Lue keskustelun säännöt.
Sairaanhoitajan opinnot ja epävarmuus.
26.11.2021 |
Olen toisen vuoden sh-opiskelija. Opinnot ovat menneet hyvin tähän asti. Kaksi harjoittelua on takana. Eka harkka oli perusterveydenhuollossa lähihoitajan hommia tehdessä ja se meni ihan mukavasti ja rennosti. Nyt syksyllä oli harjoittelu kotihoidossa ja olin kokoajan niin stressaantunut ja ahdistunut... Siellä hoitajista paistaa väsymys ja miettivät alanvaihtoa. Kotihoidossa sairaanhoitajilla on tosi iso vastuu ja tilanteet muuttuvat nopeasti. Tuo harjoittelu sai miettimään, että kestänkö tätä alaa… onko musta tähän, jos stressaa ja ahdistaa ja tuntuu ettei pää pysy mukana. Johtuuko se siitä että en vaan osaa vielä asioita, vai johtuuko se siitä etten vaan sovellu alalle ja siedä painetta?
Opiskelenko turhaa 3,5v ja sitten valmistun ja vihaan työtäni ja haluan vaihtaa alaa. Välillä mietin että pitäiskö olla vaan kaupan kassalla töissä tai vaikka siivota. Ei olis henkistä painetta. Äähh. Olen kuitenkin kunnianhimoinen ja haluaisin haastetta/tehdä jotain merkityksellistä, mutta mitä jos vaan pää ei kestä.
Kommentit (18)
Se ahdistus johtuu just siitä kun ei vielä oo tehnyt työtä niin paljon että se käy ihan luonnostaan miettimättä sen enempää mitä tekee, opiskelija joutuu ylleensä aina miettimään tosi tarkasti mikä tilanne on mitä tehdään ja miten tehdään, työhön tulee sellainen rutiini ku sitä aikansa tekee, sitten se helpottaa huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt kannata keskeyttää. On niin monia vaihtoehtoja sairaanhoitajana ja se tutkinto joltain alalta on kuitenkin tärkeä. Joka alalla voi olla paineita, myös siivoojalla ja kaupan kassalla.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siellä KoHo:ssa ole pakko olla duunissa. SH:n papereilla aukeaa aika moni ovi, kannattaa Opon kanssa keskustella mitä harjoittelupaikkoja kannattaisia katsoa. Niistä saattaa löytyä se oma juttu.
Aihetta sivuten oma Eh-Sh ura on ilmeisesti pian päättymässä koronapassin takia. En aio sitoitua ottamaan puolen vuoden välein erityislupavalmisteita itseeni ilman takeita seuraumuksista. Jos tuntuu hullulta että hoitoalalle koulutettu kieltäytyy MRNA-terapiasta, saatat käsittää kun opinnot etenee sinne syvemmän farmakologian puolelle.
Ota nyt hyvissä ajoin selvää mihin voisit konkreettisesti työllistyä niin et tule pettymään sitten valmistuneena.
Hienoa, että alalle soveltumattomat ymmärtävät lähteä. Suosittelen uraa vaihtoehtohoitojen parissa.
Tee vaan tutkinto loppuun, vaikka mietityttääkin tulevaisuus. Kaupan kassalla pohtisit kuitenkin, että olisiko pitänyt kuitenkin valita toisin. Sh tutkinnolla sulla on paljon vaihtoehtoja mistä valita, vaikka labrassa preanalytiikasssa, eli näytteenotossa.
Ilman jo aloittamaasi, ja hyvän matkaa tekemääsi tutkintoa olet huonommassa asemassa, kuin et olisi lainkaan aloittanut; siihen kiinnitetään huomiota, ja vaikka siitä ei koskaan kukaan mainitsisikaan, sen oletetaan kertovan sinusta jotain arveluttavaa.
Olen esh, enkä aina ole ollut vakuuttunut ammatinvalintani oikeellisuudesta tai järkevyydestä, mutta tutkinnon tuomat vaihtoehdot ja mahdollisuudet ovat kuitenkin vieneet eteenpäin.
