Mitä mieltä olette kateudesta?

Olisiko tätä palstaa edes olemassa ilman kateutta? ;)

On hauska aihe, samalla kun julkisuudessa pyörii yököttäviä sannakiiskiä ja mariasannikoita.

Hukkaan heitetty tunne. En ole kateellinen kenellekään jokainen vastoinkäyminenkin on siunaus itselle.

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan heitetty tunne. En ole kateellinen kenellekään jokainen vastoinkäyminenkin on siunaus itselle.

veikkaan, että olet poikkeus palstalla ;)

Pulleat mänboobsit, meidän paikkakunnan kovimmat selkä- ja perskarvat, jopa pizzerian pitäjät ovat kateellisia (Kemi on kotipaikkani) Hoikka olen myös, lihaksikkaat ranteet (johtuvat toki Yrjönkadun videoiden katsomisesta), kerroinko jo selkäkarvoistani? Poikien päät kääntyvät täällä 24/7 (Pieksämäki, kotipaikkani) ja työtä tehdään poikien kans täällä kovasti, paljon se on vaatinut!

Kuulemma mittaustulokseni on seuraava: kovasti karvoja, mutta aivoni on noin sadasosa kikherneestä. Kovasti silti tehdään työtä senkin eteen!

Kateus tekee ihmisestä "ruman". Se ei tee ketään onnelliseksi, vaan vie onnellisuuden ja seesteisyyden mennessään.

Kateus kumpuaa aidosta itserakkauden puutteesta. Kateellinen ihminen ei ole koskaan tyytyväinen,

Kateellisia ihmisiä on olemassa. Runsaasti. 

Itse koen kahdenlaista kateutta: se "hyvä" kateus on eteenpäin potkiva voima joka saa minut tekemään töitä haluamieni asioiden eteen (olin kateellinen työkaverin kisemenestyksestä samassa lajissa, tein töitä tullaksenk itse paremmaksi).

Ja se peruskateus. Kyllä minä olen kateellinen ihmisille, joiden elämä _näyttää_ helpolta, tietämättä lainkaan mitä todellisuus on.

Kateus on todella rumaa ja suuri osa on kateellisia toisille

Olin lapsena kateellinen kaverilleni jos sai paremman numeron kokeesta. Olen onneksi kehittynyt ihmesenä ainakin sen verran, etten ole enää kateellinen toisen hyvästä/menestyksestä.

Olen iloinen ja onnellinen toisten puolesta,jos heitä jotenkin lykästää elämässä. Eihän se ole minulta mitenkään pois.

Kateus on minusta merkki ihmisessä, että hän ei ole vielä kasvanut riittävästi henkisesti.

Kateus on narsistinen ominaisuus. Narsistit ovat äärimmäisen kateellisia.

Kateutta kannattaa käyttää positiivisena voimana. Esim. jos joskus on paremmin menestynyt elämässä niin kannattaa ottaa oppia sitä mitä he tekevät menestyäkseen sen sijaan, että on katkera.

Kateutta on kahdenlaista. Parempi muoto saa kateellisen tekemään parhaansa saavuttaakseen kadehtimansa ihmisen jonkin tiedon/taidon. Tämä ei vahingoita niin kuin pahempi muoto, joka ihmisen vallatessaan pyrkii tuhoamaan kateuden kohteen.

Vierailija kirjoitti:

Kateus on narsistinen ominaisuus. Narsistit ovat äärimmäisen kateellisia.[/quote

Kaikissa ihmisissä on kateutta siinä missä muitakin kielteisinä pidettyjä ominaisuuksissa. Pyhiksi julistetut ovat asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Kateutta on kahdenlaista. Parempi muoto saa kateellisen tekemään parhaansa saavuttaakseen kadehtimansa ihmisen jonkin tiedon/taidon. Tämä ei vahingoita niin kuin pahempi muoto, joka ihmisen vallatessaan pyrkii tuhoamaan kateuden kohteen.

Höpsistä, molemmissa lopputulema on luultavasti ihan sama se on vain puettu kauniimmalta näyttävään kaapuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus on narsistinen ominaisuus. Narsistit ovat äärimmäisen kateellisia.[/quote

Kaikissa ihmisissä on kateutta siinä missä muitakin kielteisinä pidettyjä ominaisuuksissa. Pyhiksi julistetut ovat asia erikseen.

Eivät kaikki ihmiset ole kateellisia. On ihmisiä, terveitä ihmisiä siis, jotka eivät ole kestaakaan elämässään tunteneet edes tilapäistä kateuspiikkiä. 

Kateus on ihan perus tunne. Kateellisuus kumpuaa yleensä siitä, kun jollakin ihmisellä on jotain mitä itsellä ei ole ja kokee, että sinulla olisi ihan samat valmiudet se asia saada. Silloin kannattaakin ärsyyntymisen kynnyksellä miettiä, millä tavalla voisi itse saavuttaa tuon asian. Mitä voisi tehdä itse kyseiselle asialle ?

Voi myös miettiä miltä se tuntuu jos joku on sinulle kateellinen ja on sen takia ilkeä. Haluaako itse olla samanlainen vai antaako toisen olla onnellinen ja voit olla hänen puolesta myös iloinen. Sitä ainakin itse toivoisi muilta omalle kohdalle.

Kun kunnon vasemmistolainen huomaa, että naapurilla on uusi mersu ja itsellä jopo, niin vasemmistolaisessa herää kateus.

Hän alkaa työskennellä ankarasti ja yhteiskunnallisen tasa-arvon ajamisen seurauksena naapuri joutuu myymään mersunsa ja kävelemään.

Kun kunnon oikeistolainen huomaa, että naapurilla on uusi mersu ja itsellä skeida, niin oikeistolaisessa herää kateus.

Hän alkaa työskennellä ankarasti ja viiden vuoden kuluttua hänellä on uusi mersu naapurin jatkaessa ajamista vanhalla autollaan.

Kateus sekoitetaan tarkoituksellisesti negatiivisena ominaisuutena usein sellaisiin asioihin vääryyksiin joita suojataan tehdään hyväksytymmäksi sillä kun joku vaikkapa ihmettelee, että onko ihan oikein jos yksi prosentti tienaa enemmän kuin yli puolet maailman väestöstä-olet vain kateellinen.

Kateus nostaa päätään kun kokee epäoikeudenmukaisuutta.