Ihminen on usein itse oman onnellisuutensa tiellä
Esitän nyt väitteen, joka voi monessa herättää niskavillat pystyyn. Mutta otan esimerkiksi masentuneen ihmisen. Masentuneen ihmisen pitää itse tajuta, että hän vain itse voi itsensä kaivaa sieltä masennuksen syövereistä ylös. Käsittelemällä ne tunteet jotka masennusta aiheuttaa ja siten "murtautua ulos" sieltä vankilastaan. Se että säälii itseään loputtomiin ja voivottelee kun mulla on ollut niin kamalaa, niin ei se muuta kuin lisää sitä masennusta. Siitä masennuksesta kun voi helposti tulla semmoinenkin asia, että se on ikään kuin koko elämä joillekin masentuneille ihmisille. Ei ne osaa mistään muusta puhua, kuin analysoida sitä masennustaan (joka muuten pääosin on ihan pelkkää energian haaskaamista) ja tällaiset ihmiset ovat aivan helvetin raskaita kanssaihmisilleen.
Masennuksesta eroon pääseminen ja onnellisuus ovat asennekysymyksiä. Jos koko ajan keskittyy siihen mitä minulta puuttuu, niin ei ihmekään jos masentaa. Pitää itse oivaltaa.
Kommentit (25)
Olet oikeassa, itseään kehittämällä ja olemisen ymmärtäminen on suuri vaikutus onnellisuuteen. Kukaan ei voi puolestasi sitä tehdä, psykologitkin ovat vain välikätenä itsensä ja onnellisuutensa löytämiseen. He osaavat sanoa asioita, jotka laittavat miettimään asioita oikealta kantilta.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 19:41"]
Olet oikeassa, itseään kehittämällä ja olemisen ymmärtäminen on suuri vaikutus onnellisuuteen. Kukaan ei voi puolestasi sitä tehdä, psykologitkin ovat vain välikätenä itsensä ja onnellisuutensa löytämiseen. He osaavat sanoa asioita, jotka laittavat miettimään asioita oikealta kantilta.
[/quote]Just näin. Minä joskus nuorempana hölmönä ajattelin että terapiaan meneminen jotenkin mystisesti tuo ihmisen elämään onnen automaattisesti. Mutta eihän se niin mene, koska vain sinä itse voit ne omat tunteesi työstää läpi ja vain sinussa itsessäsi ne oivallukset voivat tapahtua. Sitä ei myöskään voi saada mistään pillereistä. Vain se asioiden kohtaaminen ja omien traumojensa työstäminen sekä käsittely on avain pois siitä masennuksesta.
Kyse on aivokemiasta. Se voi mennä vinoon myös ap:ltä yksi kaunis tiistai. Muista sitten, ettet hanki keskusteluapua etkä lääkitystä, vaan otat vain itseäsi niskasta kiinni.
Masennuksesta voi myös helposti tulla ihmisen elämässä sellainen itseään ruokkiva ilmiö joka rupeaa hallitsemaan ihmistä, jota hän ei välttämättä itsekään tajua.
Allekirjoitan. Niitä tuttaviani jotka ovat parantuneet masennuksesta yhdistää juuri se että ovat tajunneet että kukaan muu kuin he itse eivät saa sitä masennusta heistä pois. Ne jotka eivät ole parantuneet tuntuvat yhäkin syyllistävän kaikkia muita kun kellään ei ole ollut taikasanoja tai ihmelääkettä joka olisi heidät parantanut.
En sano etteikö joillain ole paljonkin syitä mitkä on johtanut masennukseen mutta löytyy niitäkin joilla se syy on viellä tänäkin vuonna se ettei äiti ostanut jotain paitaa vuonna 1976. Kannattaisi yrittää elää tätä päivää eikä sitä yhtä ja samaa loppuelämän ajan.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 19:48"]
Kyse on aivokemiasta. Se voi mennä vinoon myös ap:ltä yksi kaunis tiistai. Muista sitten, ettet hanki keskusteluapua etkä lääkitystä, vaan otat vain itseäsi niskasta kiinni.
[/quote]Itseään niskasta kiinni ottaminen on ihan perseestä oleva neuvo ja pahin mahdollinen masentuneelle. Tiedän kokemuksesta, koska olen itsekin joskus ollut todella pahasti masentunut. Minulla oli paljon käsittelemättömiä asioita itseni kanssa.
