Olemme yrittäneet lasta, mutta mies enää tiedä haluaako edes lasta

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 21:38"]En tarkoita olla ilkeä, mutta voihan se olla ettei miehesi ole alunperinkään halunnut lasta. On vain myöntynyt sinun toiveeseesi. Meillä meni toisinpäin; mies oli se joka suostutteli. Jos vuoden sisällä en olisi tullut raskaaksi, niin en todellakaan olisi halunnut panostaa asiaan sen enempää. Olisin myös hyvillä mielin voinut "kestää" ajatuksen lapsettomasta elämästä.
[/quote]

Olen tuota itsekin miettinyt, että eikö mies ole mahdollisesti koskaan lasta halunnut. Olemme asiasta keskustelleetkin ja hän on sanonut, että välillä se tuntuu hyvälle idealle ja välillä ei. Vielä viime kesänä hän sanoi, että häntä ei haittaisi yhtään jos olisin raskaana. Ja vähän aikaa sitten totesi kesken puuhien, että näin niitä lapsia tehdään. Äärettömän ristiriitaista! Pelottaa, että tämä yksipuolinen kuumeilu, suru ja pelko rikkoo tämän suhteen.

7 siis ap

Sanot suoraan että olet miettinyt että tämä ei nyt taida olla sinun juttusi, kun miehellä mielipide vaihtelee. Toki tuo että sanoo nyt ettei tiedä haluaako edes lasta saattaa olla myös sen lapsettomuuden pelkoa, pelkää että sinä ehdotat tutkimuksia ja löytyykin jotain vikaa. Joka tapauksessa en jäisi tuohon, lapsettomuuden kipukin on rankkaa kestää yksin parisuhteessa.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:10"]

Olemme yrittäneet lasta kohta vuoden ja arvatenkin olen huolissani, että missä mättää, kun vauvaa ei ole alkanut kuulua. Kun menkkojen alettua taas itkin, niin mieheni kertoi tuntevana olonsa todella ahdistuneeksi, koska hän ei kuulemma tiedä haluaako hän edes lasta, nyt tai koskaan. En enää tiedä mitä tekisin, miten päin olisin. Toisaalta surettaa, kun lasta ei kuulu, mutta vielä enemmän surettaa se, ettei mies edes tiedä haluaisiko lasta. Olemme alle 30-vuotiaita, joten aikaa vielä on, mutta entäs jos mies ei vielä vuosienkaan jälkeen tiedä haluaako lasta. En ymmärrä miksi sitten olemme ilman ehkäisyä. Hän on vain todennut, että jos tulee, niin sitten tulee. En tiedä, että saanko oikeastaan edes olla surullinen siitä, ettei lasta ole kuulunut, koska kyllähän jokaisella lapsella on oikeus olla toivottu molempien vanhempien osalta.

[/quote] meillä taas mies ei ilmaissut että ei haluakaan enää lasta. Sitten vasta kun olin raskaana mutta se oli myöhäistä. Olin valmis jättämään miehen mutta eipä tuo lähtenyt, tosin erottiin siitä muutaman vuoden kuluttua. 

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 21:38"]En tarkoita olla ilkeä, mutta voihan se olla ettei miehesi ole alunperinkään halunnut lasta. On vain myöntynyt sinun toiveeseesi. Meillä meni toisinpäin; mies oli se joka suostutteli. Jos vuoden sisällä en olisi tullut raskaaksi, niin en todellakaan olisi halunnut panostaa asiaan sen enempää. Olisin myös hyvillä mielin voinut "kestää" ajatuksen lapsettomasta elämästä.
[/quote]

Olen tuota itsekin miettinyt, että eikö mies ole mahdollisesti koskaan lasta halunnut. Olemme asiasta keskustelleetkin ja hän on sanonut, että välillä se tuntuu hyvälle idealle ja välillä ei. Vielä viime kesänä hän sanoi, että häntä ei haittaisi yhtään jos olisin raskaana. Ja vähän aikaa sitten totesi kesken puuhien, että näin niitä lapsia tehdään. Äärettömän ristiriitaista! Pelottaa, että tämä yksipuolinen kuumeilu, suru ja pelko rikkoo tämän suhteen.
[/quote]

Tuossa jo aiemmin mainittiinkin, mutta ehkäpä kyse on vain kieltoreaktiosta? Miestäkin pelottaa ja ahdistaa turha yrittäminen ja siksi alkaa puhua, ettei oikeastaan välttämättä edes lasta halua..

Voisiko miehesi oikeasti haluta lapsia, mutta häntä masentaa kun ei näy eikä kuulu, ja sinäkin tulet niin surulliseksi aina kuukautisten alettua. Meillä kesti vuosi kun "yritimme" esikoista, nyt kolme lasta. Kannattaa ihan oikeasti ottaa asenne että tulee jos on tullakseen. Ainakin sen reilun vuoden ajan. Selkeästi stressaatte liikaa asiaa, se vaikuttaa varmasti tuohon lapsen saantiin.

Kyllä miehesi haluaa lapsen, muuten käyttäisi(tte) ehkäisyä. Simppeliä.

Toinen seikka taasen kokonaan on se, että mies kuin mies saattaa kesken kaiken kyllästyä lapsiperhe-elämään ja lähteä lipettiin tuosta noin vaan. Jokaisen äidiksi halajavan kannattaa sisäistää tämä tosiseikka. Hoida asiat niin että pärjäät yksin lapsen kanssa, tuli mitä tuli.

On totta, että miestä voi pelottaa, kun lasta ei kuulu. Hän on nimittäin melkein loukkaantunut, kun olen pohtinut,että onkohan meissä jotain vikaa. Lisäksi hän on todennut, että emmehän me ole kunnolla edes yrittäneet. Miten tässä edes yrittää kunnolla, kun mies miettii, että haluaakohan hän edes koskaan lasta. En tiedä mietityttääkö häntä sekin, että minä kuumeilen niin kovasti ja hänellä ei varsinaista kuumetta ole.

Ap

Lisäksi outoa sekin, että tutkimuksiin hän on suostuvainen. Perusteluna se, että eipähän tarvitse epätietoisuudessa elää, että jos on jotain vikaa.

Mitäs soittaisit neuvolaan ja kertoisit tilanteen. Tekevät tutkimukset johtuuko sinusta vai ehkä miehestäsi. Ei tämä elämä aina onnen osumaa ole. Voi olla että et ovuloi tai munaturvet on tukossa.

Mitäs jos lakkaisit stressaamasta?

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 21:18"]Mitäs jos lakkaisit stressaamasta?
[/quote] voi vittu, että vituttaa kun tätä aina toitotetaan, niinkuin olisi ihmelääke, joka korjaa heti asian!

Pitäisin itse ainakin pienen keskustelun miehen kanssa. Älä jää suhteeseen jos mies ei halua lasta tai jos se nyt vahingossa tulisikin niin saatat jäädä lapsen kanssa yksin.. Aika menee yllättävän nopeasti ja sitä ei kannata tuhlata sellaiseen mitö myöhemmin saattaisi katua

En tarkoita olla ilkeä, mutta voihan se olla ettei miehesi ole alunperinkään halunnut lasta. On vain myöntynyt sinun toiveeseesi. Meillä meni toisinpäin; mies oli se joka suostutteli. Jos vuoden sisällä en olisi tullut raskaaksi, niin en todellakaan olisi halunnut panostaa asiaan sen enempää. Olisin myös hyvillä mielin voinut "kestää" ajatuksen lapsettomasta elämästä.