Menneisyyden kohtaaminen vaikeaa
Ahdistaa. Kauan sitten ollut fuckbuddy on tulossa meidän firmaan, ja voi olla, että joudun työasioissa tekemisiin. Olin aikoinaan tyhmä ja naivi ja ihastuin häneen, tulin tietysti torjutuksi ja suutuin siitä ja käyttäydyin todella nolosti ja typerästi. Verbaalisesti siis. Joo, en kelvannut tyttöystäväksi ja olisi pitänht säilyttää omanarvontunteen rippeet, mutta ei, piti kiukutella ja itkeä yms tyypin kuullen.
Jatkoin elämääni, löysin ihanan mieheni ja saimme lapsen. Kaikki siis hyvin, en kaipaa mitään muuta. Aika ajoin muistelen menneitä, ja suuri häpeän tunne valtaa minut. Olin todella ääliö, ja inhoan itseäni. Ja nyt, juuri kun olen ajan kanssa pääsemässä yli tästä häpeästä, niin se onneton tyyppi sitten pelmahtaa samoihin kuvioihin. En haluaisi nähdä koko ihmistä, sillä se tuo ikäviä muistoja itsestäni mieleen. Kyseiselle tyypille en ole enää vihainen, vaan itselleni, vieläkin.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (5)
No kyllähän toi nyt kuulostaa tosiaan aika typerältä. Taitaa olla melko yleistä naisten keskuudessa.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 03:03"]
No kyllähän toi nyt kuulostaa tosiaan aika typerältä. Taitaa olla melko yleistä naisten keskuudessa.
[/quote]
Yleistä ja yleistä, en menisi kyllä yleistämään yhden keskusteluketjun perusteella. Nuorena tulee tehtyä typeryyksiä, joita myöhemmin sitten joutuu katumaan. Ja tuollainen yksipuolinen ihastuminen ja vastapuolelta saama kaltoinkohtelu saattaa nostattaa primitiivireaktiot pintaan.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 03:03"]
No kyllähän toi nyt kuulostaa tosiaan aika typerältä. Taitaa olla melko yleistä naisten keskuudessa.
[/quote]
Hiero nyt vielä suolaa haavoihin.
Se on ollutta ja mennyttä. Nythän sinulla on hyvä tilaisuus näyttää, miten olet kasvanut ihmisenä ja osaat toimia asiallisesti.
Kaikki tekevät virheitä.
Kyllä.
Siitä selviää pitämällä kasvot peruslukemilla käyttäytymällä etäisen viileästi. Niin kuin ei voisi vähempää kiinnostaa koko ihminen. Kotona sitten olen antanut itselleni luvan vihata itseäni ja typeryyttäni, mutta kenellekään en ole antanut sitä iloa, että näkisivät, kuinka surkeaksi olen tuntenut itseni.