Te joiden vanhemmat tai toinen vanhempi kuoli kun olitte nuoria, miten suhtaudutte kiusallisiin kysymyksiin?

Kukaan ei juuri kysellyt mitään, vaikenivat kuoliaaksi sanattomina. Minä olin 13 ja orpo. Miten siihen reagoida!?

Ärsyttävintä on, kun nuorilta työpaikalla aina kysytään vanhemmista. Ei vanhemmilta kollegoiltani ikinä kysytä. En välitä paskaakaan mistään tai kenestäkään. 

Meidän äiti kuoli kun me kaikki 4 lasta oltiin vielä alaikäisiä. Tietysti vastasin, jos kysyttiin, mutta tarkemmin en halunnut tapahtuneesta kertoa.

Kyselijöille sanoo, että on edesmennyt, niin kukaan fiksu ei kysele enempää. Ei se nyt tunnu miltään, olen asiasta päässyt yli.

Vastasin vain, että äitini asuu paikassa X, ei kukaan alkanut tivaamaan, että entä isäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei juuri kysellyt mitään, vaikenivat kuoliaaksi sanattomina. Minä olin 13 ja orpo. Miten siihen reagoida!?

Minulta tiukattiin vielä lukioa seuranneessa jatko-opintopaikassakin, että ettenkö mene joululomalla kotiin? Siis kotini oli opiskelijaboksini. Ei ollut kenen luokse mennä johonkin ”kotiin” lomalla.

Sitten se, että opiskelukaverit viikottain pohtivat saavatko rahaa tai ruokapaketin kotoaan ja mistä minä saan rahaa ja ruokaa? No, kävin töissä ja ostin palkalla ruokaakin.

Välillä kyllä aidosti ihmetetytti aikuisten ihmisten mielenmaisema kun ei kerrasta ymmärretä, että täysorpojakin ihmisiä on Suomessakin ja kaikilla ei ole sitä sukua pelastamassa eikä paapomassa.

No jos joku kysyy, niin vastaan kaikkiin kysymyksiin niin kuin asiat ovat. En koe sitä mitenkään kiusalliseksi. Harvemmin tuollaisia edes kysellään.

Pitkään oli hyvin kiusallista vastata koska jos mainitsi vain äidin, kysyttiin myös isästä ja ei ollut nuorena helppo sanoa itkemättä, että isä on kuollut. Pikku paikkakunnalla varsinkin perheiden oletettiin aina pitävän sisällään sekä äidin että isän.

Nykyään asian kanssa on enemmän sinut ja voi sanoa, että isä ei ole enää elossa. Usein kyllä kukaan ei erikseen kysy, koska on vallalla on monipuolisempi käsitys siitä, että perheet on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyselijöille sanoo, että on edesmennyt, niin kukaan fiksu ei kysele enempää. Ei se nyt tunnu miltään, olen asiasta päässyt yli.

Ihmiset eivät ymmärrä vihjettä. Moni tivaa kuolinikää ja kuolinsyitä jne. Sellaisille on tehnyt mieli sanoa, etten minäkään tenttaa sinun henkilökohtaisia asioita eli annetaan kuolleiden olla rauhassa.

P.S. Myös hautausmaan paikkaa on kysytty, että minne hautausmaalle ovat haudattu ja ovatko sukuhaudassa?

Jos on tullut puhetta noin olen vain sanonut että äitini on kuollut. Jos joku on sen kysynyt että miten vastaan siihenkin että syöpä vei. Yleensä utelu loppuu tähän. Miksi minun pitäisi hävetä sitä että äitini oli sairas ja menehtyi sairauteensa?

Vastaan, että jäin alaikäisenä puoliorvoksi, kun toinen vanhempani kuoli. Sain Kelasta ns. puoliorvoneläkettä, joka on nykyisin Kelan lapseneläke. Toinen vanhempani kuoli, kun olin alle nelikymppinen. Olen tottunut elämään puoliorpona ja ilman vanhempia. Ja jos joku kysyy, missä vanhempani asuvat, niin vastaan rehellisesti, että vanhempani asuvat kirkkomaalla.

Minulla ei ole sitä omituista oletusta, että kaikilla pienten lasten vanhemmilla olisi molemmat vanhemmat elossa. Tai että alle kouluikäisillä ja kouluikäisillä lapsilla ja jopa opiskelijoilla olisi molemmat isovanhemmat elossa. Ihmetyttää myös kummallinen oletus, että Suomessa jopa yli 60-vuotiailla eläkeläisillä olisi vielä vanhemmat elossa.

On paljon puoliorpoja ja täysorpoja ihmisiä. Ja kaikilla lapsiperheillä ei todellakaan ole omia vanhempia ja sukulaisia rahoittamassa elämää ja tarjoamassa ilmaista lastenhoitoapua ja kotiapua. On myös yleinen harhaluulo, että "kyllä isovanhemmat auttavat". En ole koskaan salaillut tai hävennyt vanhempieni kuolemaa. Miksi pitäisi? Eihän asia ole minun syytäni enkä ole voinut asiaan mitenkään vaikuttaa.

Kukaan ei ole kysellyt yhtikästä mitään. Menetin vanhempani alle 34-vuotiaana. 

"äitini asuu Helsingissä, isäni kuoli kun olin 14".

No biggy.

ei minulle ole kiusallisia kysymyksiä, vastasin niinkuin asia oli.

No kumppanin vanhemmat eivät tuollaista kysyneet, kun kumppani oli jo heille kertonut mikä tilanne on. 

Tuntuu oudolta, ettei kumppanisi ole kertonut sinusta mitään vanhemmilleen ettei tuollaisia kiusallisia kysymyksiä tule. 

Voisit pyytää kummpaniasi kertomaan vanhemmilleen jo etukäteen, että vanhempasi ovat kuolleet ja se on aihe josta ei tulevalla päivällisellä puhuta.

Tulet ensivierailulle eikä kumppanin vanhemmat tiedä sinusta hölkäysen pöläystä? Kumppanisi ei siis ole puhunut sinusta vanhemilleen hölkäysen pöläystä? 

Faija kuoli kun olin 3v ja kerron tämän myös kyselijöille.

Vierailija kirjoitti:

Faija kuoli kun olin 3v ja kerron tämän myös kyselijöille.

Kumppani ei ollut kertonut asiasta yhtään mitään aiemmin?