Lue keskustelun säännöt.
Onko muita äitejä, jotka eivät jaksa nähdä ystäviään/tuttujaan ollenkaan
20.02.2015 |
En tiedä mikä baby-blues on iskenyt vai onko vain ihan imetyshormonien/vähäunisuuden syytä, mutta en vain jaksa nähdä ihmisiä. Olen ollut kohta vauvan kanssa 7kk kotona ja nähnyt sinä aikana yhden kaverini 2 kertaa, toisen kaverin kerran ja kolmannen kerran. Perheenjäseniä näen n. kerran kuussa ja sit olen käynyt työpaikallani näyttämässä vauvaa muutaman kerran. Eli vietän pääosin aikani miehen ja vauvan kanssa.
Miehen kavereita on toki käynyt jonkin verran kylässä, sekä nais-että miespuolisia. Heidänkin vierailuista vedän silloin tällöin kauhean stressin enkä nuku kunnolla edellisyötä. Sit en saa myöskään päiväunia nukuttua kun mietin, että vieraita tulossa parin tunnin päästä. Ja zombiäiti on ihan valmiina.
Omat kaverit kyselee, että koska nähdään jne. ja mua ei vaan innosta yhtään nähdä. Kohta nekin kaverit siitä kaikkoaa kun en jaksa pitää yhteyttä tai nähdä.
Kommentit (11)
Ymmärrän.
Meillä kaksi lasta, ja vaikka ennen olin tosi sosiaalinen ja osa tiivistä kaveriporukkaa niin nyt kun on kaksi lasta valitsen mieluummin nukkumisen, urheilun tai jotain toimintaa koko perheen kesken. Kavereillani ei juuri ole lapsia.
Tavallaan ahdistaa kun itse eristäydyn, mutta en vaan jaksa lähteä kaupungille pariksi tunniksi kahvittelemaan tai viikonloppuna baariin.
Vaikka ystäväni ovatkin ihania.
Hävettää, ja yritän pitää yhteyttä, mutta mitään Vuoden Ystävä-palkintoa ei kannata odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole äiti, mutta silti omat kaverit on jäänyt pois elämästä. Syytän kilpirauhassairautta, joka tekee uupuneeksi ja "masentuneeksi". Miehen kavereita täällä pyörii välillä, omani näyttävät tarvitsevan erillistä kutsua, joka tarkoittaa perusteellista siivoamista ja leipomista. Hyvä että arkea jaksaa pyörittää. Nyt toivon lääkityksen tehoavan, koska tällainen eristäytyminen ei ole kivaa! Suosittelen lääkärille puhumista, juurikin kilppariongelmat on synnyttäneille yleisiä. Älä ainakaan jää yksin olosi kanssa!
Onko miehes pakko kutsua niitä kavereitaan teille, miksei itse mene heille, sano suoraan, et sua ärsyttää, onhan se sunkin kotis.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 12:12"]Onko miehes pakko kutsua niitä kavereitaan teille, miksei itse mene heille, sano suoraan, et sua ärsyttää, onhan se sunkin kotis.
[/quote]
Eihän ap sanonut että se ärsyttäisi häntä vaan että VÄLILLÄ saa stressin näistä vierailuista...
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 12:12"]Onko miehes pakko kutsua niitä kavereitaan teille, miksei itse mene heille, sano suoraan, et sua ärsyttää, onhan se sunkin kotis.
[/quote]
Eihän ap sanonut että se ärsyttäisi häntä vaan että VÄLILLÄ saa stressin näistä vierailuista...
[/quote]Eikös se ole vähän sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 12:12"]Onko miehes pakko kutsua niitä kavereitaan teille, miksei itse mene heille, sano suoraan, et sua ärsyttää, onhan se sunkin kotis.
[/quote]
Eihän ap sanonut että se ärsyttäisi häntä vaan että VÄLILLÄ saa stressin näistä vierailuista...
[/quote]Eikös se ole vähän sama asia.
