Parannuksen tehnyt ex-koulukiusaaja vastaa hetken kysymyksiinne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt hyvittääksesi tekosi?

Tarkoitatko uhreille vai yleisesti? Uhreja en valitettavasti ole yläasteen jälkeen nähnyt, mutta muuten olen viettänyt elämää, jossa olen pyrkinyt auttamaan heikommassa asemassa olevaa ja työskentelen sellaisella alalla. Työtäni on kehuttu hyväksi, tulen toimeen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa.

Uhreille. Miten ihmeessä mikään yleinen hyvä voisi hyvittää sen, että olet mahdollisesti aiheuttanut elinikäiset traumat toiselle ihmiselle? Taputtelet itseäsi selkään, kun olet nykyään hyvä tyyppi ja nykyiset kaverit tykkää, etkä ole tehnyt kuitenkaan oikeasti mitään hyvittääksesi tekemäsi pahan.

Joku ihminen on voinut tehdä vaikka itsemurhan sinun toimintasi seurauksena.

Se kiusaaminen, mitä harrastin, oli porukan mukana naureskelua ja sellaista typerää. Se on varmasti satuttanut uhreja, en epäile ollenkaan. Toivon, että kukaan ei ole tehnyt itsemurhaa ja jos sellainen selviäisi, olisi se karmeaa. Käsittääkseni kuitenkin moni uhreistani on pärjännyt elämässään. Traumoja olen voinut aiheuttaa, eikä sen ajatteleminen ole minusta mitään muuta kuin ikävää ja ahdistavaa. Olin nuorena niin typerä, niin väärällä tavalla ajatteleva ja ymmärtävä. Ja väärässä porukassa.

Olet siis tehnyt "parannuksen" omassa päässäsi ja antanut itsellesi synninpäästön, mutta entiset uhrit saavat kantaa taakkaa edelleen sinun puolestasi?

Vielä hirveämpää, että otat puheeksi omat alkoholistivanhempasi. Varmaan tutkimuksista tiedätkin, että myös kiusatuiksi joutuvat yleensä jo valmiiksi haastavista perheoloista tulevat lapset. Teidän tapauksia erottaa vain se, että kiusattu on joutunut mahdollisesti elämään samanlaisessa alkoholistihelvetissä, mutta on joutunut myös kouluelämässä sinun kiusaamaksesi.

Tämä pieni nimittely ja lällättely on siis voinut olla uhrille monin verroin traumaattisempaa, kuin voit kuvitellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt hyvittääksesi tekosi?

Tarkoitatko uhreille vai yleisesti? Uhreja en valitettavasti ole yläasteen jälkeen nähnyt, mutta muuten olen viettänyt elämää, jossa olen pyrkinyt auttamaan heikommassa asemassa olevaa ja työskentelen sellaisella alalla. Työtäni on kehuttu hyväksi, tulen toimeen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa.

Uhreille. Miten ihmeessä mikään yleinen hyvä voisi hyvittää sen, että olet mahdollisesti aiheuttanut elinikäiset traumat toiselle ihmiselle? Taputtelet itseäsi selkään, kun olet nykyään hyvä tyyppi ja nykyiset kaverit tykkää, etkä ole tehnyt kuitenkaan oikeasti mitään hyvittääksesi tekemäsi pahan.

Joku ihminen on voinut tehdä vaikka itsemurhan sinun toimintasi seurauksena.

Se kiusaaminen, mitä harrastin, oli porukan mukana naureskelua ja sellaista typerää. Se on varmasti satuttanut uhreja, en epäile ollenkaan. Toivon, että kukaan ei ole tehnyt itsemurhaa ja jos sellainen selviäisi, olisi se karmeaa. Käsittääkseni kuitenkin moni uhreistani on pärjännyt elämässään. Traumoja olen voinut aiheuttaa, eikä sen ajatteleminen ole minusta mitään muuta kuin ikävää ja ahdistavaa. Olin nuorena niin typerä, niin väärällä tavalla ajatteleva ja ymmärtävä. Ja väärässä porukassa.

