Lue keskustelun säännöt.
Raskas elämäntilanne ja masennus, ystävät loukkaantuivat
26.11.2021 |
Olen viimeisen vuoden aikana käynyt läpi mm. läheisen vakavan sairastamisen, työuupumuksen ja puolison pettämisen, joiden myötä myös masennuin vakavasti. Tämä kaikki aiheutti vetäytymistä ystävyyssuhteista, ei yksinkertaisesti vaan kiinnostanut mikään enkä jaksanut mitään. Kerroin ystävilleni, että käyn läpi vaikeita tunteita ja sen takia koen hankalaksi ajoittain olla ihmisten seurassa enkä myöskään halua kuormittaa ystäviäni liikaa näillä asioilla, kun omiin ajatuksiin ei ole juuri mitään positiivista mahtunut enkä ole kokenut pystyväni oikein muuhun keskittymään. Välillä laitoin heille viestiä ja kysyin kuulumisia. Tapaamisiin jätin usein osallistumatta ja kerroin asian hyvissä ajoin, etten pysty tai jaksa nyt osallistua.
Nyt sitten selvisi, että ovat loukkaantuneet minulle tästä kaikesta. En tiedä mitä ajatella. Toisaalta ymmärrän kyllä heidän näkökulmastaan asian, mutta toisaalta suututtaa, kun olen kuitenkin heille kertonut mistä on kyse ja pyrkinyt oman kykyni mukaan olemaan yhteydessä. Ehkä kokevat loukkaavana sen kun olen työntänyt heitä syrjään. Tuntuu vaan kohtuuttomalta, kun olen parhaani mukaan yrittänyt tehdä tilanteeni ymmärrettäväksi ja elämäntilanne on muutenkin ollut selviytymistä.
Turhauttaa.
Kommentit (16)
Sehän on ainakin hyvä jos sua kiukuttaa . Kiukku on useasti masennuksen vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut saman. Olen itse ollut ystävieni tukena, kun heillä on ollut vaikeaa. Kun mulla nyt on sitten ollut vaikeaa, "ystäväni" ovat käytännössä hylänneet minut. Ilmeisesti ystävyys on perustunut siihen, että minä autan, tuen ja olen vahva. Heikkona olen ei-toivottua seuraa. Kyllähän se satutti, mutta nyt osaan jo olla kiitollinen siitä, että oma kriisini on auttanut erottamaan jyvät akanoista.
Todelliset (muutamat) ystäväni, jotka näkevät minut sellaisena kuin olen, ovat tukeneet minua juuri nyt, kun sitä olen eniten tarvinnut. Eihän se vaadi muuta kuin sen, että sanoo: "Olen tukenasi ja välitän sinusta". Monilla ei tähän rahkeet riitä, enkä tarvitse sellaisia ihmisiä lähipiiriini. Todellisia ystäviäni osaan nyt arvostaa entistäkin enemmän, ja olen sen myös heille kertonut.
Muistan jo aikoja sitten lukeneeni esim. syöpään sairastuneista, jotka ovat kertoneet siitä, miten ystävät ja muut läheiset alkoivat karttaa heitä diagnoosin jälkeen. Se tuntui uskomattoman julmalta, mutta onkin näköjään ihan "normaalia" toimintaa.
Tuollaisessa tilanteessa seuloutuu ne hyvät, oikeat ystävät muka-ystävistä. Jos joku on loukkaantunut, nakkaa menemään.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa seuloutuu ne hyvät, oikeat ystävät muka-ystävistä. Jos joku on loukkaantunut, nakkaa menemään.
Tai anna olla loukkaantunut. Kai ihmisillä tunteita saa olla.
Äläkä ota kaikkensa totena jonkun mielipidettä tai juttua.
Sinä käyt nyt läpi kovia. Hae ainakin apua itsellesi.
Mieti, tuovatko nuo ystävät mitään hyvää elämääsi. Jos vain koet syyllisyyttä heidän loukkaantumisestaan, niin harkitsisin sinuna välimatkaa heihin. Jos edes joskus tukevat, kysyvät miten sulla menee tai tarjoutuvat tulemaan seuraksi, niin pidä heidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti ystäväsi tuntevat, ettet luota heihin kun et halua antaa heidän auttaa tai tukea sinua, etkä halua kertoa haasteistasi.
Nyt he antavat sinulle tilaa ja välimatkaa jonka halusit - mikä siis on ongelma?