[/quote]
Mua stressaa tulevien juhlien järjestäminen niin etten välillä saa nukuttua mutta pidän kyllä juhlista ja mielelläni ne järjestänkin :)
Ymmärrän tavallaan asian, jotenkin se pikkulapsen kanssa oleminen on niin energiaa vievää, että joskus itsestänikin tuntuu tosi rankalta tavata ketään. Usein se on johtunut siitä, että olen niin väsynyt valvotuista öistä, etten jaksaisi millään jutella ihmisten kanssa, kaikki ylimääräinen tuntuu välillä tosi raskaalta. Tuntee olonsa ihan tokkuraiseksi eikä ajatus juokse, niin ei siinä tilassa oikein ole jaksanut panostaa parhaimmalla tavalla kavereiden tapaamiseen. Toisaalta olen kuitenkin yrittänyt pitää yhteyttä, ja olen kuitenkin monesti piristynytkin kaverin vierailusta. Ehkä jos mies toisi jonkun tuntemattomamman työkaverin kylään, niin voisin stressata enemmän asialla, mutta tutumpien ihmisten seurasta kyllä yleensä piristyn. Itsellä ainakin alkaa ajatukset kiertämään jotenkin kehää, jos on pidempiä aikoja tapaamatta ketään, ja vielä vähemmän tekee sitten mieli tavatakaan ihmisiä. Kannattaa ehkä kuitenkin yrittää edes jossain määrin "tsempata" ja nähdä kavereita, etteivät ihan kokonaan jää. Ja itselläni on helpottanut se asia, että en jaksa stressata esim. tarjottavista tai siivouksista vieraiden saapuessa. Toki katson, ettei nyt ihan järkyttävä sotku ole, mutta en ala jokaista nurkkaa nuohoamaan kun joku tulee käymään. Ja jos en jaksa leipoa (kuten yleensä en), tarjoan pakastepullia tms. Jos se vierasta haittaa, niin siinäpähän kauhistelee :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi. Vauva nyt 4kk ja kaverit/kyläilyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Kyllä sitä taas sitten kerkiää kun tämä väsymys tästä helpottuu. En vaan kertakaikkiaan jaksa nyt tällä hetkellä ketään tai mitään.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 12:11"]
En ole äiti, mutta silti omat kaverit on jäänyt pois elämästä. Syytän kilpirauhassairautta, joka tekee uupuneeksi ja "masentuneeksi". Miehen kavereita täällä pyörii välillä, omani näyttävät tarvitsevan erillistä kutsua, joka tarkoittaa perusteellista siivoamista ja leipomista. Hyvä että arkea jaksaa pyörittää. Nyt toivon lääkityksen tehoavan, koska tällainen eristäytyminen ei ole kivaa! Suosittelen lääkärille puhumista, juurikin kilppariongelmat on synnyttäneille yleisiä. Älä ainakaan jää yksin olosi kanssa!
[/quote]
Joo mullakin on kyllä kilpparin vajaatoiminta (ollut 5 vuotta) ja arvot on kunnossa. Ei tosin ehkä niin hyvät kuin raskaana ollessa, mutta ei ole varaa nostaakaan enää. Sekin sairaus tietenkin yksi osasyy, mutta milläs nyt kailotat kaikille ystäville et "mulla on kilpparin vajaatoiminta, en halua nähdä ketään, älkää loukkaantuko" :).
Piristyn kyllä myös siitä, että lopulta niitä (vaikkakin miehen) vieraita meillä käy. Enkä ole edes mikään tuppisuu silloin vaan puhua pölpötän ahkerasti. Kun luulin jo, että musta on tulossa joku introvertti-erakko. Mutta tosiaan, vierailut siis vain stressaavat.
Mukava nähdä, etten ole ainoa tän asian kanssa painiva äiti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä! Vauva 2kk vanha ja jaksan nähdä vain omiani sekä mieheni vanhempia sekä sisaruksia. Heitä tosin näen useammin kuin sinä, noin kerran viikossa/kahdessa viikossa ja nautinkin kyllä niistä vierailuista :)