miten adhd:tä hoidetaan aikuisella

Annetaan piriä.

Pääasiassa lääkkeillä.

Hoitoa on todella vaikea saada. Olen nyt kohta vuoden yrittänyt saada apua, kaikki omat konstit on kokeiltu eikä mikään auta. Toisella vanhemmalla on sama ongelma (ei koskaan diagnosoitu) minun lisäkseni molemmilla sisaruksillani on samoja ongelmia (minä hain ensin apua, toinen sisarus vastikään ja toinen on ihan hunningolla eikä jaksa enää edes yrittää päästä normaaliin elämään kiinni) ja sisarukseni lapsen ongelmat huomattiin varhain ja hän on saanut diagnoosin ja avun. Vahvasti perinnöllinen ongelma siis. Sääli että aikuiset jätetään ihan yksin sen kanssa pärjäämään. Onneksi sentään tuo sukulaislapsi on saanut varhain apua.

Haluaiin vain elää ihan tavallista elämää ilman sähläämistä, hästäämistä, huitomista ja hyppimistä, mutten voi itselleni mitään.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:53"]

Hoitoa on todella vaikea saada. Olen nyt kohta vuoden yrittänyt saada apua, kaikki omat konstit on kokeiltu eikä mikään auta. Toisella vanhemmalla on sama ongelma (ei koskaan diagnosoitu) minun lisäkseni molemmilla sisaruksillani on samoja ongelmia (minä hain ensin apua, toinen sisarus vastikään ja toinen on ihan hunningolla eikä jaksa enää edes yrittää päästä normaaliin elämään kiinni) ja sisarukseni lapsen ongelmat huomattiin varhain ja hän on saanut diagnoosin ja avun. Vahvasti perinnöllinen ongelma siis. Sääli että aikuiset jätetään ihan yksin sen kanssa pärjäämään. Onneksi sentään tuo sukulaislapsi on saanut varhain apua.

Haluaiin vain elää ihan tavallista elämää ilman sähläämistä, hästäämistä, huitomista ja hyppimistä, mutten voi itselleni mitään.

[/quote]

Mitä tässä yhteydessä tarkoitat hoidolla jota olet yrittänyt saada?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:53"]

Hoitoa on todella vaikea saada. Olen nyt kohta vuoden yrittänyt saada apua, kaikki omat konstit on kokeiltu eikä mikään auta. Toisella vanhemmalla on sama ongelma (ei koskaan diagnosoitu) minun lisäkseni molemmilla sisaruksillani on samoja ongelmia (minä hain ensin apua, toinen sisarus vastikään ja toinen on ihan hunningolla eikä jaksa enää edes yrittää päästä normaaliin elämään kiinni) ja sisarukseni lapsen ongelmat huomattiin varhain ja hän on saanut diagnoosin ja avun. Vahvasti perinnöllinen ongelma siis. Sääli että aikuiset jätetään ihan yksin sen kanssa pärjäämään. Onneksi sentään tuo sukulaislapsi on saanut varhain apua.

Haluaiin vain elää ihan tavallista elämää ilman sähläämistä, hästäämistä, huitomista ja hyppimistä, mutten voi itselleni mitään.

[/quote]

Mitä tässä yhteydessä tarkoitat hoidolla jota olet yrittänyt saada?

[/quote]

Lääkitystä ja keskusteluapua. Ihan mitä tahansa edes apua jaksamiseen kun välillä tuntuu ettei elämä yksinkertaisesti ole mua varten kun asiat mitkä ovat muille helppoja menevät itsellä mitä omituisimmilla tavoilla pieleen.

Olen saanut hoitoa hyvin ja nopeasti. Tällä hetkellä Concerta käytössä. Varasin ajan yksityiselle neurologille, kävin samalla lääk.asemalla neuropsykologin luona testeissä. Sitten uudelleen neurologin vast.otolle. Kaikkiaan aikaa meni n.kaksi kuukautta ajan varaamisesta diagnoosiin

Täällä apua sai kyllä ihan helposti. Ensin tutkimukset ja diagnoosin saatua sai mahdollisuuden aloittaa lääkityksen, lisäksi tarjottiin ihan käytännön ohjausta. Se tapahtui ryhmässä, jossa oli muita diagnoosin saaneita, ja käytiin läpi erilaisia tekniikoita joilla helpottaa muistamista, organisointia, keskittymitä jne. Sen jälkeen harvakseltaan seurantaa, lähinnä lääkitykseen liittyvää.

