Minusta tuntuu, etten ole yliopistotutkinnon "arvoinen"
Olen siis työläisperheestä jossa on aina korostettu työnteon tärkeyttä ja pidetty yliopiston käyneitä "herroina". Kun kerroin vanhemmilleni haluavani opiskelemaan akateemiselle alalle, minulle naurettiin päin naamaa. Kuulemma olin liian tyhmä menemään sinne, vaikka ylästeen päättötodistuksen ka oli melkein 9. Menin sitten amikseen ja opiskelin merkonomiksi. Olen kaupan kassalla töissä, mutta minusta tuntuu siltä, että hukkaan elämäni siellä.
Haluaisin kovasti päästä yliopistoon mutta en uskalla yrittää. Minusta tuntuu, että olen liian tyhmä muihin verrattuna, että kaikki näkevät duunaritaustani, nauravat minulle yms. Olen monta kertaa täyttänyt hakulomakkeen avoimen yliopiston kurssille, mutta sitten perunut sen myöhemmin. Rupesi niin kovasti pelottamaan, kun en osaa kirjoittaa tieteellistä tekstiä ja pelkäsin että opettajat rupeavat nauramaan kun näkevät esseeni.
Miten päästä näistä kauheista peloista eroon? Tosi turhauttavaa kun mulla on paljon motivaatiota ja potentiaalia, mutta uskallus ei riitä :(
Onko yliopisto-opiskelu niin pelottavaa kuin miltä kuulostaa? Miten siellä suhtaudutaan työläistaustaisiin ihmisiin?
Kommentit (25)
Kuin minun aloitukseni! Omilla vanhemmillani on ollut ajatus, että pitkä opiskelu on turhaa, kun vähemmälläkin puurtamisella saa ammatin. Olen tuhlannut elämästäni yli kymmenen vuotta, koska ajattelin ettei minusta ole yliopistomaailmaan. Haaveilemani ala ei millään tavalla liity nykyiseen ammattiini, joten uusi urani lähtee täysin nollasta. Eniten pelkään etten mahdollisen valmistumisen jälkeen saisi töitä. Kuka haluaa palkata vastavalmistuneen pitkälle yli 30-vuotiaan vanhan akan, kun tarjolla on nuoria vastavalmistuneita parikymppisiäkin?
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:35"]
[/quote] ekaksi mene iltalukioon
[/quote]
Mihin sitä iltalukiota tarvitsee? Enemmän on hyötyä suorittaa avoimessa perusopintoja, jotka helpottaa pääsykokeissa selviytymistä ja voi hyväksilukea tutkintoon. Näin toimin itsekin. Iltalukion käyminen olisi vain viivästyttänyt oikeisiin opintoihin kiinni pääsemistä.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:04"]
Olen siis työläisperheestä jossa on aina korostettu työnteon tärkeyttä ja pidetty yliopiston käyneitä "herroina". Kun kerroin vanhemmilleni haluavani opiskelemaan akateemiselle alalle, minulle naurettiin päin naamaa. Kuulemma olin liian tyhmä menemään sinne, vaikka ylästeen päättötodistuksen ka oli melkein 9. Menin sitten amikseen ja opiskelin merkonomiksi. Olen kaupan kassalla töissä, mutta minusta tuntuu siltä, että hukkaan elämäni siellä. Haluaisin kovasti päästä yliopistoon mutta en uskalla yrittää. Minusta tuntuu, että olen liian tyhmä muihin verrattuna, että kaikki näkevät duunaritaustani, nauravat minulle yms. Olen monta kertaa täyttänyt hakulomakkeen avoimen yliopiston kurssille, mutta sitten perunut sen myöhemmin. Rupesi niin kovasti pelottamaan, kun en osaa kirjoittaa tieteellistä tekstiä ja pelkäsin että opettajat rupeavat nauramaan kun näkevät esseeni. Miten päästä näistä kauheista peloista eroon? Tosi turhauttavaa kun mulla on paljon motivaatiota ja potentiaalia, mutta uskallus ei riitä :( Onko yliopisto-opiskelu niin pelottavaa kuin miltä kuulostaa? Miten siellä suhtaudutaan työläistaustaisiin ihmisiin?
[/quote] ekaksi mene iltalukioon
[/quote]
No ei kyllä tarvi mennä.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:48"]Kuin minun aloitukseni! Omilla vanhemmillani on ollut ajatus, että pitkä opiskelu on turhaa, kun vähemmälläkin puurtamisella saa ammatin. Olen tuhlannut elämästäni yli kymmenen vuotta, koska ajattelin ettei minusta ole yliopistomaailmaan. Haaveilemani ala ei millään tavalla liity nykyiseen ammattiini, joten uusi urani lähtee täysin nollasta. Eniten pelkään etten mahdollisen valmistumisen jälkeen saisi töitä. Kuka haluaa palkata vastavalmistuneen pitkälle yli 30-vuotiaan vanhan akan, kun tarjolla on nuoria vastavalmistuneita parikymppisiäkin?
[/quote]
Tsemppiä sinullekin! Kyllähän se harmittaa jos ettei työllisty, mutta sekin parempi kuin jääminen siihen samaan vanhaan ammattiin ja katkeroituminen. Voihan sitä myöhemmin vaikka palata entisen alan hommiin. Joillain aloillahan elämänkokemuksesta voi olla myös hyötyä :)
ap
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:21"]
Täällä yksi duunaritaustainen tuplamaisteri. Ei taustalla ole väliä, jollet tuo sitä kärjistetysti esiin. Tämä pätee eliittiperheenkin vesoihin. Siis asia kääntyy itseään vastaan molemmissa tapauksissa. Minäkin koin lasikatto-tunnetta aikoinaan, mutta sitten päätin että tämä on minun ainutlaatuinen elämäni, josta voi tulla juuri sitä mitä minä haluan ja mitä siitä teen. Yliopisto-opiskelu on myös aika yksinäistä puuhaa, joten et ehdi tai pääse tutustumaan kunnolla moniin ihmisiin - yleensä tuttavuudet kestävät kurssin/periodin verran. Olen myös ollut duunaritöissä monta vuotta aikoinani ja se vain antoi minulle etua. Ylpeyden päälle ei ota hakeutua tarvittaessa duunarihommiinkin ja tiedän miten ihmisten kanssa siellä ollaan. Opettajat lukevat yliopistossa niin paljon esseitä, etteivät jaksa pysähtyä yhtä nauruskelemaan. Se on sellaista liukuhihnaduunia ja pääasiallinen tavoite on saada opiskelija valmistumaan. Esseen kirjoittaminen opetetaan niin kädestä pitäen, että opit ja osaat kyllä. On siellä vanhoja mummoja ja vaarejakin, jotka pärjää oikein hyvin (enpä usko taustalla olevan enää tuossa vaiheessa mitään merkitystä :) joten mikset sinäkin voisi?
[/quote] avoimesta yliopistosta ei valmistu, pääseekö sitten helpommin opiskelemaan oikeasti?
[/quote]
Avoimesta ei valmistu, mutta jos myöhemmin pääsee sisään, voi kurssit hyväksilukea tutkintoon. Itsekin valmistun noin vuotta aiemmin noiden hyväksilukujen vuoksi.
Monilla aloilla avoimen perusopinnot parantavat huomattavasti mahdollisuuksia pärjätä pääsykokeissa. Lisäksi monilla aloilla on mahdollisuus päästä sisään väylän kautta. Eli jos avoimen opintoja on riittävästi riittävän hyvillä arvosanoilla suoritettuna, voi päästä sisään suoraan ilman pääsykokeita.