Kannattaako tällainen?
Kannattaako mt-ongelmaisen lähteä opiskelemaan toimistopuolen merkonomiksi? Kaksi ammattia ja yo-tutkinto on. Välillä olen sairastanut masennusta ja kaksi psykoosia. Nyt tilanne on vakaa ja alan kyllästyä tavoitteettomaan elämään. Pitäisi olla joku kiintopiste mihin tähdätä. Opiskelin myös avoimen yo:n opintoja. En tavoittele suuria. Haluaisin vain saada paperit ja päästä vähästressiseen työhön.
Onko se mahdoton ajatus nykyaikana, kun terveetkään ei saa töitä? Pitäisikö tyytyä ns. helppoon elämään ja yrittää vaikka etsiä harrastuksia ja sitä kautta seuraa? Olen kuitenkin jo tai vasta; miten sen nyt haluaa ottaa, 35 v. Olisikohan järkevää odottaa lasten kasvamista isommiksi, jottei stressi kodinhoidon ja opintojen kanssa kävisi liian suureksi. Mietin näitä päivittäin. Joka päivä häilyn uskon ja epäuskon välillä siitä, mihin minusta ehkä olisi ja mikä olisi järkevää tilanteessani. Jaksaisinko todella olla töissä 8 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa. Kuvittelenko olevani terveempi kuin olen. Ehkä minun on vihdoin suostuttava kokeilemaan kuntouttavaa työtä, vaikkei siitä mitään maksetakaan.
Täällä kun uskalletaan sanoa suoraan, niin siksi kysyn. Päätös on itse tehtävä.
Niin ja itsenäinen opiskelu ei ole ollut koskaan ongelma. Suoritin lukionkin tenttimällä aikuisiässä. Siitä on toki jo kymmenen vuotta, joten nuoruuden innostus on jäänyt taakse. Ehkä nyt keskityn vaikka kitaransoiton opetteluun, kuntoiluun, sisustamiseen. Uiminen ja kuoroon liittyminen ovat seuraavana listalla. Kun vain saisi kasvatettua itsetunnon, niin elämä tuntuisi elämältä.