Miten ekstrovertti-lapsesta tulee ujo ja sisäänpäinkääntynyt aikuinen?

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 15:01"]

En osaa sanoa, mutta oon muuttunut ekstrovertista introvertiksi. Muutos tapahtui, kun aloitin koulun.

[/quote]

Sama täällä. Lapsena olin aina se, joka sai heti uusia kavereita ja meni rohkeasti tutustumaan uusiin ihmisiin. Lapsena olin se, joka nauroi aivan jokaiselle asialle, sai muut nauramaan ja vihasi olla sisällä. Nyt olen se, joka istuu aina sisällä ja välttelee kenenkään näkemistä.

Temperamentti ei muutu, se on synnynnäinen. Mutta ihminen voi oppia reagoimaan näennäisesti temperamentilleen epätyypillisesti. Esim. puhelias voi hyvin olla myös paljon omaa rauhaa tarvitseva introvertti ja hiljainen oikeasti ekstrovertti, joka janoaa seuraa. Ylipäänsä harva meistä on selvästi jompaa kumpaa, yleensä ihminen on sekoitus molempia.

Mulla ainakin vaikutti jatkuva epäonnistuminen. Minua kiusattiin, olin huono koulussa, huono omissa harrastuksissani yms. En ole koskaan tuntenut millaista on onnistua jossakin. Se varmasti teki minusta ujon ja vetäytyvän.

Itse olin lapsenakin ujo, mutta minulla oli aina paljon kavereita. Kouluaikoina olin vilkas ja onnellinen, en ehkä kuitenkaan rohkeimmasta päästä. Yläasteikäisenä minusta tuli surullinen, ja piinallisen ujo, ja sitä olen vieläkin. Sosiaaliset suhteet tuottaa jonkin verran vaikeuksia, ja koen usein paniikkia ja stressiä. Tunnen oloni useimmiten hyvin yksinäiseksi. Itsetunto on aivan surkea, ja joudun ponnistelemaan kerätäkseni rohkeutta. Luulen että suurin vaikutus on ollut sillä että elin lapsuuteni henkilön kanssa jolla on narsistisia piirteitä - sain kuulla jatkuvasti kuinka huono olen, ja piti pelätä mm. väkivaltaa.