Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä yhtään kiusaajaa? Rehellisiä vastauksia!
17.02.2015 |
Tuli mieleen, kun että Suomen vilkkaimmalla keskustelupalstalla on valtavasti entisiä kiusattuja: löytyykö täältä yhtään entistä tai nykyistä kiusaajaa? Täällä on niin paljon kirjoittajia, että pakko olla. Anonyymina voit tunnustaa! Miksi kiusasit ja missä? Oletko ollut koulukiusaaja tai kiusaajaporukassa? Onko sinua syytetty kiusaajaksi?
Kommentit (21)
Onko seläntakana juoruilu kiusaamista? Siinä tapauksessa minä olin ja olen kiusaaja. En puhu paskaa enkä kerro mitään sellaista mitä minun on pyydetty pitävän salassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiusaajat useinkaan taida tajuta olevansa kiusaajia, hehän vain "pitävät vähän hauskaa" eivätkä jälkeenpäin edes muista koko juttua. Kiusattu muistaa loppuelämänsä
Eikö mukaan löydy kiusaajia täältä?! En usko! Niitä on pakko olla paljon! -ap
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 17:59"]
Ei kiusaajat useinkaan taida tajuta olevansa kiusaajia, hehän vain "pitävät vähän hauskaa" eivätkä jälkeenpäin edes muista koko juttua. Kiusattu muistaa loppuelämänsä
[/quote]
En koe pitäneeni yhtään vaan hauskaa, ehkä sinä pidit?
Meidän luokalta liian moni syyllistyi kiusaamiseen, eli kukaan ei yksin kiusannut, vaan lähes koko porukka siihen osallistui. Tajuttiin se kiusaamiseksi vasta, kun kiusaamamme lapsi vaihtoi koulua. Siinä kasvoi iso porukka samalla fiksummaksi, surullista, että näin. Sen jälkeen pari tyttöä vielä kunnostautui kiusaajina, ja minä olin se kohde, enkä usko heidänkään tehneen sitä hauskanpidon vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 17:59"]
Ei kiusaajat useinkaan taida tajuta olevansa kiusaajia, hehän vain "pitävät vähän hauskaa" eivätkä jälkeenpäin edes muista koko juttua. Kiusattu muistaa loppuelämänsä
[/quote]
En koe pitäneeni yhtään vaan hauskaa, ehkä sinä pidit?
Meidän luokalta liian moni syyllistyi kiusaamiseen, eli kukaan ei yksin kiusannut, vaan lähes koko porukka siihen osallistui. Tajuttiin se kiusaamiseksi vasta, kun kiusaamamme lapsi vaihtoi koulua. Siinä kasvoi iso porukka samalla fiksummaksi, surullista, että näin. Sen jälkeen pari tyttöä vielä kunnostautui kiusaajina, ja minä olin se kohde, enkä usko heidänkään tehneen sitä hauskanpidon vuoksi.
[/quote]
Miksi ihmeessä sitten olet kiusannut jos et saanut siitä mielihyvää? Jos teit sen kostaaksesi jotain mitä kiusattu oli tehnyt niin ei kai se silloin ollut kiusaamista, jos olitte molemmat kistonkierteessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä oon ollu kiusaaja. ala-asteella olin yksinäinen ja myöhemmin pidin yllä ystävyyttä kaikkiin kyseenalaisin keinoin. oon puhunu paskaa kaikkien selän takana, yrittäen olla ystävällinen kaikille, unohtaen että kun kumartaa toiselle pyllistää toiselle. oon yläasteella ja lukiossa (!) piirtänyt pilakuvia "rumista" luokkakavereista ja nauranut ja pilkannut ah niin kauniiden tyttökavereitteni kanssa kaikkia muita. olipa meillä ihan ikioma burn bookikin. mitään en kadu niin paljon kuin näitä vuosia. häpeän asiaa niin paljon etten voi koskaan pyytää anteeksi asianosaisilta, vaikka haluaisin. eikä se mitään auttaisi sillä tehty mikä tehty.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 17:59"] Ei kiusaajat useinkaan taida tajuta olevansa kiusaajia, hehän vain "pitävät vähän hauskaa" eivätkä jälkeenpäin edes muista koko juttua. Kiusattu muistaa loppuelämänsä [/quote] En koe pitäneeni yhtään vaan hauskaa, ehkä sinä pidit? Meidän luokalta liian moni syyllistyi kiusaamiseen, eli kukaan ei yksin kiusannut, vaan lähes koko porukka siihen osallistui. Tajuttiin se kiusaamiseksi vasta, kun kiusaamamme lapsi vaihtoi koulua. Siinä kasvoi iso porukka samalla fiksummaksi, surullista, että näin. Sen jälkeen pari tyttöä vielä kunnostautui kiusaajina, ja minä olin se kohde, enkä usko heidänkään tehneen sitä hauskanpidon vuoksi. [/quote] Miksi ihmeessä sitten olet kiusannut jos et saanut siitä mielihyvää? Jos teit sen kostaaksesi jotain mitä kiusattu oli tehnyt niin ei kai se silloin ollut kiusaamista, jos olitte molemmat kistonkierteessä