Mulla oli kans vaikee elämäntilanne. Ihminen, jota luulin ystäväkseni, sanoi että itseään suojellakseen ei ollut muhun yhteydessä tuohon aikaan. Ei ole kyllä tarvinnut olla sen jälkeenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne todelliset ystävät erottuu joukosta vaikeissa elämäntilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä on tullut ilmi, että ovat loukkaantuneita? Masentuneena toisinaan ylitulkitsee muiden ihmisten tekosia. Jospa he eivät olekaan loukkaantuneet, antavat sinulle aikaa ja odottavat, että alat taas olemaan kontaktissa. Tsemppiä, paljin olet läpi käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mistä on tullut ilmi, että ovat loukkaantuneita? Masentuneena toisinaan ylitulkitsee muiden ihmisten tekosia. Jospa he eivät olekaan loukkaantuneet, antavat sinulle aikaa ja odottavat, että alat taas olemaan kontaktissa. Tsemppiä, paljin olet läpi käynyt.
Itse kertoivat minulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on tullut ilmi, että ovat loukkaantuneita? Masentuneena toisinaan ylitulkitsee muiden ihmisten tekosia. Jospa he eivät olekaan loukkaantuneet, antavat sinulle aikaa ja odottavat, että alat taas olemaan kontaktissa. Tsemppiä, paljin olet läpi käynyt.
Itse kertoivat minulle. Ap
Ovat kuitenkin rehellisiä sinulle, joka on hyvä. Mitä heidän omasta mielestäsi pitäisi nyt tehdä? Pyytävätkö he mukaan menoihinsa? Olen itse juuri omassa kaveripiirissä pohtinut, miten turhauttavalta tuntuu pyytää mukaan kaveria, joka ei koskaan pääse mukaan eikä itse ehdota tapaamista. En tiedä kumpi olisi parempi tapa. Sitä paitsi kaikillahan on elämässä kriisejä, joillekin ystävät on niin tärkeitä, ettei varsinkaan kriisien keskellä halua heistä päästää irti. Vaan ystävät antaa voimaa niiden kriisien keskelle.
Vanha totuus on se, että kun laittaa rajat, niin hyväksikäyttäjät häviää ja ystävät jää.
Hyväksikäyttö on sanana tietysti aika raju, eikä siitä läheskään aina ole kyse, mutta usein ihan tiedostamattaankin jotkut (itsekin rajattomat) ihmiset luottavat siihen, että tuo "Liisa" se aina on niin kiltti ja joustava. Sitten kun "Liisa" alkaakin sanoa, että joku juttu ei hänelle sovi, niin yhtäkkiä "Liisa" onkin hankala. Vaikka kyse olisi ihan normaalista ja terveestä rajanvedosta.
Itsekin olen saman kokenut sairastumiseni myötä. Vaikka teki todella kipeää, niin lopulta totesin, että minulle ei tee hyvää olla sellaisten ihmisten lähellä, joiden mielestä olen "hankala" jos ajattelen myös omaa jaksamista ja terveyttäni. Sen jälkeen onkin tullut hiljalleen elämään paljon tasapuolisempia ja terveempiä ihmissuhteita.
Tsemppiä sinulle ap kaikin tavoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle jäi masennuksesta paranemisen jälkeenkin sellainen moodi päälle, etten kaipaa montaa ihmistä elämääni. Minulle riittää mieheni, lapseni ja äitini. Pidän rauhasta ja kotoilusta. Siitä että on aikaa olla syvällinen. Kasvoin henkisesti ja hengellisesti ko prosessin aikana.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on ainakin hyvä jos sua kiukuttaa . Kiukku on useasti masennuksen vastakohta.
Minulla ainakin agressio ja lyhytpinnaisuus enteilee uuden masennusaallon tuloa.
Aloittajalle ei ole sanoa mitään mikä auttaisi, muuta kuin myötäeläminen. Olen kokenut ihan saman (siis lähipiirin etääntymisen, masennuksen syyt on erilaiset). Jotenkin tuntuu, että jos kurotan apua ja empatiaa, ihmiset vaan suuttuvat ja hyökkäävät minua vastaan. Vastavuoroisuus loistaa poissaolollaan, koska olen saanut iloa heidän auttamisestaan. Lopetin sitten kaiken kontaktin ihan yhtään kehenkään, koska pahemmalta se kokemani viha tuntui kuin yksinäisyys.
Jotkut ihmiset eivät kykene asettumaan toisen asemaan.