Olet siis tehnyt "parannuksen" omassa päässäsi ja antanut itsellesi synninpäästön, mutta entiset uhrit saavat kantaa taakkaa edelleen sinun puolestasi?

Vielä hirveämpää, että otat puheeksi omat alkoholistivanhempasi. Varmaan tutkimuksista tiedätkin, että myös kiusatuiksi joutuvat yleensä jo valmiiksi haastavista perheoloista tulevat lapset. Teidän tapauksia erottaa vain se, että kiusattu on joutunut mahdollisesti elämään samanlaisessa alkoholistihelvetissä, mutta on joutunut myös kouluelämässä sinun kiusaamaksesi.

Tämä pieni nimittely ja lällättely on siis voinut olla uhrille monin verroin traumaattisempaa, kuin voit kuvitellakaan.

En ole tehnyt parannusta pelkästään "omassa päässäni", vaan olen muuttunut ja todistanut sen itselleni ja muille lukuisia, lukuisia kertoja. Kyseessä ei ole mikään pakotettu kulissi, vaan ihmisessä tapahtunut muutos.

Muusta olet oikeassa.

Miksi ajattelet olevasi kiinnostava?

Miksi kiusasit?

Kiitos kysymyksistä ja jos jotenkin uhrini sattuisivat tätä lukemaan, niin pyydän anteeksi sydämestäni. Ja tarkoitan sitä.

Hyvää jatkoa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen muutu. Jätä lapset tekemättä, ettet siirrä heikkoja geenejäsi eteenpäin.

En ole tehnyt lapsia, en siksi että olin kiusaaja koska olen ihan erilainen ihminen nykyään, vaan siksi että en halua siirtää alkoholistin geenejäni lapsiin (vanhempani olivat alkoholisteja)

Monet alkoholistitkin ovat varmasti kiitollisia elämästä, vaikka se kurjaa olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet olevasi kiinnostava?

Vastaan vielä: täällä on paljon kiusattuja, jotka eivät koskaan pääse puhumaan kiusaajiensa kanssa. Ehkä tällainen auttaa heitä, kuten se auttaa minuakin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusasit?

Ryhmäpaine, lapsellinen ja typerä mieli, heikot kotiolot. En minä tiedä, voi siinä olla vielä muutakin. 

Hyvää jatkoa kaikille.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusasit?

Ryhmäpaine, lapsellinen ja typerä mieli, heikot kotiolot. En minä tiedä, voi siinä olla vielä muutakin. 

Ei tämä vastannut kysymykseeni. Minäkin olen huonoista kotioloista, mutten ole kiusannut. Saitko jotain hyvää mieltä siitä?

Pelkäätkö että joku kiusattu kostaa?. Itse tunnen erään joka ha kattiin pahasti aikuisena kun törmäsi kiusattuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt hyvittääksesi tekosi?

Tarkoitatko uhreille vai yleisesti? Uhreja en valitettavasti ole yläasteen jälkeen nähnyt, mutta muuten olen viettänyt elämää, jossa olen pyrkinyt auttamaan heikommassa asemassa olevaa ja työskentelen sellaisella alalla. Työtäni on kehuttu hyväksi, tulen toimeen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa.

Uhreille. Miten ihmeessä mikään yleinen hyvä voisi hyvittää sen, että olet mahdollisesti aiheuttanut elinikäiset traumat toiselle ihmiselle? Taputtelet itseäsi selkään, kun olet nykyään hyvä tyyppi ja nykyiset kaverit tykkää, etkä ole tehnyt kuitenkaan oikeasti mitään hyvittääksesi tekemäsi pahan.

Joku ihminen on voinut tehdä vaikka itsemurhan sinun toimintasi seurauksena.

