Teini-ikäisten lasten tukeminen avioerossa

1. Kuuntele lapsia ja heidän tunteitaan. Älä syyllistä tyyliin"etkö sä halua että vanhempas on onnellisia", vaan anna lasten kokea eron tuomat tunteet.

2.Älä koskaan puhu ex-puolisostasi pahaa lapsille. Lapset rakastavat kumpaakin vanhempaa.

3. Älä käytä lasta viestinviejänä.

Sinä tunnet lapsesi ja anna heidän olla se aloitteentekijä olemalla läsnä ja kuuntele tarvittaessa. Ehkä teidän ero ei ole heille se juttu, josta tarvitsisi tuubaansa länkyttää, kuinka he ovat niin rakkaita ja ero ei johdu heistä jne. Eli itseäni ärsytti eniten se, että sitä eroa tuputettiin minulle, joka käänteessä. Taisin vähän sitä vanhempien syyllisyyttä käyttää hyväksikin. 

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:10"]

1. Kuuntele lapsia ja heidän tunteitaan. Älä syyllistä tyyliin"etkö sä halua että vanhempas on onnellisia", vaan anna lasten kokea eron tuomat tunteet. 2.Älä koskaan puhu ex-puolisostasi pahaa lapsille. Lapset rakastavat kumpaakin vanhempaa. 3. Älä käytä lasta viestinviejänä.

[/quote]

Kiitos viisaista sanoista! Hirveästi pelottaa, että teinit nyt ratkeavat ns. pahoille teille, kun ero tulee. Tähän asti siis kaikkien kolmen teini-ikä on mennyt suht hyvin, ilman suurempia kuohuntoja, ja nyt pelottaa mitä seuraa, kun ja jos alkavat purkavat avioeron tuomaa pahaa oloaan väärällä tavalla.

AP

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:10"]

1. Kuuntele lapsia ja heidän tunteitaan. Älä syyllistä tyyliin"etkö sä halua että vanhempas on onnellisia", vaan anna lasten kokea eron tuomat tunteet. 2.Älä koskaan puhu ex-puolisostasi pahaa lapsille. Lapset rakastavat kumpaakin vanhempaa. 3. Älä käytä lasta viestinviejänä.

[/quote]

Kiitos viisaista sanoista! Hirveästi pelottaa, että teinit nyt ratkeavat ns. pahoille teille, kun ero tulee. Tähän asti siis kaikkien kolmen teini-ikä on mennyt suht hyvin, ilman suurempia kuohuntoja, ja nyt pelottaa mitä seuraa, kun ja jos alkavat purkavat avioeron tuomaa pahaa oloaan väärällä tavalla.

AP

[/quote]

Ihan nyt luotat omaa kasvatukseesi, että olet periyttänyt oikeat arvot jne. Äläkä nyt pelkän jossittelun perusteella mitään kriisiterapiaaa rupea järjestämään! Kuten on jo sanottu ero ei heille auttamatta ole yhtä henkilökohtainen tragedia kuin mitä se on sinulle.

Kai olet jo nyt puhunut mahdollisesta erosta?! Luota lapsiisi ja heidän kykyyn käsitellä asioita. Äläkä typistä heitä pikkulasten tasolle vaan puhu heille kuin aikuiselle avoimesti ja rehellisesti. 

Älä puhu pahaa toisesta puolesta. Tuntuu lapsesta äärettömän pahalta. Älä myöskään laita lasta valitsemaan puoltaan, vaan tiedosta että molemmat vanhemmat ovat lapselle rakkaita.

Ole avoin sillätavalla, että lapsen ei tarvitse miettiä voiko toisesta vanhemmasta puhua toisen vanhemman kuullen. Mitä isommasta lapsesta kyse, sen enemmän lapsi tajuaa ja murehtii. Ei tunnu hyvältä ajatella vanhemmilla uusia kumppaneita, mahdollisia sisarpuolia..

. Erotkaa jos vain mahdollista niin hyvissä väleissä, sillä esim. Rippijuhlissa, valmistujaisissa jne olette toistenne kanssa tekemisissä. On lapsille kamala tilanne jos vanhemmat ei mahdu saman katon alle. Zemppiä sinne!