[/quote]
Mielihyvää? Miksi ihmeessä? Niin, sitä olen miettinyt monasti, en tiedä, liityin joukkoon mukaan, miksi, pelossa, etten itse joutuisi kohteeksi? En tiedä varmuudella. Kiusattu ei ollut tehnyt kenellekään mitään, ainakaan pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:13"]mä oon ollu kiusaaja. ala-asteella olin yksinäinen ja myöhemmin pidin yllä ystävyyttä kaikkiin kyseenalaisin keinoin. oon puhunu paskaa kaikkien selän takana, yrittäen olla ystävällinen kaikille, unohtaen että kun kumartaa toiselle pyllistää toiselle. oon yläasteella ja lukiossa (!) piirtänyt pilakuvia "rumista" luokkakavereista ja nauranut ja pilkannut ah niin kauniiden tyttökavereitteni kanssa kaikkia muita. olipa meillä ihan ikioma burn bookikin. mitään en kadu niin paljon kuin näitä vuosia. häpeän asiaa niin paljon etten voi koskaan pyytää anteeksi asianosaisilta, vaikka haluaisin. eikä se mitään auttaisi sillä tehty mikä tehty.
[/quote]
Täytyy vain toivoa, ettei teitä otettu kovin vakavasti...
sanos muuta. onneksi kirjasta ei kai tiedä kukaan, mutta yleinen asenteeni lukiossa oli kyllä niin fuck you world että kyllä sen jo ilmeestä näki ketä "vihasin "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ala-asteella kiusaaja. En toki silloin sitä tajunnut, vasta nyt aikuisiällä sen ymmärtänyt.
Kiusaaminen oli lähinnä sellaista seläntakana paskan (usein tosi asioita tosin) jauhamista, naureskelua, porukasta pois jättämistä ja leikkimielistä (...) pilkkaamista. Tätä tapahtui lähes koko luokkani tyttöjen voimin ja kohdistui aika ajoin 1-3 luokallani olleeseen henkilöön.
En joutunut koskaan vastuuseen (en edes itse ymmärtänyt tekojani), koska olin kiltti ja rauhallinen ja välillä olin myös kiusattujen kaveri. En ollut siinä "pääpaikalla" kiusaajaringissä, ehkä enemminkin sellainen hiljainen vaikuttaja. En usko, että kukaan oikeasti ymmärsi miten vakavasta asiasta on kyse. Seläntakana naurettiin ja haukuttiin kantelijaksi, jos kiusatut menivät opettajalle kertomaan. Voi vaan todeta, että lapset ovat erittäin tyhmiä!
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 17:59"] Ei kiusaajat useinkaan taida tajuta olevansa kiusaajia, hehän vain "pitävät vähän hauskaa" eivätkä jälkeenpäin edes muista koko juttua. Kiusattu muistaa loppuelämänsä [/quote] En koe pitäneeni yhtään vaan hauskaa, ehkä sinä pidit? Meidän luokalta liian moni syyllistyi kiusaamiseen, eli kukaan ei yksin kiusannut, vaan lähes koko porukka siihen osallistui. Tajuttiin se kiusaamiseksi vasta, kun kiusaamamme lapsi vaihtoi koulua. Siinä kasvoi iso porukka samalla fiksummaksi, surullista, että näin. Sen jälkeen pari tyttöä vielä kunnostautui kiusaajina, ja minä olin se kohde, enkä usko heidänkään tehneen sitä hauskanpidon vuoksi. [/quote] Miksi ihmeessä sitten olet kiusannut jos et saanut siitä mielihyvää? Jos teit sen kostaaksesi jotain mitä kiusattu oli tehnyt niin ei kai se silloin ollut kiusaamista, jos olitte molemmat kistonkierteessä
[/quote]
Etkö sinä ymmärtänyt lukemaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:46"]Olin ala-asteella kiusaaja. En toki silloin sitä tajunnut, vasta nyt aikuisiällä sen ymmärtänyt.
