Mä en IKINÄ uskaltaisi muuttaa kaupungin vuokra-asuntoon!

En täällä pk-seudulla ainakaan... kaikki mihin olen törmännyt ovat olleet levottomia, epäsiistejä, kauheita, toivottomia, ankeita, pelottavia...

Alue on ruma mutta tosi hyvällä paikalla, meren ja keskustan lähellä.

olitteko kotona, oliko yö vai päivä?

meneillään oleva avioero, opinnot pitää kiinni Hesassa. En ole rikkaasta perheestä -> en voi ostaa omaa.



Sato,VVO ja muut eivät nekään tunnu noita asuntoja nopeaan antavan.



Lähden kyllä täältä pois kun valmistun ei ole tarkoitus vuokralla koko elämää asua.

mutta koskaan ei ole tarvinnut kaupungin vuokraslummiin muuttaa.



Ollaan asuttu opiskelija-asunnoissa (jotka huomattavasti kivempia) ja vapailla markkinoilla.

asun tosi mielelläni kaupungin vuokra-asunnossa. Hyvä alue, rauhalliset talot, mukavat naapurit, siisti uusi asunto, mukavan kokoinen oma piha ja edullinen vuokra. Minkäänlaista levottomuutta ei ole tässä yhtiössä ollut. Ja pääkaupunkiseudusta on kyse.

Kaikki kaupungin vuokratalot ei ole slummeja, asuntoja on pitkin poikin, kenties omassa rapussasi/naapurissasi niin ettet edes tidä. Hankkisit tietoa ennekuin jauot ennakkoluulojasi.



Asumme kaupungin vuokra-asunnossa Helsingissä, talossa johon on omalla hyvämaineisella alueellamme eniten korvanmerkintöjä Igglossa (ihmiset kun ei tiedä että tämä on kaupungin vuokra-talo), meillä on parhaat ja parhaiten hoidetut (talkoilla!) pihat yms. Vaikka asunto alkaa käydä ahtaaksi, tästä ei haluta lähteä. Talossamme 24:stä asunnosta 5-10 on kaupungin työsuhdeasuntoja (opettajia, sairaanhoitajia). Vain kaksi asuntoa on sosiaaliviraston vuokraamia ja niissäkin asuu syrjäytynyt vanhus.



Jotain hyvämaineisista kaupungin asunnoista kertoi viikko sitten Hesarin juttu kun esim Kumpulassa vain muutama asunto on vapautunut 10 vuoden sisään, näissä asunnoissa on ihan hyvä olla.

Aseman seutu oli aivan kammottava - melkein henkensä puolesta sai pelätä. Talossa aivan sikaporukkaa - roskat heitettiin partsilta takapihalle ja hissi oli usein veriroiskeissa. Asunto kammottava muovimattoineen ja 70-luvun alkuperäisine kaappeineen. Talo itsessään oli painasjasmaisen ruma.



Sittemmin asuin kahdessa kaupungin viihtyisässä kohteessa. Nykyään asun omistusasunnossa, missä enemmän häiriöitä kuin noissa kaupungin, ei pahoja kuitenkaan.

oli jokunen ihminen tapettukin... Meille ei käynyt kuinkaan mutta auto varastettiin kyllä sinä aikana kun siellä asuttiin. Ja oli hyvin lukittu auto. Onneksi oli vakuutus...

Tuli asuttua Malmin lähellä kaupungin vuokraslummissa. Se oli täynnä somppuja, narkkareita, manneja, juoppoja ym. porukkaa.



Nimin. ei enää ikinä.

Ihan järkyttävää. Samassa taloyhtiössä asui mm. lapsia tönivä ja lyövä alkoholisti, raiskaaja, huumeidenkäyttäjiä, liimanhaistelijoita, varkaita, jne. Viinapulloja heiteltiin parvekkeilta ja ikkunoiden läpi pihalle, jossa leikki lapsia, rappuihin virtsattiin ja ulostettiin. Miksikö sitten asuimme tuolla? Ei ollut köyhällä yh-äidillä varaa muuhun. Onneksi itse olen nyt varakas ja yksi tärkeimpiä asioita vanhempana onkin minusta turvallisen elinympäristön takaaminen lapselle. Se löytyi täältä, viehättävältä pientaloalueelta Helsingin kehyskunnasta, omistusasunto tietysti.

kaupungin taloja löytyy pilvin pimein.