Se kiusaaminen, mitä harrastin, oli porukan mukana naureskelua ja sellaista typerää. Se on varmasti satuttanut uhreja, en epäile ollenkaan. Toivon, että kukaan ei ole tehnyt itsemurhaa ja jos sellainen selviäisi, olisi se karmeaa. Käsittääkseni kuitenkin moni uhreistani on pärjännyt elämässään. Traumoja olen voinut aiheuttaa, eikä sen ajatteleminen ole minusta mitään muuta kuin ikävää ja ahdistavaa. Olin nuorena niin typerä, niin väärällä tavalla ajatteleva ja ymmärtävä. Ja väärässä porukassa.

Olet siis tehnyt "parannuksen" omassa päässäsi ja antanut itsellesi synninpäästön, mutta entiset uhrit saavat kantaa taakkaa edelleen sinun puolestasi?

Vielä hirveämpää, että otat puheeksi omat alkoholistivanhempasi. Varmaan tutkimuksista tiedätkin, että myös kiusatuiksi joutuvat yleensä jo valmiiksi haastavista perheoloista tulevat lapset. Teidän tapauksia erottaa vain se, että kiusattu on joutunut mahdollisesti elämään samanlaisessa alkoholistihelvetissä, mutta on joutunut myös kouluelämässä sinun kiusaamaksesi.

Tämä pieni nimittely ja lällättely on siis voinut olla uhrille monin verroin traumaattisempaa, kuin voit kuvitellakaan.

En ole tehnyt parannusta pelkästään "omassa päässäni", vaan olen muuttunut ja todistanut sen itselleni ja muille lukuisia, lukuisia kertoja. Kyseessä ei ole mikään pakotettu kulissi, vaan ihmisessä tapahtunut muutos.

Muusta olet oikeassa.

Hirveän filosofista, mutta voitko todella sanoa olevasi parempi ihminen, vaikka tuolla saattaa olla ihminen, jonka elämän olet pysyvästi traumatisoinut? Etkä siis ole hänestä millään tasolla kiinnostunut, vain uusista tuulista. Voiko tuollaisen siis vain antaa olla ja siitä huolimatta saa kutsua itseään paremmaksi ihmiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusasit?

Ryhmäpaine, lapsellinen ja typerä mieli, heikot kotiolot. En minä tiedä, voi siinä olla vielä muutakin. 

Ei tämä vastannut kysymykseeni. Minäkin olen huonoista kotioloista, mutten ole kiusannut. Saitko jotain hyvää mieltä siitä?

Kiusaajia arvostetaan usein korkealle. Lapset ovat eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt hyvittääksesi tekosi?

Tarkoitatko uhreille vai yleisesti? Uhreja en valitettavasti ole yläasteen jälkeen nähnyt, mutta muuten olen viettänyt elämää, jossa olen pyrkinyt auttamaan heikommassa asemassa olevaa ja työskentelen sellaisella alalla. Työtäni on kehuttu hyväksi, tulen toimeen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa.

Uhreille. Miten ihmeessä mikään yleinen hyvä voisi hyvittää sen, että olet mahdollisesti aiheuttanut elinikäiset traumat toiselle ihmiselle? Taputtelet itseäsi selkään, kun olet nykyään hyvä tyyppi ja nykyiset kaverit tykkää, etkä ole tehnyt kuitenkaan oikeasti mitään hyvittääksesi tekemäsi pahan.

Joku ihminen on voinut tehdä vaikka itsemurhan sinun toimintasi seurauksena.

Se kiusaaminen, mitä harrastin, oli porukan mukana naureskelua ja sellaista typerää. Se on varmasti satuttanut uhreja, en epäile ollenkaan. Toivon, että kukaan ei ole tehnyt itsemurhaa ja jos sellainen selviäisi, olisi se karmeaa. Käsittääkseni kuitenkin moni uhreistani on pärjännyt elämässään. Traumoja olen voinut aiheuttaa, eikä sen ajatteleminen ole minusta mitään muuta kuin ikävää ja ahdistavaa. Olin nuorena niin typerä, niin väärällä tavalla ajatteleva ja ymmärtävä. Ja väärässä porukassa.