Sinnittele, jos kuitenkin tuon stressin unohtaen koet alan omaksesi ja kiinnostavaksi. Sairaanhoitaja voi työskennellä niin monenlaisessa työympäristössä. Kotihoito on varmasti kaoottisimmasta päästä, kun tilanteissa ollaan yksin vastuussa, mutta siihenkin työhön löytyy kyllä tatsi ja hyvät työkaverit ovat kullanarvoinen apu.
Kotihoidonkin työpaikkoja on moneen lähtöön. On niitä lehtikirjoitusten hirveitä liukuhihnapuljuja vailla inhimillisyyden häivääkään, mutta myös vähemmän kiireisiä, joissa ehtii hetkeksi istahtaa vaikka ihan vaan kahvittelemaan asiakkaan kanssa.
Älä lopeta opintoja kesken ja tervetuloa alalle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin se varmasti menee jos oot muuten pitänyt opintoja mielekkäinä. Paljon työllistymismahdollisuuksia.
Minä opiskelin viime vuonna puolisen vuotta sairaanhoitajaksi (tosin tuntuu että siitä olisi jo pitkä aika). Sitten tuli korona ja motivaatio kuihtui olemattomiin. Nyt olen takaisin samoissa töissä, mistä lähdin "vaihtamaan alaa".
Toisaalta itselleni tuli tunne, että jos epäilen itseäni jo näin alkuvaiheessa opiskeluja ei minusta taida olla alalle. Olisin toivonut tiukempaa seulaa kouluun otettaessa (pääsin ekalla yrityksellä).
oot siis noin puolessa välissä opintoja, vie ne loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
7
Vierailija kirjoitti:
Eihän siellä KoHo:ssa ole pakko olla duunissa. SH:n papereilla aukeaa aika moni ovi, kannattaa Opon kanssa keskustella mitä harjoittelupaikkoja kannattaisia katsoa. Niistä saattaa löytyä se oma juttu.
Aihetta sivuten oma Eh-Sh ura on ilmeisesti pian päättymässä koronapassin takia. En aio sitoitua ottamaan puolen vuoden välein erityislupavalmisteita itseeni ilman takeita seuraumuksista. Jos tuntuu hullulta että hoitoalalle koulutettu kieltäytyy MRNA-terapiasta, saatat käsittää kun opinnot etenee sinne syvemmän farmakologian puolelle.
Ota nyt hyvissä ajoin selvää mihin voisit konkreettisesti työllistyä niin et tule pettymään sitten valmistuneena.
Hienoa, että alalle soveltumattomat ymmärtävät lähteä. Suosittelen uraa vaihtoehtohoitojen parissa.
Ei sitä kaikkeen ja kaikkiin tarvitsekaan sopeutua. Alalle soveltuvuus ei ole sama kuin että ottaa takkiin kollegiaalista ilkeilyä, vaikka sitä ilmaiseksi saisikin Alaan liittyvä ahdistus voi sen sijaan kertoa terveestä ajatusmaailmasta ja heränneestä itsesuojeluvaistosta omaan arvokkuuteen ja hyvinvointiin liittyen. Tässä mielessä "soveltumattomia" onkin jo poistunut alalta, kuten olet ehkä huomannut. Toiveesi toteutuu varmasti myös jatkossa, ja uskon että osaltasi olet siihen vahvasti vaikuttamassa. Mihin tarvitsee työkaveria, kun ja kaikkivoipaisuusharhoissaan voi tehdä kaiken itse ja niin paljon paremmin.
Minäkään en suositele jättämään opintoja kesken. Valmistuin sairaanhoitajaksi aikoinaan 24-vuotiaana ja nyt olen 60v. Tein hoitotyötä kuitenkin vain muutaman vuoden. Sitten siirryin pois varsinaisesta hoitotyöstä ja lopulta kokonaan pois alalta. Mulla siis todettiin krooninen sairaus ja tiesin, että en tule pääsemään sairaanhoitajan homista vanhuuseläkkeelle. Päätin siis vaihtaa alaa alle nelikymppisenä, kun oli vielä mahdollista työllistyä uudelle alallekin. Olisin voinut tehdä sairaanhoitajan hommia 50-vuotiaaksi asti, mutta tuskin olisin enää sen jälkeen työllistynyt millekään muulle alalle. Työnhakijana olisin ollut liian vanha.
