Onko pakko kertoa itsestään työhaastattelussa?

En minäkään yleensä tuon kummempia kerro ja olen miettinyt, että mitä siinä kohdassa oikeasti halutaan tietää.

Työhaastattelun aihe on se, miksi olisit hyvä valinta ko. työhön. Eli ei tarvitse kertoa itsestään kuin sen verran, kuinka se liittyy tuohon aiheeseen. Mitään äitisuhteita ei siellä aleta käsitellä.:)

Mitä sinä oikein kuvittelet muiden kertovan itsestään? Ei tosiaan lempiväriä eikä onnennumeroa, ei myöskään miesihannetta vaan ihan selkeitä, työhön liittyviä faktoja. Raja menee esimerkiksi siinä, että voi kertoa toimineensa ikääntyneen vanhempansa omaishoitajana, jos se selittää jollakin tavalla cv:n aukkoa.

Ei toki ole pakko itsestään kauheasit kertoa. Yksi välttelytekniikka on myös se mitä itse olen harrastanut hyvällä menestyksellä, eli tavallaan luoda sellainen työhaastattelu-minä roolina, näytellä haastattelussa sellaista ihmistä jonka ajattelee työnantajan haluavan. CV ja työhistoriaan ja osaamiseen liittyvät faktat toki pitää olla totta, mutta muuten voi esittää vaikka ekstroverttiä jos ei sitä oikeasti ole, laittaa parit sosiaaliset harrastukset listalle vaikkei oikeasti harrastaisi kuin kattoon syljeskelyä jne.

Se kysymys "kerro itsestäsi" ei tarkoita sitä, että pitäisi kertoa perheestä tai omasta vapaa-ajan vietostasi (myöskään työhakemusta ei kannata aloittaa kertomalla, että "olen 2- ja 5-vuotiaiden lasten äiti") vaan siinä kohtaa kuuluu kertoa itsestä ammatillisesta näkökulmasta. Voit esim kertoa tutkinnostasi, työpaikoistasi ja osaamisestasi.

joo, missään tapauksessa en haastattelijana halua kuulla höpinöitä yksityiselämästä vaan haluan kuulla, mitä sellaista osaamista haastateltavalla on, mistä olisi hyötyä k.o. tehtävän hoitamisessa.

Ei se ole sitä mitä kertoo, vaan miten LUONTEVASTI kertoo mitä kertoo. Täytyy osata keskustella luontevasti, näyttää ettei pelkää haastateltavaa, että on samalla viivalla, osaa keskustella, eikä vaan vastaile kysymyksiin. Sellainen on paras haastateltava, luontevasti oma itsensä oleva ihminen.

siis haastattelijaa

Tottakai haastateltavan yksityiselämä kiinnostaa siinä suhteessa, kun se vaikuttaa työhön ja kykyyn selvitä haastavista tilanteista. Yleisesti sanoisin, etten haastattelijana ikinä ota epäluuloisen umpimielistä työntekijää. Tärkeintä on avoin ja luonteva vaikutelma. Fiksu ja sosiaalinen ihminen osaa vastata vaikka kuinka ikävään kysymykseen luontevasti. Pahinta on sellainen "en kerro", "en vastaa", "mitä sä sillä tiedolla teet?" -asenne. En halua sellaista ihmistä työpaikalle.

Haastateltava voi vetää rajat sille, mitä kertoo. Täydellinen työasioissa pitäytyminen jopa tuossa kysymyksessä on taas sitä ihmistyyppiä, jonka kanssa on ikävä tehdä töitä. Ei tosiaan tarvi kertoa menkkojen alkamisikää, avioeroa ja sitä, kuinka monta bisseä isä joi lapsena iltaisin. Mutta sellainen harmiton diipadaapa yksityiseltäkin puolelta on plussaa, jos ei liikoja jaarittele ja osaa kertoa haluamansa luontevasti. LUONTEVA. Se on se avainsana.