Kiusaaminen oli lähinnä sellaista seläntakana paskan (usein tosi asioita tosin) jauhamista, naureskelua, porukasta pois jättämistä ja leikkimielistä (...) pilkkaamista. Tätä tapahtui lähes koko luokkani tyttöjen voimin ja kohdistui aika ajoin 1-3 luokallani olleeseen henkilöön.
En joutunut koskaan vastuuseen (en edes itse ymmärtänyt tekojani), koska olin kiltti ja rauhallinen ja välillä olin myös kiusattujen kaveri. En ollut siinä "pääpaikalla" kiusaajaringissä, ehkä enemminkin sellainen hiljainen vaikuttaja. En usko, että kukaan oikeasti ymmärsi miten vakavasta asiasta on kyse. Seläntakana naurettiin ja haukuttiin kantelijaksi, jos kiusatut menivät opettajalle kertomaan. Voi vaan todeta, että lapset ovat erittäin tyhmiä!
[/quote]
Sama. En oikein keksi miten minuun olisi voinut vaikuttaa silloin. Ehkä kunnon selkäsauna olisi tehnyt hyvää
En usko sellaiseen kiusaajamyyttiin, mikä tällä palstalla elää. Että olisi olemassa tuhansia sellaisia lapsia jotka ihan ilokseen kyykyttävät toisia jotka ovat täysin viattomia. Jotkut ovat niin vainoharhaisia että näkevät kiusaajia kaikkialla, jos heitä on kiusattu, ja tulkitsevat kaikkien käytöksen aina tulevaisuudessakin kiusaamiseksi. En saanut ylennystä: kiusaamista. Joku ääliö etuili kassajonossa:kiusaamista. Känniläinen huusi baarissa "läski": kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksin joskus muutaman muka-hauskan jutun parista omalaatuisemmasta oppilaasta. Kaikki nauroivat niille, tietenkin siitä tulee itselle hyvä mieli silloin eikä ajattele toisen tunteita. Menee nuoruuden hölmöilyjen piikkiin, en muista kuin etunimen näistä kiusatuista nykyään.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 17:59"] Ei kiusaajat useinkaan taida tajuta olevansa kiusaajia, hehän vain "pitävät vähän hauskaa" eivätkä jälkeenpäin edes muista koko juttua. Kiusattu muistaa loppuelämänsä [/quote] En koe pitäneeni yhtään vaan hauskaa, ehkä sinä pidit? Meidän luokalta liian moni syyllistyi kiusaamiseen, eli kukaan ei yksin kiusannut, vaan lähes koko porukka siihen osallistui. Tajuttiin se kiusaamiseksi vasta, kun kiusaamamme lapsi vaihtoi koulua. Siinä kasvoi iso porukka samalla fiksummaksi, surullista, että näin. Sen jälkeen pari tyttöä vielä kunnostautui kiusaajina, ja minä olin se kohde, enkä usko heidänkään tehneen sitä hauskanpidon vuoksi. [/quote] Miksi ihmeessä sitten olet kiusannut jos et saanut siitä mielihyvää? Jos teit sen kostaaksesi jotain mitä kiusattu oli tehnyt niin ei kai se silloin ollut kiusaamista, jos olitte molemmat kistonkierteessä
[/quote]
Ohiksena... Et taida paljon kiusaamisesta tai muutenkaan ryhmäpsykologiasta tietää? Totta kai kiusaamisella voi olla vaikka kuinka erilaisia motiiveja. Oma kateus, katkeruus omien olosuhteiden takia, halu välttää itse kiusaamista suostumalla mukaan kiusaajaksi, tai vaikka ihan vaan se, että ei ymmärrä jotain ko. ryhmässä yleistä toimintaa kiusaamiseksi. Halu saada ryhmässä suosiota muilta olemalla kovis ja pomottamalla porukan syntisäkeiksi ja "oudoiksi" määrittämiä tyyppejä.
Veikkaan, että vain harva kiusaaja kiusaa siksi, että saa siitä sadistista mielihyvää.
kiusaaminen on kiusaamista silloinkin, kun se on kosto. Ei se siitä ei-kiusaamiseksi muutu.
Olin itse suurimman osan kouluaikaa kiusattu. Silti nälvin ja mollasin yhtä luokan toista kiusattua, ihan siitä helpotuksesta, että kerrankin olin sillä toisella puolella. Suren tätä yhä, liki viisikymppisenä.
Mutta muistelen lukeneeni, että koulukiusaajista itse asiassa enemmistö on itsekin ollut kiusattuna. Ei lapsista yleensä voi erotella hyviksiä ja pahiksia, vaan kiusaamista tekee melkein jokainen joskus.
