Ärsyttääkö sinua termi "erityislapsi"?

Ai pitäisi rakasta lastani kutsua vammaiseksi (ehdottomasti negatiivinen kaiku, en halua kutsua vammaiseksi edes "oikeasti vammaista")? Niin kauan kun ette tiedä, miltä tuntuu, kun oma lapsi reagoi puheeseen (ei nimeensäkään!) vasta päälle 3-vuotiaana edes jotenkin, ei puhu sanaakaan vielä 6-vuotiaana, syö esim. hiekkaa ja soraa ja likaa heti kun silmä välttää, vaikka ulkoisesti näyttää kauniilta 8-vuotiaalta (on siis 6), ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, ei ymmärrä kun vieras aikuinen puhuttelee, eikä silti mitään fyysistä vikaa löydetty nykytutkimuksen keinoin, ette yksinkertaisesti tajua. Saisinko siis jatkossakin kutsua poikakultaani "erityiseksi", ilman että tavislapsen äiti vetää herneen nenään, kun nyt Jani-Petteriä syrjitään?

Sori, mut ketutti.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 09:06"]Joo ja erityislasten äidit vasta erityisiä ovatkin, oikein supermammoja, tavallisten lasten tavaliset äidit eivät ole mitään, hyvä jos saavat itseään äidiksi kutsua. Ja varsinkin yhden lasten äidit, jotka eivät kuulemma tiedä "vielä" mitään äitiydestä.. Minun lapseni on mielestäni aivan erityinen ja itseasiassa kaikkein ihanin ja sydämellisin lapsi jonka olen ikinä tavannut, enkä aio hankkia muita lapsia. Olen silti ihan yhtä paljo ÄITI kuin viiden adhd-lapsen supermamma.

Ärsyttää joskus, ei missään nimessä erityislapset, vaan heidän "leijonaemo"-äitinsä, joiden mielestä me muut äidit emme pääse lähellekään heitä. Totuus on, että jos kenelle tahansa meistä "normimammoista" olisi syntynyt vammainen tai muuten tukea tarvitseva lapsi, me hoitaisimme heitä ihan yhtä hyvin kuin leijonaemot tekevät, meille ei vaan sattunut käymään yhtä huono tuuri.
[/quote]

Tunnet siis huonommuutta äitinä tavallisen lapsesi kanssa? Miksi? Ole vaan onnellinen ettet tiedäkkään millaista on sillä viiden adhd lapsen äidillä!

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 09:06"]Joo ja erityislasten äidit vasta erityisiä ovatkin, oikein supermammoja, tavallisten lasten tavaliset äidit eivät ole mitään, hyvä jos saavat itseään äidiksi kutsua. Ja varsinkin yhden lasten äidit, jotka eivät kuulemma tiedä "vielä" mitään äitiydestä.. Minun lapseni on mielestäni aivan erityinen ja itseasiassa kaikkein ihanin ja sydämellisin lapsi jonka olen ikinä tavannut, enkä aio hankkia muita lapsia. Olen silti ihan yhtä paljo ÄITI kuin viiden adhd-lapsen supermamma.

Ärsyttää joskus, ei missään nimessä erityislapset, vaan heidän "leijonaemo"-äitinsä, joiden mielestä me muut äidit emme pääse lähellekään heitä. Totuus on, että jos kenelle tahansa meistä "normimammoista" olisi syntynyt vammainen tai muuten tukea tarvitseva lapsi, me hoitaisimme heitä ihan yhtä hyvin kuin leijonaemot tekevät, meille ei vaan sattunut käymään yhtä huono tuuri.
[/quote]

Ja sinä voisit mennä peilin eteen kehumaan itseäsi, ettei olisi niin huono itsetunto. Et selvästikään tiedä oikein mitään, mutta ihan toisella tapaa kuin luulet. -25

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 09:14"]

Ai pitäisi rakasta lastani kutsua vammaiseksi (ehdottomasti negatiivinen kaiku, en halua kutsua vammaiseksi edes "oikeasti vammaista")? Niin kauan kun ette tiedä, miltä tuntuu, kun oma lapsi reagoi puheeseen (ei nimeensäkään!) vasta päälle 3-vuotiaana edes jotenkin, ei puhu sanaakaan vielä 6-vuotiaana, syö esim. hiekkaa ja soraa ja likaa heti kun silmä välttää, vaikka ulkoisesti näyttää kauniilta 8-vuotiaalta (on siis 6), ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, ei ymmärrä kun vieras aikuinen puhuttelee, eikä silti mitään fyysistä vikaa löydetty nykytutkimuksen keinoin, ette yksinkertaisesti tajua. Saisinko siis jatkossakin kutsua poikakultaani "erityiseksi", ilman että tavislapsen äiti vetää herneen nenään, kun nyt Jani-Petteriä syrjitään? Sori, mut ketutti.