Päivääkään en ole katunut, että opiskelin sairaanhoitajaksi. Päinvastoin. Koulutuksesta ja lyhyestäkin työkokemuksesta on ollut mulle hyötyä yksittyiselämässäni. Omien sairauksieni, lasteni, muiden läheisten sekä nyt iäkkäiden vanhempieni kohdalla. Niin ja nykyisellä työpaikallanikin....pistin helmikuussa 2020 Itävallasta lomalta saapuneen työkaverinikin kahdeksi viikoksi etätöihin, vaikka koronaviruksen ei pitänyt koskaan edes tulla Suomeen. Noh, just niiltä lennoilta se alkoi tulla Suomeen. Ja annoin työpaikallani etätyösuosituksenkin jo muutamia viikkoja ennenkuin hallitus antoi valtakunnallisen etätyösuosituksen.
Kuten muutkin jo sanoneet, sairaahoitajalla on hommia muuallakin kuin kotisairaanhoidossa. Vaikka sairaanhoitajan työstä tykkäsinkin, en mäkään olisi halunnut ihan missä tahansa olla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy koulu loppuun ja valitse työpaikka sen jälkeen. Kotisairaanhoito ei todellakaan ole se ainut työpaikka. Voithan päätyä vaikka yksityiseen silmäklinikkaan tms. helppoon siistiin päivätyöhön.
sen takia noihin hommiin on koulutus ja palkka korkeampi kuin siellä kaupan kassalla, kun siellä on enemmän vastuuta. ja kestää aikansa ennen kuin tottuu tuohon työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ensimmäisellä yrityksellä. Ainut ongelma opinnoissa oli ryhmätyöt. Meillä oli yhteisrangaistus, jos yksi ei osallistunut, niin kukaan ei saanut kurssia läpi. Kela peri työmarkkinatukia takaisin ja opinnot viivästyivät. Työharjoitukset menivät muuten läpi, mutta kirurgian ja sisätautien ohjaajat olivat aviopari ja molemmat antoivat hylsyt. Olin saanut jo opinnäytetyön julkaistuksi, mutta työharjoitukset menivät em. osalta hylsyiksi ja menetin työmarkkinatuen. Keskeytin opintoni, kuten monet tekevät, kun Kelan tuet loppuvat, opintojen viivästyttyä. Ehdin tehdä kolme vuotta työtä sairaanhoitajana, heti opintojen alusta asti ja minulla oli vakiotyöpaikka sairaalassa. Työharjoitukset pitää lopetaa, miten perustellaan Suomeen tuotavat sairaanhoitajat, kun Suomessa vaadittavaan sh:n koulutukseen teetetään ilmaiseksi työtä kuukausitolkulla keskussairaaloissa ja lopuksi saat hylätyn tuloksen ohjaajaltasi? Myös joukkorangaistukset opinnoissa pitää lopettaa, jos yksi ryhmäläinen ei palauta tehtäviä. Sain pääsykokeista täydet pisteet, samoin opinnäytetyöstä, olin opiskellut myös röntgenhoitajan opintoja.
Yllätyin kun näinkin paljon vastauksia, kiitos kaikille! Teidän kommentit luo rohkeutta jatkaa. Sekin on ihan totta, että työpaikkoja on monenlaisia. Ehkäpä sieltä löytyy sellainen, joka sopii omalle luonteelle.