Mutta masentuneen pitää vain itse tajuta se, että joskus niiden tunteiden äärelle on pysähdyttävä ja ruvettava kohtaamaan niitä. Tajuttava se että minulla itselläni on voima toipua tästä ja alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästään. Se vaan on niin.
Eli jos minä uhriutan itseäni tänään, niin se on ihan takuuvarma juttu että myös huomenna olo on ihan paska ja todennäköisesti vielä pahempi. Ei siihen ole mitään taikapilleriä. Täytyy tulla se hetki, kun ei enää ajattele että "sit kun", vaan tänään. Tänään, tässä ja nyt minä aloitan toipumisen tästä ja piste. Uhri saa olla vaikka lopunelämäänsä, ei se sillä koskaan mene pois.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 19:48"]
Kyse on aivokemiasta. Se voi mennä vinoon myös ap:ltä yksi kaunis tiistai. Muista sitten, ettet hanki keskusteluapua etkä lääkitystä, vaan otat vain itseäsi niskasta kiinni.
[/quote]
Kyllä pitää ottaa itseään niskasta kiinni, eivät ne lääkkeet siellä purkissa vaikuta, ne pitää ottaa säännöllisesti ja koko ajan tähdätä siihen että aivokemiat palautuvat normaaliksi, jos ruokkii vinksallaan olevaa aivokemiaansa niin ei se siitä pysty muuttumaan. Niskasta kiinni ottaminen tarkoittaa aktiivista paranemisen edistämistä eli esim. sitä säännöllistä lääkkeen ottoa ei tyhmyyttä.
-7
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 19:41"]
Olet oikeassa, itseään kehittämällä ja olemisen ymmärtäminen on suuri vaikutus onnellisuuteen. Kukaan ei voi puolestasi sitä tehdä, psykologitkin ovat vain välikätenä itsensä ja onnellisuutensa löytämiseen. He osaavat sanoa asioita, jotka laittavat miettimään asioita oikealta kantilta.
[/quote]En minä halua kehittyä ihmisenä, koska se vaatisi vaivaa ja epätäydellisyyteni kohtamista. Haluan vain jatkuvaa imartelua ja pönkitystä läheisiltäni. Jos se loppuu, etsin sitä muualta.
Ja kyllä. Minä kuulen korvissani ne huudot siitä, että sinä et tiedä mitä masennus on. Mutta kun minä vaan tiedän. Ja juuri tuo on se avain siihen, että masentuneelle ihmiselle itselleen tulee se halu ja motivaatio joka rupeaa työntämään sieltä masennuksesta pois.
Joskus sitten tajuaa lakata samaistumasta siihen masennukseensa ja oivaltaa että ei se masennus sinänsä minusta itsestäni mitään kerro.
Niinhän se on mutta masentunut ei siellä masennuksessaan tajua sitä. Siihen tarvitaan yleensä sitä terapiaa että voi oikaista niitä vääristyneitä mielikuvia maailmasta ja itsestään. Terapia on se joka tuo sitä positiivista ajattelua.
Olen osittain sama mieltä.en kuitenkaan usko, että masentunut aina tahdonvoimalla kykenee nousemaan, vaikka kiitollisuuden kaivaminen ja pienten asioiden huomaaminen ovat tärkeitä.
Uskon , että moni pääsisi eteenpäin, kun etsisi apua, erilaista apua. Sanotaan, että surematon suru patoutuu masennukseksi, tai ilamisematn viha kääntyy lopulta itseäpäin, masennuksen muodossa. Kun ihmien löhtisi työstää näitä, niin valo tunnelinpääsätä löytyy ja tulee tilanne, jolloin pääsee kiitollisuuteen kiinni ja sitä kautt lähtee jyrkkä nousu. Voimaantuminen ja oman voiman löytäminen on the juttu.