Systemaattinen rääkkääminen on sitten asia erikseen vielä, mutta paha sillekään rajaa on vetää. Joten kannattaisi läheä nyt siitä, että:
1) kiusaajat eivät ole erillinen ihmisrotu, vaan meitä jokaisia.
2) koska kyse on väärästä toiminnasta, johon kuka tahansa voi sortua joskus, kiusaamiselta pitää riisua salaperäisyys ja pelottavuus. Kun tajuamme, että myös se meidän oma pilttimme saattaa kiusata, emme kiellä kiusaamisen mahdollisuutta, vaan uskallamme myöntää tapahtuneen ja PUUTTUA siihen päättäväisemmin.
3) on myös ymmärrettävä, että kiusaamisesta voi oppia myös POIS, koska siihen on myös helppo sortua. Se ei ole ikuinen leima otsassa, ja päättäväisellä puuttumisella kiusaamisen saa loppumaan. Mitä nopeammin, päättäväisemmin ja luontevammin kiusaamiseen puututaan jo heti alussa, sen parempi.
4) kyse on myös pitkälti ryhmän sosiaalisista säännöistä. Joissain ryhmissä ryhmä palkitsee kiusaajaa kannustuksella ja arvostuksella, ja ryhmän aikuiset eivät puutu kiusaamiseen kuten pitäisi - siihen on tultava muutos! Jälleen asiaan puuttumista auttaa, kun ei kuvitella, että kiusaaminen on pelkästään Nicon syytä, kun "sen vanhemmilla on vanhemmuus hukassa ja Nico nyt vaan on Paha ja Häiriintynyt.
5) tuollaisella kiusaamisen "ulkoistamisella" (ne on ne pahat pojat, ei meidän kaltaisen hyvän perheen lapset vaan koskaan kiusaa) tehdään todella hallaa asialle.
minä olen lapsena kiusannut vahingossa :( meillä oli ala-asteella 4 hengen kaveriporukka, ja meillä oli aika rajut leikit välillä... kukaan meistä muista ei kokenut tilannetta mitenkään ikävänä, mutta yksi porukasta oli vähän herkempi lapsi, ja koki sitten tilanteen niin, että rajut leikit olivat kiusaamista. opettaja piti puhuttelun ja siihen se sitten loppui saman tien, koska emme tietenkään halunneet tahallamme kiusaa tehdä, emme vain olleet ajatelleet että yhdestä tuntui siltä.
Minua on kiusattiin ala-asteella (finninaama, pizzanaama..) yms. Sain itseluottamusta yläasteella ja aloin itse kiusaajaksi, varmaankin pönkitin omaa itsetuntoa mollaamalla yhtä lihavempaa luokkalaista. Hävettää ja nolottaa toimintani ja en voi itselleni koskaan antaa anteeksi toimintaani :(
Olen monasti miettinyt, olenko ollut kiusaaja työpaikalla. Edellisessä työpaikassa sekopomo rääkkäsi minua koko rahan edestä, myöhemmin tajusin ettei tuolla ihmisellä ollut mitään esimiestaitoja tai -mahdollisuuksia, mikä söi myös häntä, kuten työtovereitteni asennekkin.
Tulin siis keskelle valmista kuviota, jossa kaikilla oli jo paha olla. Taisin antaa täyslaidallisen aina takaisin ja yleensä selän takana. Meillä oli sellainen noidankehä, kunnioitus puuttui molemmin puolin kaikilta. Hällä iku vielä kuulemma tapana ottaa joku lähelle, ja joku "silmäteräksi".