Terveisin erolapsi

Oletko nyt vähän itsekäs?! Sinun suru ei ole = lasten suru

Varmasti heillä on kavereita, joiden vanhemmat on eronneet ja he tietävät, että ei elämä vanhempien eroon kaadu. 

Toki kaatuu, jos kotona on maailman lopun meininki, mutta jatkatte arkea niinkuin tähänkin asti ja pidätte lasten olot mahdollisemman muuttumattomana koululuineen ja kavereineen niin kyllä se siitä. Kaverit kuitenkin taitaa tuon ikäisillä olla vanhempia tärkeämpiä ja kaveripiriin muutos niitä ongelmia tuoda.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 15:05"]

Oletko nyt vähän itsekäs?! Sinun suru ei ole = lasten suru

Varmasti heillä on kavereita, joiden vanhemmat on eronneet ja he tietävät, että ei elämä vanhempien eroon kaadu. 

Toki kaatuu, jos kotona on maailman lopun meininki, mutta jatkatte arkea niinkuin tähänkin asti ja pidätte lasten olot mahdollisemman muuttumattomana koululuineen ja kavereineen niin kyllä se siitä. Kaverit kuitenkin taitaa tuon ikäisillä olla vanhempia tärkeämpiä ja kaveripiriin muutos niitä ongelmia tuoda.

[/quote]

Tätä puolta en ole tajunnut ajatella ollenkaan! Tässä tilanteessa sitä vain piehtaroi niin siinä omassa surussaan ja epäonnistumisen tunteessaan, että en ole ollenkaan osannut asettua lasten asemaan tästä näkökulmasta. Kiitos, helpotti!

T. AP

up!

Vanhempani erosivat kun olin 15vee ja sehän se toimi pahimman teiniangstin laukaisijana. Vielä kun jäi sitten molemmista uusioperheistä ulkopuoliseksi kun teiniä ei kumpikaan vanhemmista halunnut harteilleen. Lapselleen ei kannattaisi vuodattaa omia avioeron aiheuttamia tuntemuksia eikä riidan tullan syytää lastaan siitä että hän muistuttaa aivan sitä ex-kumppania. Ero ja uusista perheistä ulkopuoliseksi jääminen jätti kyllä syvät traumat joiden käsittelyssä on mennyt pian kymmenen vuotta enkä tiedä milloin helpottaa. :/

Kumpikaan EI MISSÄÄN nimessätuo heti uusia kumppaneita kotia. Eikä edes kerro uusista lapsille heti.

Toivoin koko lapsuuteni, että vanhemmat eroaisi.

Tosiaan itse korostaisin seuraavia:

1. Huomioikaa lapset, älkää hukkuko suruunne ja pitäkää lasten elämä muuten mahdollisimman samana kuin aiemminkin asuinalueineen ja kavereineen

2. Puhukaa kunnioittavasti toisesta vanhemmasta, älkääkä pitääkö toisen vanhemman mainitsemista tabuna

3. Ei uusia kumppaneita piakkoin, eikä mielellään pitkään aikaan ja sitten jos niitä tulee, niin ei yhteen muuttamista uusperhekuvioineen

Minulla eron aikaan kolme lasta 11-16v. Vanhin otti eron raskaimmin. Pahinta lasten isän toiminta. Alkoi heti seurustella tiiviisti ja lapset jäi huomiotta. Näyttää siltä, että isä aikoo jättää lapset täysin. Minulle lasten hyvinvointi on tärkein asia. Välit esikoiseen on olleet etäiset. Syyttää minua erosta jotenkin. Asuu isällään, vaikka ei isä ole kotona eikä isää kiinnosta mikään muu kuin oma hyvinvointi.

Kaikki vielä erossa kesken. Itse olen ottanut lapset huomioon parhaani mukaan. Aluksi sovittiin lasten isän kanssa, että lapset saa päättää asumisestaan, mutta eipä isä huolehtinut mistään. Nuoremmat muuttikin pian luokseni eivätkä halua olla isänsä kanssa tekemisissäkään. Tietävät kyllä ettei isälläkään kiinnosta.