(uskon myös, että on pahojakin tilanteita, ja silloin paras apu on lääkäri)
Just tuota, eli surematonta surua ja paljon vihantunteita olen itsekin sieltä masennuksen takaa löytänyt. Voimakas lapsuudessa syntynyt köntti minussa, joka kertoi minulle että olet huono ihminen, et ole tarpeeksi hyvä etkä rakastettava. Tukahduttetuja tunteita eli noita suruja, joita vasta nyt olen aikuisiällä surrut läpi. Vihantunteita ja rajojen rikkomista, jotka lähinnä isän alkoholismin ja koulukiusaamisen kautta ovat tulleet.
Näiden virheellisten mielikuvien oikaiseminen, menemällä takaisin sinne lapsuuteen on ollut avain pois masennuksesta.
Siksi onkin hassua, että ihmiset hakevat lääkkeitä, kun ne tunteiden käsittely ja puhdistaminen on kaiken avain.
Minulle myös tosi iso juttu on ollut oivaltaa, että onnellisuus tulee ihmisen sisältä, eikä ulkoa koska kaikki ainekset ovat siellä ihmisessä valmiina. Niihin eli omaan itseensä tarvitsee vain löytää yhteys.
Hyvin paljolti olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Se on vaan huonompi juttu, että harva saa terapiaa ja lääkkeet ovat monille se ainoa
apu, mitä tarjotaan. On se ihmisen usein helpompi hakea niitä syitä omaan pahaan oloon itsensä ulkopuolelta. Se on niin totta, että oman elämänsä sillä pilaa, jos odottaa, että joku ratkaisee ne omat ongelmat. Ei ole sellaista ihmelääkettä, eikä lääkäriä tai terapeuttia. Se työ on tehtävä itse. Toisaalta se muutos on niin rankka juttu, kun takapakkia tulee ja lopputulos on epävarma. Oman vajavaisuuden kohtaaminen on niin tuskallista, että täytyy olla todella paha olo, jotta muutokseen on valmis lähtemään.
Ihminen voi ruokkia masennusta omilla ajatuksillaan. Oleellista olisi tarkastella erilaisia ajatuksia jotka päässä vilisevät, ja pohtia voiko haitallisen ajatuksen tilalle valita toisenlaisen, tarkoittaen että käytetään yksinkertaisesti johonkin asiaan toisenlaista näkökulmaa. Usein ajatukset juuttuvat samanlaisiksi pitkäksi aikaa, ja niiden muuttaminen vaatii ns. tajuamisen, ymmärretään että rajoittava asia onkin todellisuudessa toisenlainen kuin on luultu. Monesti tässä tarvitaan toisen apua.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 20:37"]
Ihminen voi ruokkia masennusta omilla ajatuksillaan. Oleellista olisi tarkastella erilaisia ajatuksia jotka päässä vilisevät, ja pohtia voiko haitallisen ajatuksen tilalle valita toisenlaisen, tarkoittaen että käytetään yksinkertaisesti johonkin asiaan toisenlaista näkökulmaa. Usein ajatukset juuttuvat samanlaisiksi pitkäksi aikaa, ja niiden muuttaminen vaatii ns. tajuamisen, ymmärretään että rajoittava asia onkin todellisuudessa toisenlainen kuin on luultu. Monesti tässä tarvitaan toisen apua.
[/quote]
juuri tähän auttaa muotitermi mindfulness, jonka anotaan parantavan kaiken. Siinä katkaistaan se sisäinen höpöttäjä ja asioiden vatvominen. Sinänsä ihmeellistä, että näin yksi kertainen asia on juttu, jota jotkut eivät ole valmiita edes kokeilemaan...
Olen edelleen sitä mieltä, että masennuksesta toipuminen, niin murskaavalta kuin se masentuneen korvissa kuulostaakin, on valinta.
Se valinta taitaa usein syntyä vasta sen myötä, että ihmiseen tarvitsee ensin sattua tarpeeksi lujaa. Muuten siihen prosessiin ei suostu lähtemään.
Sillä viitekehyksellä, missä asian näkee on iso merkitys:
- Olen masentunut ja en voi toipua tästä
...vai...
- Minussa on masennusta ja tulen toipumaan tästä
Ensimmäiseksi mainitulla toipuminen ei ole vielä startannut, kun taas toisella vaihtoehdolla joku juttu on laukaissut sen, että hänessä on tapahtunut päätös toipua sairaudestaan. Joku ihmisen psykologiassa oleva juttu.
Samaa mieltä.