Lopputulemana sekopomo päätyi "lomalle" ja minä parempaan työpaikkaan. Taisi siis olla sairas työpaikka, joka aiheutti kiusaamisen tilanteen. Kukaan ei tähän tilanteeseen puuttunut, vaikka koko organisaatio näki tilanteen isoja pomoja myöten.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 17:59"] Ei kiusaajat useinkaan taida tajuta olevansa kiusaajia, hehän vain "pitävät vähän hauskaa" eivätkä jälkeenpäin edes muista koko juttua. Kiusattu muistaa loppuelämänsä [/quote] En koe pitäneeni yhtään vaan hauskaa, ehkä sinä pidit? Meidän luokalta liian moni syyllistyi kiusaamiseen, eli kukaan ei yksin kiusannut, vaan lähes koko porukka siihen osallistui. Tajuttiin se kiusaamiseksi vasta, kun kiusaamamme lapsi vaihtoi koulua. Siinä kasvoi iso porukka samalla fiksummaksi, surullista, että näin. Sen jälkeen pari tyttöä vielä kunnostautui kiusaajina, ja minä olin se kohde, enkä usko heidänkään tehneen sitä hauskanpidon vuoksi. [/quote] Miksi ihmeessä sitten olet kiusannut jos et saanut siitä mielihyvää? Jos teit sen kostaaksesi jotain mitä kiusattu oli tehnyt niin ei kai se silloin ollut kiusaamista, jos olitte molemmat kistonkierteessä
[/quote]
Ohiksena... Et taida paljon kiusaamisesta tai muutenkaan ryhmäpsykologiasta tietää? Totta kai kiusaamisella voi olla vaikka kuinka erilaisia motiiveja. Oma kateus, katkeruus omien olosuhteiden takia, halu välttää itse kiusaamista suostumalla mukaan kiusaajaksi, tai vaikka ihan vaan se, että ei ymmärrä jotain ko. ryhmässä yleistä toimintaa kiusaamiseksi. Halu saada ryhmässä suosiota muilta olemalla kovis ja pomottamalla porukan syntisäkeiksi ja "oudoiksi" määrittämiä tyyppejä.
Veikkaan, että vain harva kiusaaja kiusaa siksi, että saa siitä sadistista mielihyvää.
kiusaaminen on kiusaamista silloinkin, kun se on kosto. Ei se siitä ei-kiusaamiseksi muutu.
Olin itse suurimman osan kouluaikaa kiusattu. Silti nälvin ja mollasin yhtä luokan toista kiusattua, ihan siitä helpotuksesta, että kerrankin olin sillä toisella puolella. Suren tätä yhä, liki viisikymppisenä.
Mutta muistelen lukeneeni, että koulukiusaajista itse asiassa enemmistö on itsekin ollut kiusattuna. Ei lapsista yleensä voi erotella hyviksiä ja pahiksia, vaan kiusaamista tekee melkein jokainen joskus.
Systemaattinen rääkkääminen on sitten asia erikseen vielä, mutta paha sillekään rajaa on vetää. Joten kannattaisi läheä nyt siitä, että:
1) kiusaajat eivät ole erillinen ihmisrotu, vaan meitä jokaisia.
2) koska kyse on väärästä toiminnasta, johon kuka tahansa voi sortua joskus, kiusaamiselta pitää riisua salaperäisyys ja pelottavuus. Kun tajuamme, että myös se meidän oma pilttimme saattaa kiusata, emme kiellä kiusaamisen mahdollisuutta, vaan uskallamme myöntää tapahtuneen ja PUUTTUA siihen päättäväisemmin.
3) on myös ymmärrettävä, että kiusaamisesta voi oppia myös POIS, koska siihen on myös helppo sortua. Se ei ole ikuinen leima otsassa, ja päättäväisellä puuttumisella kiusaamisen saa loppumaan. Mitä nopeammin, päättäväisemmin ja luontevammin kiusaamiseen puututaan jo heti alussa, sen parempi.
4) kyse on myös pitkälti ryhmän sosiaalisista säännöistä. Joissain ryhmissä ryhmä palkitsee kiusaajaa kannustuksella ja arvostuksella, ja ryhmän aikuiset eivät puutu kiusaamiseen kuten pitäisi - siihen on tultava muutos! Jälleen asiaan puuttumista auttaa, kun ei kuvitella, että kiusaaminen on pelkästään Nicon syytä, kun "sen vanhemmilla on vanhemmuus hukassa ja Nico nyt vaan on Paha ja Häiriintynyt.
5) tuollaisella kiusaamisen "ulkoistamisella" (ne on ne pahat pojat, ei meidän kaltaisen hyvän perheen lapset vaan koskaan kiusaa) tehdään todella hallaa asialle.
[/quote]
Eli ei ole olemassa mitään kokooomuskiusaajien rotua, niinkuin av-mammat haluavat kuvitella
Olen ollut kiusattu ja kiusaaja. Aika kuitenkin kultaa muistot, enkä itse tajunnut olleeni itsekin kiusaaja, kunnes mulle sanottiin siitä vasta vähän aikaa sitten.
Yläasteella ja amiksessa tuli nyt ainakin kiusattua: haukuttu selän takana ja pöllinyt/tuhonnut omaisuutta. Mutta en muista kiusanneeni muita, kuin omia kiusaajiani. Eli ehkä tuo kiusaajien "rankaiseminen" oli vain kovan ulkokuoren lujittamista, ettei muka kiusatuksi tuleminen tunnu missään. Tosiasiassa kärsin vieläkin, 7v opiskelujen loputtua, huonosta itsetunnosta.