Minusta tuntuu, etten ole yliopistotutkinnon "arvoinen"

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:48"]Kuin minun aloitukseni! Omilla vanhemmillani on ollut ajatus, että pitkä opiskelu on turhaa, kun vähemmälläkin puurtamisella saa ammatin. Olen tuhlannut elämästäni yli kymmenen vuotta, koska ajattelin ettei minusta ole yliopistomaailmaan. Haaveilemani ala ei millään tavalla liity nykyiseen ammattiini, joten uusi urani lähtee täysin nollasta. Eniten pelkään etten mahdollisen valmistumisen jälkeen saisi töitä. Kuka haluaa palkata vastavalmistuneen pitkälle yli 30-vuotiaan vanhan akan, kun tarjolla on nuoria vastavalmistuneita parikymppisiäkin? [/quote] Tsemppiä sinullekin! Kyllähän se harmittaa jos ettei työllisty, mutta sekin parempi kuin jääminen siihen samaan vanhaan ammattiin ja katkeroituminen. Voihan sitä myöhemmin vaikka palata entisen alan hommiin. Joillain aloillahan elämänkokemuksesta voi olla myös hyötyä :) ap

[/quote]

Näin minäkin loppujen lopuksi ajattelen. Pakkohan se on, jos ei meinaa katkeroitua. 

Eiköhän, ap, yritetä parhaamme ja näytetään muille :)

Anteeksi, kappalejaot ei toimi.

Ketään ei kiinnosta sun taustasi siellä, etkä varmasti ole ainoa jonka vanhemmat eivät ole akateemisia. Mutta sanoisin että sinulta puuttuu motivaatiota, koska annant tälläisten ennakkoluulojen estää itseäsi.

Avoimessa opiskelu on tosi kivaa eikä mitään tohtorinhattu päässä pönöttämistä. Kannattaa ehdottomasti mennä mukaan kurssille! Kyllä sen esseehomman ja muun oppii vähitellen. Kun otat opiskelun siltä kannalta että haluat oppia lisää ja saada tietoa, etkä ajattele että voi kun tämä nyt on hienoa ja akateemista ja mitähän nuo muutkin. Kukaan ei naura sulle, ei opettajat eikä muut kurssilaiset. Lupaan sen.

Ehkä kannattaa hakea iltalukion kautta opiskelemaan.

Ei se ole sen kummempaa kuin muukaan opiskelu. Jos luet paljon, niin todennäköisesti osaat kirjoittaa ja sillä taidolla pötkii jo pitkälle. On sulla varmaan vähän kiinniottamista lukion skippaamisen takia, mutta mieluummin opiskelet nyt kuin kadut vanhempana.

Avoimessa varsinkin on kirjavaa joukkoa, sinne vaan.

Mikä ala sua kiinnostaa? Avoimeen kannattaa ihan mennä. Se on pehmeä stressitön startti ja eikä ne oikeat yo-opinnot sen kummempia ole.

Ehdottomasti yliopistoon. Minun vanhemmat eivät ole käyneet edes lukiota, olen ainoa lähisuvussa, joka on mennyt yliopistoon. Tosin minua on kotona aina kannustettu opiskelemaan. Sen takia olenkin aina pitänyt arvossa korkeakoulututkintoa ja olen aina kokenut sen olevan ainoa tutkinto mihin voin tyytyä.

Aloita ottamalla avoimessa joku mielenkiintoisen oppiaineen johdantokurssi. Ja mieluiten lähiopiskeluna se ensimmäinen, siellä pääset hyvin opiskelun imuun mukaan. Mutta varo, kun aloitat et osaa enää lopettaa :D

Hei, 

katsopas www.te-palvelut.fi ja sieltä oikeasta alareunasta työnhakijalle/ammatinvalinta. Soittele vaikka työnlinjan uraohjaajalle niin saat tukea ja ohjausta suunnitelmillesi. Älä jää yksin unelmasi kanssa. Voit aivan hyvin löytää reittisi yliopistomaailmaan tai muihin kiinnostaviin vaihtoehtoihin. 

Äiti käynyt kansakoulun, isällä jäi keskikoulu kesken (kumpikaan heistä ei kylläkään tyhmä), minä tein väitöskirjan.

