähteä etsimään apua. Voit ehkä keskustella tyttären kanssa ja todeta, että olet huolestunut ja haluat auttaa häntä. Se että olet tukena ja aktiivisesti autat lapsen mielenterveyspalveluiden piiriin on tärkeää, sillä apua on saatavilla, ja siitä on tässä vaiheessa ikää hyötyä. Jos asia jää silleen, nuorena aikuisena hoitotulokset eivät enää ole yhtä hyvät kuin nyt, ahdistus ja masennus eivät katoa itsestään mihinkään, joten aiempi kommentti että aika auttaa on ikävä kyllä väärä. Viiltely on sen verran vakava oire ja kertoo häiriöstä, mikä ei itsestään mene ohitse tuosta noin. Kuulostat huolehtivalta äidiltä, joten etteköhän selviä tästä eteenpäin, voimia tulevaan.