[/quote]

Kehitysvammaiselta tuo lapsesi kuulostaa.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 09:14"]

Ai pitäisi rakasta lastani kutsua vammaiseksi (ehdottomasti negatiivinen kaiku, en halua kutsua vammaiseksi edes "oikeasti vammaista")? Niin kauan kun ette tiedä, miltä tuntuu, kun oma lapsi reagoi puheeseen (ei nimeensäkään!) vasta päälle 3-vuotiaana edes jotenkin, ei puhu sanaakaan vielä 6-vuotiaana, syö esim. hiekkaa ja soraa ja likaa heti kun silmä välttää, vaikka ulkoisesti näyttää kauniilta 8-vuotiaalta (on siis 6), ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, ei ymmärrä kun vieras aikuinen puhuttelee, eikä silti mitään fyysistä vikaa löydetty nykytutkimuksen keinoin, ette yksinkertaisesti tajua. Saisinko siis jatkossakin kutsua poikakultaani "erityiseksi", ilman että tavislapsen äiti vetää herneen nenään, kun nyt Jani-Petteriä syrjitään? Sori, mut ketutti.

[/quote]

Kehitysvammaiselta tuo lapsesi kuulostaa.
[/quote]

Ihan totta? Enpä olis uskonut.

Ajattelen erityisen tuen piiriin kuuluvaa lasta erityislapseksi. Prinsessa Victoria, jolla on dysleksia, on saanut myös erityistä tukea lapsuudessaan.
Ja vastaus kysymykseen, erityislapsi ei sanana ärsytä minua.

Tuohan on vain sana, jolla voidaan kategorioida ne lapset jotka tarvitsevat tukea enemmän kuin muut. Poikani on pienluokalla ja siellä on 10 erityislasta, kenelläkään ei ole vakavia ongelmia vaan lähinnä oppimisen kanssa hankalaa. Ennen nämä lapset olisi laitettu häirikköinä tarkkisluokalle ja niitä olisi syrjitty ja yritetty vaan päästä äkkiä eroon kun oppivelvollisuus loppuu. Nyt sentään autetaan ja järjestetään tukitoimia.

Te joita 1 pieni sana ärsyttää niin kertokaapa millä sanalla näitä lapsia sitten kutsuttaisiin. Kehitysvammaisia he eivät ole joten eikö erityislapsi olisi ihan yhtä hyvä sana kuin joku muukin. Ainakin erityislasten vanhemmat tietävät mitä sillä tarkoitetaan, tällä palstalla siitä näyttää olevan mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin mutta jos tämä minun selvitys nyt auttaisi tietämättömiä :)

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 08:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 08:40"]Niiden lasten vanhemmat ei halua uskoa että heidän rakas pikku lapsonen olisi vammainen. Ja onhan erityislapsi nyt positiivisempi nimitys kuin vammainen. Tosin mua kyllä ärsyttää se että asioita voida vaan hyväksyä ja sanoa että "joo'o, se meidän Jessica on vammanen" eikä "joo'o, meidän Jessica onkin erityinen" [/quote] Juu mutta en minä oikein viitsi puhua kehitysvammaisista lapsista kun eivät kuitenkaan sellaisia ole. Adhd ei ole kehitysvamma ja toisen pojan autismi ei ole sitä luokkaa että voisin kehitysvammaisesta puhua. Näille "väliinputoajille"" ei nyt muuta nimitystä oikein ole. Mikä siinä muuten niin ärsyttää? Voin kertoa ettei erityislapsen kanssa kuitenkaan aina niin auvoista ole. Minulla on yksi tavallinen lapsi ja hänen kanssaan on tuhat kertaa helpompaa! Eli kyllä näitä kahta erityislasta voi ihan hyvällä omallatunnolla sellaisiksi kutsua. Tarvitseehan ne erityisen paljon enemmän huolenpitoakin! Turha tämmöisestä on hernettä nenään vetää! Olkaa onnellisia terveistä lapsistanne! Ja tämä vastaus kaikille muillekkin kuin vain tälle jonka tekstiä lainasin!