Olen aina ihmetellyt tätä miten nuoruutta (ja myös alkoholismia ja humalaa) pidetään jonkinlaisena tekosyynä typeryydelle. Itse kun olin nuori niin en kyllä havainnut järjenjuoksussani mitään ongelmaa, ja humalassakaan mitään sellaista koskaan havainnut.

Kivasti korotat itsesi hyväksi ihmiseksi, koulukiusaaja sinä olet, et mikään ex-koulukiusaaja. Missään vastauksessa et kerro muuttuneesi ns pahasta hyväksi, ainoastaan lapsellisesta kiusaajasta mukavaksi aikuiseksi, joka työkseen auttaa. Rahasta auttaa.

Itse olin koulukiusattu päiväkodista lukioon. Jotenkin lohdullista lukea, että joku kiusaaja on tehnyt aidon parannuksen. Itse vaistoan rivien välit helposti ja voin todeta että ap on oikeasti mennyt elämässään eteenpäin. Onneksi olkoon sinulle. Itse en ole vielä niin pitkällä, tällä hetkellä kamppailen katkeroitumisen, kyynistymisen, vihan ja kaunan kanssa omassa terapiaprosessissani.

Ap:lle kysymys: Oletko harkinnut ottavasi yhteyttä kiusaamiisi henkilöihin ja pyytäväsi heiltä vilpittömästi anteeksi? Oletko tehnyt jotain hyvityksiä asian suhteen, kuten esimerkiksi tehnyt vapaaehtoistyötä johonkin asiaan liittyvän yhdistyksen nimiin tai lahjoittanut rahaa kiusaamisenvastaiseen työhön tai jotain muuta vastaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen muutu. Jätä lapset tekemättä, ettet siirrä heikkoja geenejäsi eteenpäin.

En ole tehnyt lapsia, en siksi että olin kiusaaja koska olen ihan erilainen ihminen nykyään, vaan siksi että en halua siirtää alkoholistin geenejäni lapsiin (vanhempani olivat alkoholisteja)

Ei ole olemassa alkoholistigeenejä tai kiusaajageenejä, jotka tekisivät sinusta edellä mainituiksi patologiseksi ihmiseksi. Riskiä lisäävät joko ei yhtään tai kohtalaisesti riippuen sairaudesta. Epigeneettinen komponentti on aina predispostioita (geneettinen alttius sairastua tai olla jotkin esim. predispostio olla pitkä on suuri, jos molemmat vanhemmat ovat keskivertoa pidempiä) tärkeämpi ja voimakkaampi. Sairaudet esim. alkoholismi "periytyvät" sosiaalisesti matkimisoppimisen kautta eli vanhempi laastaroi hyperkortisolemiaansa (seerumin korkea stressihormonitaso) sedatiivilla kuten alkoholilla ja lapsi tottuu siihen, että tämä on oikea tapa käsitellä stressiä/pettymystä/dysforiaa.

Kiusaamisessa on lähinnä kyse siitä, että limbinen järjestelmä kehittyy esipuberteetti-iässä ja puberteetin aikana paljon aikaisemmin kuin prefrontaalikorteksi. Limbisen järjestelmän tiedostamattomat tunteisiin ja laumaan kuuluvuuden - mm. fomo-ilmiö - aikaansaamat impulssit eivät tule prefrontaalikorteksin (aivojen järjen ääni) inhiboimiksi tai järkeilemiksi. Seurauksena nuorella kehittyvällä ihmisellä kyky asettua toisen asemaan ja impulssikontrolli eivät vielä kykene torjumaan esim. kiusaamisimpulsseja, jotka juontuvat siis kovasta halusta kuulua osaksi laumaa, jossa ostrakismi (sosiaalinen näkymättömyys) ja sosiaalinen häpeä eristävät sinua laumasta. Seurauksena henkilö saattaa sortua kiusaamaan ja ymmärtää vasta 2-kymppisenä prefrontaalikorteksin kehittyksen ottaessa muut aivojen osat kiinni, miten hirveällä tavalla tuli kohdeltua muita tai miten pahoja töppäyksiä tuli teininä tehtyä.

T. Entinen kiusattu, nykyinen neurobiologi