Mitä mieltä olette kateudesta?

Yksi tunne muiden joukossa. Ongelma vain silloin, jos siitä tulee hallitseva luonteenpiirre.

Kateus ei ole terveen ihmisen ominaisuus, koska kateus johtaa kaunaan ja kostonhimoisuuteen, 

Mä ajattelien, että siistiä ku ei tarvi ketään kadehtia. 

Vierailija kirjoitti:

Kateus ei ole terveen ihmisen ominaisuus, koska kateus johtaa kaunaan ja kostonhimoisuuteen, 

Kertoo lähinnä vain tunteiden hallinnan kyvyttömyydestä. Hyvin tyypillistä suomalaisille olla aikuisenakin lapsen tasolla tunnesäätelytaidoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kateus nostaa päätään kun kokee epäoikeudenmukaisuutta.

Fiksu ihminen ymmärtää, että elämä ei ole reilu peli. Elävässä elämässä pelille ei ole edes mitään sosiaalisia sääntöjä peruslakeja tai -asetuksia lukuunottamatta. 

Jos haluaa myrkyttää itsensä kateudella, niin siitä vaan, mutta kateus ei ole hyväksi edes ihmiselle itselleen. Makrotasosta nyt puhumattakaan. 

Jokainen on oman elämänsä herra. Kadehtiminen on aivan turhaan. Lopputulos jokaisen elämässä on aivan sama: kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Kateus ei ole terveen ihmisen ominaisuus, koska kateus johtaa kaunaan ja kostonhimoisuuteen, 

Älä jaksa! Joka ikinen ihminen tunteen kateutta joskus, tosin kaikki eivät tunnista sitä. Nimenomaan tämän tunteen kieltäminen on vaarallista, sillä se johtaa hitaaseen myrkyttymiseen itse huomaamatta. Ihminen joka tunnistaa kateuden (sekä muut negatiiviset tunteet) itsessään, voi myös käsitellä tunteensa. Käsiteltyinä kaikki tunteet ovat voimavaroja.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

olen miettinyt onko kateudella ja mustasukkaisuudella jokin yhteys. ideoita?

Urpo kirjoitti:

olen miettinyt onko kateudella ja mustasukkaisuudella jokin yhteys. ideoita?

Ainakin se, ettei kummassakaan osata asettua toisen ihmisen asemaan/ nähdä asioita toisen näkökulmasta.

Olen ollut aina hyvin perustyytyväinen onnellinen ihminen ja en koe, että olisin ollut kateellinen. Oikeastaan en edes ajattele muita ihmisiä, vaan olen ihan tyytyväinen omaan elämääni. Jos elämässäni joku asia ei toimi, niin pärjään asian kanssa tai muuten sen mieleiseksi.

Ihan samanlaisia ihmisiä ovat lähes kaikki ympärilläni olevat läheiset. En siis oikein edes ymmärrä kateutta ja pidän kateellisia ihmistä jotenkin tunteiden vietävänä ja tuuliviirinä, joka käyttää aikansa ja energiansa täysin oudolla tavalla.

En tykkää kateudesta yhtään. Lapsena ja teininä olin itse loputtoman kateellinen.

Olen kärsinyt kateuden kohteena olemisesta koko ikäni. Nyt aikuisena olen vasta tajunnut, miksi tietyt ihmiset ovat kohdelleet minua vihamielisesti, ystävätkin.

Onneksi nykyään mulla on ympärillä ihmisiä, jotka eivät kadehdi mua, vaan ymmärtävät, ettei elämäni ole ollut helppoa.

Apinoille tehtiin tieteellinen koe, jossa kaksi apinaa laitettiin viereisiin häkkeihin. Molemmille apinoille tarjottiin herkkuja, mutta toiselle annettiin aina vähemmän ja toiselle enemmän.

Vähemmän saanut apina ymmärsi pelin juonen ja alkoi turhautumaan ja riehumaan.

Tämä on kateuden perusta.

Jos kateus alkaa olla elämää hallitseva ja määräävä tunne, kannattaisi alkaa työstämään omia ajatuksia ja miettiä mistä tämä johtuu. Pieni kateus voi olla tervettä ja hyödyllistäkin ja auttaa sinua saavuttamaan asioita elämässä, mutta jos se saa sinut pois raiteiltaan etkä pysty ajattelemaan mitään muuta yai mikä pahinta, alat oikeuttaa käytöstäsi sen avulla ja satutat muita ihmisiä toiminnallasi, silloin on haettava apua.

Olen ollut äärimmäisen kateellisen ihmisen kiusan kohteena ja se oli kuormittavaa varmasti molemmille osapuolille. Hän oli toki elämässään tottunut saamaan kaiken ensin ja hän ei yksinkertaisesti pystynyt katsomaan minun onneani.

Kun lukee esim. tätä palstaa, huomaa miten kateus tekee ihmisestä ruman ja ilkeän.

Ei pystytä olla iloisia siitä että joku menestyy, saavuttaa jotain, osaa jotain jne. Se pitää heti päästä tallomaan maan rakoon ja solvata mitä inhottavimmin sanakääntein.

Kyllä minä joskus sanon ystävälleni tai tutulleni tai muille että ihan kateeksi käy kun he saavuttavat jotain, saavat jonkun tavoittelemisen arvoisen asian jne. Mutta en sano enkä ajattele sitä niin että pirullisesti haukkkuisin sen ihmisen mielessäni ja toivoisin hänelle pahaa.

Osaan iloita toisen menestyksestä, ei se minulta pois ole. Onhan minullakin mahdollisuudet edessäni omien resurssieni puitteissa.

Viertaan ihmisen menestys, ulkonäkö, raha jne ei itse asiassa heilauta minun maailmaani mihinkään suuntaa. Miksi sen pitäisi? Eihän se  minulta mitään vie?

Tunnen joskus pientä kateutta ja katkeruutta työpaikalla. Naisvaltainen matalapalkka-ala. Työkavereilla on sama palkka kuin minulla, mutta he saavat käyttää rahaa itseensä huomattavasti enemmän kuin minä, joka olen kahden lapsen yksinhuoltaja. Näillä toisilla taas on rikkaat miehet, on lääkäriä ja insinööriä. Itse kun taiteilee palkkapäivästä toiseen, niin välillä väsyy. Sitten tajuan, kuinka paljon onnellisempaa mun elämäni on heihin verrattuna. Mulla on vapauteni tulla ja mennä, toisten taas täytyy aina kysyä mieheltä, sopiiko jokin juttu. Omaisuus on miehen, näillä naisilla ei itsellään ole osaa eikä arpaa siihen. Täytyyhän siinä olla mielinkielin, ettei saavutetut edut haihdu taivaan tuuliin.

Kateutta on kahdenlaista, on positiivista kateutta, joka ilmenee "olisipa minullakin-ajatteluna", ja negatiivista kateutta, joka ilmenee vihan tunteena kohdettaan kohtaan.

Positiivinen kateus ei ole haitallista kenellekään, koska siihen liittyy kuitenkin toisen onnellisuuden siunaaminen, ja samalla oma toive vastaavanlaisesta onnesta. Negatiivinen kateus on tuhoavaa.

(Negatiivinen) Kateus johtuu alemmuuskompleksista, alemmuuskompleksi johtuu huonosta itsetunnosta, huono itsetunto johtuu negatiivisesta minäkuvasta, negatiivinen minäkuva johtuu ilkeästä ympäristöstä.

Piiri pieni pyörii...