Lähinnä motivaatiota se opiskelu vaatii, koska eteneminen on lähinnä itsestä kiinni, tosin jotain opintojen ulkoista seurantaa voi nykyään olla enemmän kuin ennen. Yliopistossa on niin suuri massa opiskelijoita, että sinne mahtuu sekaan todella monenlaisista taustoista tulleita ja eri-ikäisiäkin. Ryhdy vaan opiskelemaan!

Jos opiskelee yliopistossa joitakin vuosia, siellä näkee niin paljon kaikenlaista, ettei enää pidä sitä porukkaa mitenkään älykkäänä noin keskimäärin. Puolisollani on amistausta, eikä se ihmetyttänyt ketään. Pärjäsikin todella hyvin.

Vanhempasi ovat nyt yksinkertaisesti väärässä. Hae yliopistoon. Haku tulee pian. :) Ei siellä tule vastaan mitään, mistä ei tavallinen suht järkevä ihminen selviäisi, jos keskittyy. Katkeroidut vaan, jos nyt jätät asian sikseen. Et halua vanhana miettiä menetettyjä mahdollisuuksia. Silloin haluaisit vaan päästä takaisin tähän hetkeen tekemään päätöksiä. Mene yliopistoon, kun halua riittää!

Täällä yksi duunaritaustainen tuplamaisteri. Ei taustalla ole väliä, jollet tuo sitä kärjistetysti esiin. Tämä pätee eliittiperheenkin vesoihin. Siis asia kääntyy itseään vastaan molemmissa tapauksissa. Minäkin koin lasikatto-tunnetta aikoinaan, mutta sitten päätin että tämä on minun ainutlaatuinen elämäni, josta voi tulla juuri sitä mitä minä haluan ja mitä siitä teen. Yliopisto-opiskelu on myös aika yksinäistä puuhaa, joten et ehdi tai pääse tutustumaan kunnolla moniin ihmisiin - yleensä tuttavuudet kestävät kurssin/periodin verran. Olen myös ollut duunaritöissä monta vuotta aikoinani ja se vain antoi minulle etua. Ylpeyden päälle ei ota hakeutua tarvittaessa duunarihommiinkin ja tiedän miten ihmisten kanssa siellä ollaan. Opettajat lukevat yliopistossa niin paljon esseitä, etteivät jaksa pysähtyä yhtä nauruskelemaan. Se on sellaista liukuhihnaduunia ja pääasiallinen tavoite on saada opiskelija valmistumaan. Esseen kirjoittaminen opetetaan niin kädestä pitäen, että opit ja osaat kyllä. On siellä vanhoja mummoja ja vaarejakin, jotka pärjää oikein hyvin (enpä usko taustalla olevan enää tuossa vaiheessa mitään merkitystä :) joten mikset sinäkin voisi? 

Kamppailin joskus samojen tunteiden kanssa, mutta sitten päätin vain uskaltaa.

Jos on rimakauhua, niin avoin yliopisto on hyvä paikka aloittaa. Siellä on niin kirjavaa porukkaa (lukiolaisia, eläkeläisiä, duunareita, tohtoreita yms.), että kukaan ei erotu joukosta.

Pääosin yliopistossa ei ole älykkäämpää väkeä kuin esim. amiksessa. Suoraan lukiosta tulleissa on yliopistoissa enemmän kuin amiksessa sellaisia, jotka ovat kotoa saaneet enemmän tukea, kannustusta ja rohkaisua. Se on oikeastaan aika surullista, kuinka erilaiset eväät monet saavat elämäänsä. Se kenelle on vauvasta asti sanottu, että olet fiksu ja lahjakas, on ihan eri viivalla kuin se, ketä on ensimmäiset 19 vuotta lytätty.

Joo en kyllä tiedä yhtään opiskelukavereiden taustoja. Jonkun vanhemmat oli kai lääkäri ja ekonomi, hyvän kaverin äiti on perushoitaja ja isä ei kai ole käynyt mitään koulua kansakolun jälkeen, sillä on ollut kai aika tuff life. Mut siis tiedän vain koska kaveri kertoi, ei kyllä pysty sanoo kuka on maistetisperheestä kuka ei ja akateemisissa piireissä ei väliä, kun jokainen hankkii kannukset itse.