[/quote]

Toivottavasti muista joskus ajatella tavislastasikin, kyllä tavallisetkin lapset tarvitsevat vanhempien hoivaa ja huolenpitoa vaikka harvoin sitä saavat jos useampi sisarus on "erityinen". 

Kyllä.

Itse ihmettelen kuinka äidit, isät jaksavat kun perheessä on erityislapsi. Oli sitten ADHD, autismi jne. Voimavarajoa se vaatii. En kadehdi.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 10:08"]

Ajattelen erityisen tuen piiriin kuuluvaa lasta erityislapseksi. Prinsessa Victoria, jolla on dysleksia, on saanut myös erityistä tukea lapsuudessaan. Ja vastaus kysymykseen, erityislapsi ei sanana ärsytä minua.

[/quote] lukihäiriö suomeksi sanottuna

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 10:12"]

Tuohan on vain sana, jolla voidaan kategorioida ne lapset jotka tarvitsevat tukea enemmän kuin muut. Poikani on pienluokalla ja siellä on 10 erityislasta, kenelläkään ei ole vakavia ongelmia vaan lähinnä oppimisen kanssa hankalaa. Ennen nämä lapset olisi laitettu häirikköinä tarkkisluokalle ja niitä olisi syrjitty ja yritetty vaan päästä äkkiä eroon kun oppivelvollisuus loppuu. Nyt sentään autetaan ja järjestetään tukitoimia.

Te joita 1 pieni sana ärsyttää niin kertokaapa millä sanalla näitä lapsia sitten kutsuttaisiin. Kehitysvammaisia he eivät ole joten eikö erityislapsi olisi ihan yhtä hyvä sana kuin joku muukin. Ainakin erityislasten vanhemmat tietävät mitä sillä tarkoitetaan, tällä palstalla siitä näyttää olevan mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin mutta jos tämä minun selvitys nyt auttaisi tietämättömiä :)

[/quote] siinä se onkin ongelma kun oppinen takkuaa

Minun tyttöni on ns.kympin lapsi koulussa, mutta hänellä on mm.ongelmia sosiaalisissa suhteissa yms.hieman asperger-tyyppisiä piirteitä ja siksi erityusen tuen tarpeessa, en oikein häntä vammaiseksi osaa kutsua, joten erityislapsi kelpaa paremman nimikkeen puutteessa. Samalla tavalla nykyään sanotaan haastava lapsi, ei vaikea. Vammainen on nykyään haukkumanimi vrt.retard. Näin se kieli muuttuu. Ja minkä se lapsi sille vammalleen (mikä sana tähän sopisi paremmin), en kuitenkaan halua esim.hänen kuulleen käyttää hänestä negatiivista kieltä.

Ärsyttää sillä tavalla että se kovin helposti niputtaa erityisyydet yhdeksi ongelmaksi joka ei kutenkaan kerro mitään ko. lapsen erityistarpeista. Tavallaa taas jokaisella lapsella pitäisi nähä niitä kasvatuksellisia erityistarpeita, lapset kun ovat jokatapauksessa yksilöitä, oli heillä vammoista tai sairauksista johtuvia tarpeita tai ei.

Erityislapsi on yhteiskunnan ja useasti myös tavallisten lasten vanhempien silmissä ongelmalapsi. Olen pahoillani, mutta näin koen ja niin kokee moni muukin. Teidän erityislapsenne vievät hoitajien ja opettajian huomion, ja se perushoito ja perusopetus johon jokainen suomalainen lapsi on oikeutettu, jää tavalliselta lapselta välillä saamatta. Se on väärin.

Kannatan vanhoja tarkkisluokkia ja omia ryhmiä erityislapsille, jotta tavalliset lapset ja sellaiset muutkin, jotka pärjäävät normaalissa ryhmässä (jopa moni vammainen pärjää!) saavat sen, mitä ansaitsevatkin. Ei kannata ihmetellä kun esim. koulushoppailu (yök, mikä harhaanjohtava sana) alkaa yleistyä. Aivan kuten tekin, me tavallisten lasten vanhemmat haluamme lapsellemme vain parasta. Monessa asiassa voi ja pitää ja joutuukin joustamaan, mutta päivähoito ja koulu ei mielestäni pidä olla sellaisia. 