Vaikka lääkitys helpottaisi oireita, se ei kuitenkaan ole mikään ihmepilleri, ja isossa osassa on oma motivaatio muokata omia käyttäytymismalleja.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:53"]

Hoitoa on todella vaikea saada. Olen nyt kohta vuoden yrittänyt saada apua, kaikki omat konstit on kokeiltu eikä mikään auta. Toisella vanhemmalla on sama ongelma (ei koskaan diagnosoitu) minun lisäkseni molemmilla sisaruksillani on samoja ongelmia (minä hain ensin apua, toinen sisarus vastikään ja toinen on ihan hunningolla eikä jaksa enää edes yrittää päästä normaaliin elämään kiinni) ja sisarukseni lapsen ongelmat huomattiin varhain ja hän on saanut diagnoosin ja avun. Vahvasti perinnöllinen ongelma siis. Sääli että aikuiset jätetään ihan yksin sen kanssa pärjäämään. Onneksi sentään tuo sukulaislapsi on saanut varhain apua.

Haluaiin vain elää ihan tavallista elämää ilman sähläämistä, hästäämistä, huitomista ja hyppimistä, mutten voi itselleni mitään.

[/quote]

Mitä tässä yhteydessä tarkoitat hoidolla jota olet yrittänyt saada?

[/quote]

Lääkitystä ja keskusteluapua. Ihan mitä tahansa edes apua jaksamiseen kun välillä tuntuu ettei elämä yksinkertaisesti ole mua varten kun asiat mitkä ovat muille helppoja menevät itsellä mitä omituisimmilla tavoilla pieleen.

[/quote]

Onko lääkäri kieltäytynyt lääkitsemästä?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:03"]

Olen saanut hoitoa hyvin ja nopeasti. Tällä hetkellä Concerta käytössä. Varasin ajan yksityiselle neurologille, kävin samalla lääk.asemalla neuropsykologin luona testeissä. Sitten uudelleen neurologin vast.otolle. Kaikkiaan aikaa meni n.kaksi kuukautta ajan varaamisesta diagnoosiin

[/quote]

Millaisia testejä sulle tehtiin? Täällä testattiin mm. erilaisia persoonallisuushäiriöitä ja mt-ongelmia niiden poissulkemiseksi, haastateltiin vanhempia lapsuutta ja nuoruutta koskevissa asioissa (jos kyse adhd:sta, oireet alkavat jo silloin), haastateltiin puolisoa, tehtiin testiä toisen perään jne. ja vaati paljon käyntejä, mutta tulipahan tutkittua kunnolla :D 

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:53"]

Hoitoa on todella vaikea saada. Olen nyt kohta vuoden yrittänyt saada apua, kaikki omat konstit on kokeiltu eikä mikään auta. Toisella vanhemmalla on sama ongelma (ei koskaan diagnosoitu) minun lisäkseni molemmilla sisaruksillani on samoja ongelmia (minä hain ensin apua, toinen sisarus vastikään ja toinen on ihan hunningolla eikä jaksa enää edes yrittää päästä normaaliin elämään kiinni) ja sisarukseni lapsen ongelmat huomattiin varhain ja hän on saanut diagnoosin ja avun. Vahvasti perinnöllinen ongelma siis. Sääli että aikuiset jätetään ihan yksin sen kanssa pärjäämään. Onneksi sentään tuo sukulaislapsi on saanut varhain apua.

Haluaiin vain elää ihan tavallista elämää ilman sähläämistä, hästäämistä, huitomista ja hyppimistä, mutten voi itselleni mitään.

[/quote]

Mitä tässä yhteydessä tarkoitat hoidolla jota olet yrittänyt saada?

[/quote]

Lääkitystä ja keskusteluapua. Ihan mitä tahansa edes apua jaksamiseen kun välillä tuntuu ettei elämä yksinkertaisesti ole mua varten kun asiat mitkä ovat muille helppoja menevät itsellä mitä omituisimmilla tavoilla pieleen.

