Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ateistit, kysymyksiä

Vierailija
16.02.2015 |

Kysytäänkö teiltä ikinä oikeassa elämässä kantaa uskontoon? Käyttekö netin ulkopuolella siis keskusteluja uskonnoista ja ateismista. Kuinka usein törmäätte uskontoon IRL?

Kommentit (30)

Vierailija
21/30 |
16.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:13"]Ateismi on uskonto.
[/quote]

Hohhoijakkaa. Ei ole. Niin kuin ei ole sekään, ettei usko tonttuihin, kummituksiin tai lentäviin lautasiin. En ymmärrä, miksi joillakin ihmisillä on aina tarve inttää niin.

Vierailija
22/30 |
16.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 09:01"]

Kysytäänkö teiltä ikinä oikeassa elämässä kantaa uskontoon? Käyttekö netin ulkopuolella siis keskusteluja uskonnoista ja ateismista. Kuinka usein törmäätte uskontoon IRL?

[/quote]

Törmään uskontoon lasten kautta. Päivähoidossa esimerkiksi järjestetään uskonnollisia tilaisuuksia ja kysytään saako lapsi osallistua. Ja on minulla ihan livenäkin sellaisia keskusteluja että uskonko Jumalaan, esimerkiksi toisten lasten vanhempien kanssa. Minulta on myös aika suorasukaisesti pyydetty perusteluja sille miksi perheemme ei kuulu kirkkoon. Ei nämä asiat mitään tabuja ole, kyllä näistä jutellaan. Livenä keskustelu tosin pysyy kaikin puolin asiallisena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/30 |
16.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:13"]

Ateismi on uskonto.

[/quote]

Ja syntymäkaljuus on hiusväri.

Vierailija
24/30 |
16.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon ateisti ja erittäin kiinnostunut eri uskonnoista, joten on tullut luettua raamattu kuin muutakin uskonnollista kirjallisuutta. Antaudun oikein mielelläni keskusteluun uskonnoista ja elämänkatsomuksista. Mä arvostan muiden elämänkatsomuksia, kunhan eivät tuputa omaansa minulle ja kunhan heidän katsomuksensa ei aiheuta ongelmia esim. ympärileikkausten tms. muodossa. Arvostan siis yksilön vapautta määrätä itsestään yli kaikkien elämänkatsomusten.

Oma lapseni käy ET-tunneilla ja koulusta ei pahemmin tiedoteta mikä on ET-oppilaiden vaihtoehto, kun koulussa on joku uskonnollinen tilaisuus. Siihen toivoisin korjausta. Muuten ei ongelmia.

Kun itse olin lapsi, niin kirkkoon kuulumattomuuteni oli omituisuus. Opettaja, joka oli fundamentalisti-kristitty kertoi minulle, ettei minulla ole oikeaa nimeä, koska minua ei ole kastettu ja etten pääse ikinä naimisiin. Nykyään ei enää tuollaisiin koulukiusaajiin onneksi törmää koulussa.

Vierailija
25/30 |
16.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika harvoin kukaan tulee kysyneeksi aiheesta mitään, koska suurin osa ihmisistä tuntuu automaattisesti olettavan muiden(kin) olevan tapakristittyjä. Jos kysytään, kerron olevani uskonnoton, mutta jätän asian mieluiten siihen, koska uskonnottomuus jo ajatuksena tuntuu pahoittavan niin monen mielen ainakin ikäisteni viisikymppisten seurassa.

Käytän itsestäni muuten aina sanaa "uskonnoton", koska "ateisti" tuntuu olevan jo jonkinlainen kirosana ja hihhulin määre, joskus jopa diagnoosi. Käsitteiden sekasotku on huono lähtökohta keskustelulle.

Asia nousee esille lähinnä silloin, kun käy ilmi, että minä esimerkiksi en ole käynyt rippikoulua. Useimmille tuntuu tulevan seuraavaksi mieleen kysyä, olenko mahdollisesti juutalainen tai katolinen (ulkonäkökö tässä vaikuttaa, hui!), ja liuta kiinnostuneita kysymyksiä on heti tulossa. Kun kerron olleeni uskonnoton ihan koko ikäni, kysymykset lähes aina tyrehtyvät. Joskus on kyllä ruvettu kyselemään esimerkiksi televisiossa nähdyistä eksoottisemmista viidakkouskonnoista, koska joidenkin on mahdoton hahmottaa sitä, että uskonnottomuus on uskonnottomuutta.

Käytännössä uskonnot tulevat eteen joka uutislähetyksessä, oli kyse sitten henkirikoksista tai politiikasta. Täällä Helsingissä kävelee myös joka päivä vastaan hunnuilla naamioituja uskonnollisuuden ruumiillistumia, joiden lisääntyminen tuo uskonnon ja sen lieveilmiöt esille yhteiskunnassa pahemmin kuin koskaan menneisyydessä - ja se on huono juttu.

Kirkkohäät ovat puitteistaan huolimatta melkoisen maallistuneet menot, mutta muutaman vuoden kuluttua on edessä sukulaislasten rippijuhlia (uskonnottomia koko perhe, mutta minkäs teet, kun perheen äiti haluaa albumit täyteen rituaalikuvia), joihin menosta en oikein tiedä, mitä ajatella. Mitä muut uskonnottomat ovat tuollaisina sataprosenttisen uskonnollisina hetkinä tehneet?

Vierailija
26/30 |
16.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko fundikset koskaan kyseenalaistanut itseään, että minkä takia se toisen uskonto on niin kova pala?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/30 |
16.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:13"]

Ateismi on uskonto.

[/quote]

Uskonto on ateismia. Ateisti ei usko 10 000 jumalaan ja uskis ei usko 9999 jumalaan. 

Vierailija
28/30 |
16.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jonkun verran kysymyksiä viimeisen vuoden aikana tullut liittyen uskontooni, lähinnä siksi että seurustelen muslimin kanssa. Itse olen ateisti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/30 |
16.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:13"]Ateismi on uskonto.
[/quote] Ateismi on vain uskottomuutta. Itse olen myös ignostikko ja totaalikieltäytyjä eli antiteisti. Ei ole mitään uskoa kun minulla ei todellakaan ole mitään "olisi kiva jos Jumala olisi olemassa vaikkei ole"- aatteita. Mitään ei ole, eikä mitään pitäisikään olla, uskontojen hyödyt on olemattomia verrattuna haittoihin, ne on vain rajoittavia ja tyhmentäviä.

Vierailija
30/30 |
16.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainoa tilanne on tullut vastaan, kun ala-asteikäinen serkkupoika kysyi aikanaan, että uskonko jumalaan. Sanoin etten usko ja perustelin vastauksen sillä, että en ole ikinä kokenut mitään tarvetta sellaiseen ja en usko mihinkään mistä ei ole oikeasti olemassa todisteita.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän seitsemän