Minua ei haittaisi yhtään, jos lastani kutsuttaisiin vammaiseksi. Vammahan on jokin toimintakykyä rajoittava tekijä, joka estää normaalia elämää. Ja sellainen minun lapsellani on (itse asiassa hänellä on kolme). Koen turhauttavana, että minun pitäisi ikään kuin esittää että lapseni on "normaali" kun hän kuitenkin on hyvin kaukana siitä. Kun puhutaan sievistellen, on myös hyvin vaikeaa saada yhteistyötahoja ymmärtämään missä oikeasti mennään. Tuhat ja yksi kertaa olisin halunnut lapsen koululla HUUTAA että ettekö te jumalauta tajua että teillä on täällä VAMMAINEN lapsi?! Mutta ei, kun mehän emme puhu sillä lailla. Me selitämme loputtomasti "haasteista" ja "vahvuuksista" ja "voimavaroista", niin että loppujen lopuksi musta on puhuttu valkoiseksi eikä kukaan tajua että se lapsi ei ole normaali. Sitten ihmetellään, kun ei se pue päälle vaikka käsketään.

Ja kun koko ajan toitotetaan miten lapsi ei ole vammainen ja lässynlää, niin voitte kuvitella hänen järkytystään kun hänelle selvisi että hänen hoitamisestaan minulle kuitenkin maksetaan vammaistukea. Kyllä itsekin tuntisin oloni kusetetuksi, kun tajuaisin että olen vammainen mutta koko maailma valehtelee minulle etten ole.

Yhtälailla ärsyttää sana vammainen. Jokainen lapsi (ja aikuinen) on yksilö. Toisilla on vammoja ilmeni ne kehityksessä, neurologisina ongelmina tai liikuntarajoitteina, toiset sairastaa jotakin, mutta ne eivät määritä ihmistä kokonaisuutena.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 08:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 08:40"]Niiden lasten vanhemmat ei halua uskoa että heidän rakas pikku lapsonen olisi vammainen. Ja onhan erityislapsi nyt positiivisempi nimitys kuin vammainen. Tosin mua kyllä ärsyttää se että asioita voida vaan hyväksyä ja sanoa että "joo'o, se meidän Jessica on vammanen" eikä "joo'o, meidän Jessica onkin erityinen" [/quote] Juu mutta en minä oikein viitsi puhua kehitysvammaisista lapsista kun eivät kuitenkaan sellaisia ole. Adhd ei ole kehitysvamma ja toisen pojan autismi ei ole sitä luokkaa että voisin kehitysvammaisesta puhua. Näille "väliinputoajille"" ei nyt muuta nimitystä oikein ole. Mikä siinä muuten niin ärsyttää? Voin kertoa ettei erityislapsen kanssa kuitenkaan aina niin auvoista ole. Minulla on yksi tavallinen lapsi ja hänen kanssaan on tuhat kertaa helpompaa! Eli kyllä näitä kahta erityislasta voi ihan hyvällä omallatunnolla sellaisiksi kutsua. Tarvitseehan ne erityisen paljon enemmän huolenpitoakin! Turha tämmöisestä on hernettä nenään vetää! Olkaa onnellisia terveistä lapsistanne! Ja tämä vastaus kaikille muillekkin kuin vain tälle jonka tekstiä lainasin!

[/quote]

Toivottavasti muista joskus ajatella tavislastasikin, kyllä tavallisetkin lapset tarvitsevat vanhempien hoivaa ja huolenpitoa vaikka harvoin sitä saavat jos useampi sisarus on "erityinen". 

[/quote]

Alapeukuttajien mielestä tavislapset siis eivät tarvitse rakkautta ja huolenpitoa. Enpä enää ihmettele miksi lapset oireilevat. 

Ei ärsytä eikä minulle tule siitä mielikuvaa, että lapsi olisi jotenkin parempi, erinomaisempi ja vahvempi kuin muut vaan erityistä tukea tarvitseva lapsi. Erityislapsi voi olla vammainen lapsi tai olla olematta, ei se diagnoosin laji ole merkitsevä.

Leijonaemotkaan eivät ärsytä minua; jos he eivät saa yhteiskunnalta sitä apua ja tukea joka heidän lapsilleen kuuluu, kuka muu heidän lastensa puolesta yrittäisi tehdä parhaansa, jos eivät omat vanhemmat?

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 10:44"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 10:16"]
Alapeukuttajien mielestä tavislapset siis eivät tarvitse rakkautta ja huolenpitoa. Enpä enää ihmettele miksi lapset oireilevat. 
[/quote]
Muuta vaihtoehtoa ei tietenkään ole, kuin että väittämä on (aina) totta ja syy alapeukutukseen on tuo.