[/quote]

Onko lääkäri kieltäytynyt lääkitsemästä?
[/quote]

Ei, mutta lääkitys voidaan aloittaa vasta kun on diagnoosi ja sen saadakseni pitäisi päästä neurologille jota ennen pitäisi kiertää psykiatrin kautta jonne taas olen jonon jonossa ja lähete tulee tasaisin väliajoin takaisin koska en ole itsetuhoinen enkä varsinaisesti masentunutkaan. Kieltämättä alkaa jo olla epätoivoinen olo...

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:00"] [quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:57"] [quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:53"] Hoitoa on todella vaikea saada. Olen nyt kohta vuoden yrittänyt saada apua, kaikki omat konstit on kokeiltu eikä mikään auta. Toisella vanhemmalla on sama ongelma (ei koskaan diagnosoitu) minun lisäkseni molemmilla sisaruksillani on samoja ongelmia (minä hain ensin apua, toinen sisarus vastikään ja toinen on ihan hunningolla eikä jaksa enää edes yrittää päästä normaaliin elämään kiinni) ja sisarukseni lapsen ongelmat huomattiin varhain ja hän on saanut diagnoosin ja avun. Vahvasti perinnöllinen ongelma siis. Sääli että aikuiset jätetään ihan yksin sen kanssa pärjäämään. Onneksi sentään tuo sukulaislapsi on saanut varhain apua. Haluaiin vain elää ihan tavallista elämää ilman sähläämistä, hästäämistä, huitomista ja hyppimistä, mutten voi itselleni mitään. [/quote]   Mitä tässä yhteydessä tarkoitat hoidolla jota olet yrittänyt saada? [/quote] Lääkitystä ja keskusteluapua. Ihan mitä tahansa edes apua jaksamiseen kun välillä tuntuu ettei elämä yksinkertaisesti ole mua varten kun asiat mitkä ovat muille helppoja menevät itsellä mitä omituisimmilla tavoilla pieleen. [/quote]   Onko lääkäri kieltäytynyt lääkitsemästä? [/quote] Ei, mutta lääkitys voidaan aloittaa vasta kun on diagnoosi ja sen saadakseni pitäisi päästä neurologille jota ennen pitäisi kiertää psykiatrin kautta jonne taas olen jonon jonossa ja lähete tulee tasaisin väliajoin takaisin koska en ole itsetuhoinen enkä varsinaisesti masentunutkaan. Kieltämättä alkaa jo olla epätoivoinen olo...

[/quote]

Miksi et mene yksityiselle? Ymmärrän että se maksaa, mutta olet kitunut jo aika kauan, etkö saa mistään raavittua kasaan paria sataa?

Periaatteessa metyylifenidaattilääkitystä ei saisi ollenkaan määrätä aikuiselle henkilölle, jolla sitä ei ole kokeiltu ennen 18-vuotispäivää JA todettu hyödylliseksi.  Tai ainakaan siihen ei saa elakorvauksia, joten kalliiksi tulee.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:25"]

Periaatteessa metyylifenidaattilääkitystä ei saisi ollenkaan määrätä aikuiselle henkilölle, jolla sitä ei ole kokeiltu ennen 18-vuotispäivää JA todettu hyödylliseksi.  Tai ainakaan siihen ei saa elakorvauksia, joten kalliiksi tulee.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa, saa kela-korvauksia.

Onko pakko haastatella puolisoa ja vanhempia?

Ne ei anna puoltavaa lausuntoa, että mulla olisi jotain vikaa misään.

Mulla on suunnilleen kaikki add:n oireet. Tää on tosi raskasta.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 20:36"]

Onko pakko haastatella puolisoa ja vanhempia?

Ne ei anna puoltavaa lausuntoa, että mulla olisi jotain vikaa misään.

Mulla on suunnilleen kaikki add:n oireet. Tää on tosi raskasta.

[/quote]

Ei ne kysy että onko puolisollasi/lapsellasi adhd. Ne kyselee yksittäisiä asioita esim joku läksyjenteko tai kuinka koulu sujui.

2