Muita herkkiä/ujoja vauvoja?
Meidän poika on nyt 7,5kk ja on alusta saakka ollut todella herkkä. Hän alkaa esim itkeä kun pihalla mennään lasten ohi jotka huuutavat ja kiljuvat kovaäänisesti. Häneltä tulee itku joskus myös kun minä tai mieheni aivastetaan..Äkilliset kovat/kirkkaat äänet säikäyttää kovasti. Olen jo miettinyt että sattuuko häntä korviin tms mutta aina äänen ei tarvitse olla edes kova vaan riittää että se on jollain tapaa outo, esim mopo tai joku iso auto menee ohi..
Haluaisin käydä pojan kanssa perhekahviloissa ja tapaamassa muita äitejä lapsineen mutta epäröin, koska siellähän meidän pikkumies itkisi varmaan koko ajan. Välillä hänellä jää myös itku " päälle" , ei meinaa rauhoittua millään edes sylissä..Onneksi en ole vielä lähdössä töihin vaan jään hoitovapaalle. Miten kauheaa olisi jos hänet pitäsi viedä tarhaan toisten lasten sekaan...
Muuten hän on todella aurinkoinen poika..
onko jollain samanlaista? mitä pitäisi tehdä? pitäsikö häntä vaan viedä muiden lasten sekaan että tottuisi..en viitsisi häntä turhaankaan pelotella...
Kommentit (6)
Meidän neiti on nyt 3,5kk ja on myös kovin herkkä ollut alusta asti. Neuvolassakin olen puhunut asiasta, kun se saa jopa semmosia " jäykistyskohtauksia" kun pelästyy valonvaihdosta tai nopeaa liikettä. Nyt tosin jo vähentyneet, eikä niitä saa jos ehtii rauhotella ennen huutoa.
Nyt ihan viime aikoina on alkanut vierastaa, tummatukkaisia ja -silmäisiä ihmisiä. Me kun kahdestaan elellään ja mä oon vaalea. Ja onhan täällä melkosen hiljasta ja rauhallista. Säikähtää myös aivastusta tai nenänniistämistä.
Mä olen kyllä suin surminkin kuskannut sitä kaupungilla mukana ihan sylissäkin ja perhekerhossa ollaan käyty, ja tavattu niitä pelottavia asioita, eihän se muuten totu. Perhekerhossa ollaan oltu ihan sylitysten vaan, tutti mukana lohtuna (ja melkein taitaa koko ajan suussa ollakin).
Mutta mä oon pistäny tän meidän kahden hiljaiselon tän herkkyyden -ainakin osa- syyksi. Emmä ole huudattanut telkkaria tai musiikkia tarkoituksella (koska en tahdo opettaa sitä sitten melussakaan nukkumaan, kun _enimmäkseen_ on hiljaista...). Mutta siksi olenkin yrittänyt sitten vastapainoksi oleskella mahdollisimman paljon muiden ihmisten seurassa ja " ulkomaailmassa" .
olipa hauska kuulla että muillakin on herkkiä vauvoja, kun tuntuu että kaikkien vauvat ovat rohkeita ja sosiaalisia ym. Meillä äärimmäisen ujo ja herkkä poju 10 kk. Luulempa että tämän on perinyt äidiltään. Äänet ja valot meillä myös pelottaa ja jotkut uudet tavarat myös! Vierastaminen on ollut todella voimakasta ja on edelleen. Kyläillä on yritetty kuitenkin ihan normaalisti, vaikka usein koko kyläilyreissu on mennyt ihan itkuksi. Minua kiinnostaisi tietää onko muiden herkät vauvat herkkiä myös kivulle tai muille tuntemuksille? Kun meillä tuo hampaiden tulo on ollut jotain aivan mahdotonta! Puoli vuotta on ikeniä hierottu yökaudet ja päivät! Kuusi hammasta on saatu aikaiseksi...
Kuulostaa tutulta nuo pelot. Meillä alkaa nyyhkytys ja heti pitää kontata äidin jalkaan kiinni jos kuuluu joku kova ääni. Muiden lasten itku ja huuto pelottaa eniten. Samoin kovaääniset aikuiset. Mutta olemme yrittäneet viedä lasta joka paikkaan, että tottuisi. Vinkiksi keskustelun aloittajalle, että jos aivastuskin pelottaa, niin tehkää siitä kiva leikki niinkuin me. Eli matki aivastusta ja ala nauraa, niinkuin se olisi maailman hassuin asia. Tämä auttoi meillä, ja nykyään kun meillä joku aivastaa, lapsi alkaa nauraa sille:)
Oli todella säikky ja vierasti kaikkia paitsi ihan tuttuja ihmisiä. Vierastaminen alkoi varhain, siinä 3 kk iässä. Lisäksi sai sellaisia itkukohtauksia todella helposti, eli juuri jos säikähti jotain. Esim. vieras syli tai paikka voivat saada aikaan itkukohtauksen jota ei hevillä meinattu saada loppumaan! Se oli todella raskasta aikaa kun tuntui ettei minnekään voinut mennä kun toinen aina itki jotain.
Tämä säikky luonne on säilynyt ihan tähän 5-v ikään saakka. Edelleen on ujo ja pelkää vieraita ihmisiä. Ripustautuu hyvin helposti meihin vanhempiin. Joskus selviytyy hyvinkin tilanteista joissa joutuu olemaan vieraiden kanssa, joskus taas ei lainkaan. Päivissä on eroja siis.
Emmekä ole kasvattaneet tynnyrissä. Kaksosveli on tosi paljon erilainen. Vaikka hänkin voi ujostella alussa, niin ei kuitenkaan pelkää outoja tilanteita eikä ihmisiä.
Minäkin jäin hoitovapaalle osittain siitä syystä, että toinen vauvoista oli niin säikky ja vierasti. Ihan hyvä olikin ja 3-vuotiaana tytön (ja kaksosveljen) hoidonaloitus pph:lla sujuikin ihan ok. Päiväkotiin en todellakaan veisi vieläkään. Ensi vuonna on pakko kun alkaa eskari ja se on päiväkodissa.
Meillä tuli myös kovia itkukohtauksia aivastuksista, mutta käytin vähän samankaltaista kikkaa kuin aiemmin joku kertoi tehneensä asiasta vitsin. Kun tunsin että tulee aivastus, niin aloin muka kohiä ja rykiä jo valmiiksi, tyyliin " köh köh kylläpä äitiä yskittää" . Niin ääni ei sitten tullut niin yhtäkkiä ja kovana pojan korviin. Samaa keinoa käytin ennen vessan vetämistä, sillä sekin aiheutti kovat itkut. Jotenkin meillä kyllä meni tuo pahin vaihe 5kk ja risat ohi. Kuten aiemmassa kommentissani sanoin, poika edelleen reagoi voimakkaastikin ääniin, mutta enää ei saa " paniikkikohtauksia" . Katsoo säikähtäneenä, mutta leppyy pian.
tavata muita lapsia? Olisiko sulla jotain ystävää jolla olisi vaikka yksi lapsi? Voisihan se olla, että pieni totuttautuminen tekisi hyvääkin. Meidän poika ei ole ihan noin herkkä, mutta reagoi myös ääniin. Kuitenkin toisten lasten kanssa hän on aivan innoissaan, eikä moksiskaan mistään äänistä. Saattaa vähän hätkähtää ja katsoa kummissaan, mutta itkua ei tule. Sinuna kokeilisin miten suhtautuu, voithan sitten yrittää myöhemmin uudestaan, jos vielä arkailee liikaa.
Terkuin Nuippu ja Topias 8kk