Suurin syy tuohon ahdistumiseen on varmaan se, että vaadin itseltäni hirveästi ja sitten alan jännittämään. Taustaltani olen ylioppilas eli ei ole lähihoitajan työkokemusta. Siksi nämä sh-opinnot on vaatineet kyllä aikamoista heittäytymistä, vaikka olenkin sosiaalinen ja on halu auttaa. Tuntuu kuitenkin, että muita ei jännitä ja ovat niin taitavia heti sosiaalisissa tilanteissa. Minulle myös esiintymistilanteet tuntuvat hankalilta ja niitä on paljon…
Ja joku kommentoi, että kaikilla aloilla on paineita. Niin kyllä näinhän se on. Mutta ei esim. siivoojan työpaineita voi verrata mitenkään niihin paineisiin mitä hoitajat kokevat, on tilanteita kun hoitajat on vastuussa toisen ihmisen elintoiminnoista ja elämästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinne kotihoitoon tarvitse mennä töihin. Sairaanhoitaja voi olla niin monessa eri paikassa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ensimmäisellä yrityksellä. Ainut ongelma opinnoissa oli ryhmätyöt. Meillä oli yhteisrangaistus, jos yksi ei osallistunut, niin kukaan ei saanut kurssia läpi. Kela peri työmarkkinatukia takaisin ja opinnot viivästyivät. Työharjoitukset menivät muuten läpi, mutta kirurgian ja sisätautien ohjaajat olivat aviopari ja molemmat antoivat hylsyt. Olin saanut jo opinnäytetyön julkaistuksi, mutta työharjoitukset menivät em. osalta hylsyiksi ja menetin työmarkkinatuen. Keskeytin opintoni, kuten monet tekevät, kun Kelan tuet loppuvat, opintojen viivästyttyä. Ehdin tehdä kolme vuotta työtä sairaanhoitajana, heti opintojen alusta asti ja minulla oli vakiotyöpaikka sairaalassa. Työharjoitukset pitää lopetaa, miten perustellaan Suomeen tuotavat sairaanhoitajat, kun Suomessa vaadittavaan sh:n koulutukseen teetetään ilmaiseksi työtä kuukausitolkulla keskussairaaloissa ja lopuksi saat hylätyn tuloksen ohjaajaltasi? Myös joukkorangaistukset opinnoissa pitää lopettaa, jos yksi ryhmäläinen ei palauta tehtäviä. Sain pääsykokeista täydet pisteet, samoin opinnäytetyöstä, olin opiskellut myös röntgenhoitajan opintoja.
Ei meillä ainakaan oo tuommosio joukkorangaistuksia. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ensimmäisellä yrityksellä. Ainut ongelma opinnoissa oli ryhmätyöt. Meillä oli yhteisrangaistus, jos yksi ei osallistunut, niin kukaan ei saanut kurssia läpi. Kela peri työmarkkinatukia takaisin ja opinnot viivästyivät. Työharjoitukset menivät muuten läpi, mutta kirurgian ja sisätautien ohjaajat olivat aviopari ja molemmat antoivat hylsyt. Olin saanut jo opinnäytetyön julkaistuksi, mutta työharjoitukset menivät em. osalta hylsyiksi ja menetin työmarkkinatuen. Keskeytin opintoni, kuten monet tekevät, kun Kelan tuet loppuvat, opintojen viivästyttyä. Ehdin tehdä kolme vuotta työtä sairaanhoitajana, heti opintojen alusta asti ja minulla oli vakiotyöpaikka sairaalassa. Työharjoitukset pitää lopetaa, miten perustellaan Suomeen tuotavat sairaanhoitajat, kun Suomessa vaadittavaan sh:n koulutukseen teetetään ilmaiseksi työtä kuukausitolkulla keskussairaaloissa ja lopuksi saat hylätyn tuloksen ohjaajaltasi? Myös joukkorangaistukset opinnoissa pitää lopettaa, jos yksi ryhmäläinen ei palauta tehtäviä. Sain pääsykokeista täydet pisteet, samoin opinnäytetyöstä, olin opiskellut myös röntgenhoitajan opintoja.
Ohhoh no ei meillä oo tommosio joukkorangaistuksia ainakaan.
Esiintymiseen tottuu kyllä, tsemppiä!
Se kotihoito on pahin, kun ei todellakaan ole antaa ihmisille sitä aikaa mitä he tarvitsevat, siihen pitää vaan asennoitua niin että jos sä et kävisi edes sitä vähää käymässä niin pahimmillaan siellä ei kävisi kukaan koskaan. Muita kohteita löytyy paljon. Sä pystyt varmasti käymään tän tutkinnon loppuu.