Kiitos kannustavista viesteistä! Jotenkin minulla on elitistinen kuva yliopistosta, että pitäisi olla poikkeuksellisen fiksu, että sinne pääsee. Sitä en ole kyllä valitettavasti. Haluaisin opiskella vähän kaikkea, kehitysmaatutkimuksesta arkeologiaan. En ole vielä päättänyt, miksi haluaisin tulla "isona", siksi olen juuri miettinyt tuota avointa yliopistoa, siellä voisi kokeilla monia eri aloja.
ap

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:04"]

Olen siis työläisperheestä jossa on aina korostettu työnteon tärkeyttä ja pidetty yliopiston käyneitä "herroina". Kun kerroin vanhemmilleni haluavani opiskelemaan akateemiselle alalle, minulle naurettiin päin naamaa. Kuulemma olin liian tyhmä menemään sinne, vaikka ylästeen päättötodistuksen ka oli melkein 9. Menin sitten amikseen ja opiskelin merkonomiksi. Olen kaupan kassalla töissä, mutta minusta tuntuu siltä, että hukkaan elämäni siellä. Haluaisin kovasti päästä yliopistoon mutta en uskalla yrittää. Minusta tuntuu, että olen liian tyhmä muihin verrattuna, että kaikki näkevät duunaritaustani, nauravat minulle yms. Olen monta kertaa täyttänyt hakulomakkeen avoimen yliopiston kurssille, mutta sitten perunut sen myöhemmin. Rupesi niin kovasti pelottamaan, kun en osaa kirjoittaa tieteellistä tekstiä ja pelkäsin että opettajat rupeavat nauramaan kun näkevät esseeni. Miten päästä näistä kauheista peloista eroon? Tosi turhauttavaa kun mulla on paljon motivaatiota ja potentiaalia, mutta uskallus ei riitä :( Onko yliopisto-opiskelu niin pelottavaa kuin miltä kuulostaa? Miten siellä suhtaudutaan työläistaustaisiin ihmisiin?

[/quote] ekaksi mene iltalukioon

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:21"]

Täällä yksi duunaritaustainen tuplamaisteri. Ei taustalla ole väliä, jollet tuo sitä kärjistetysti esiin. Tämä pätee eliittiperheenkin vesoihin. Siis asia kääntyy itseään vastaan molemmissa tapauksissa. Minäkin koin lasikatto-tunnetta aikoinaan, mutta sitten päätin että tämä on minun ainutlaatuinen elämäni, josta voi tulla juuri sitä mitä minä haluan ja mitä siitä teen. Yliopisto-opiskelu on myös aika yksinäistä puuhaa, joten et ehdi tai pääse tutustumaan kunnolla moniin ihmisiin - yleensä tuttavuudet kestävät kurssin/periodin verran. Olen myös ollut duunaritöissä monta vuotta aikoinani ja se vain antoi minulle etua. Ylpeyden päälle ei ota hakeutua tarvittaessa duunarihommiinkin ja tiedän miten ihmisten kanssa siellä ollaan. Opettajat lukevat yliopistossa niin paljon esseitä, etteivät jaksa pysähtyä yhtä nauruskelemaan. Se on sellaista liukuhihnaduunia ja pääasiallinen tavoite on saada opiskelija valmistumaan. Esseen kirjoittaminen opetetaan niin kädestä pitäen, että opit ja osaat kyllä. On siellä vanhoja mummoja ja vaarejakin, jotka pärjää oikein hyvin (enpä usko taustalla olevan enää tuossa vaiheessa mitään merkitystä :) joten mikset sinäkin voisi? 

[/quote] avoimesta yliopistosta ei valmistu, pääseekö sitten helpommin opiskelemaan oikeasti? 

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:30"]

Pääosin yliopistossa ei ole älykkäämpää väkeä kuin esim. amiksessa. Suoraan lukiosta tulleissa on yliopistoissa enemmän kuin amiksessa sellaisia, jotka ovat kotoa saaneet enemmän tukea, kannustusta ja rohkaisua. Se on oikeastaan aika surullista, kuinka erilaiset eväät monet saavat elämäänsä. Se kenelle on vauvasta asti sanottu, että olet fiksu ja lahjakas, on ihan eri viivalla kuin se, ketä on ensimmäiset 19 vuotta lytätty.

[/quote] pääosin on älykkäämpää yliopistossa, sitten amikseen joku älykäs menee jonka paikka on ihan muualla