Ihminen on usein itse oman onnellisuutensa tiellä

Eihän mindfulness sinänsä taida eroa tavan meditoinnista oikein mitenkään? Sinänsä itse olen kaikkien muotijuttujen suhteen aika skeptinen. Eli ihminen osaa vain tehdä oman itsensä ja sen "sairauden äänen" välille eron.

Onko onnellisuus todella oma valinta? Katso tämä video ja päättele:

ja lue tämä blogiteksti: http://www.depressionalliance.org/news-blogs/blogs/happiness-luxury-not-choice

Masennuksesta puhuit asiaa. Muutoin en allekirjoita tuota otsikkoa. Paljon pystyy omaan onnellisuuteensa vaikuttamaan, mutta aina se ei riitä. Minä esimerkiksi tajusin vasta 30 ikävuoden jälkeen, että minulla on kovat arvot. Se oli shokki. Olin aina kiltisti totellut sitä mantraa, että raha ei tee onnelliseksi ja keskittynyt muihin asioihin kuin vaikkapa kunnollisen ja rahakkaan uran luomiseen. Nyt huomaan, että en enää ehdi tehdä elämästäni sellaista kuin haluaisin. Että se, mitä minä luulin kasvukivuiksi, olikin tyytymättömyyttä omiin valintoihin. Ihmissuhteet ovat minulle vähäpätöisiä, mutta ei minulla muutakaan ole.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 21:09"]

Onko onnellisuus todella oma valinta? Katso tämä video ja päättele:

ja lue tämä blogiteksti: http://www.depressionalliance.org/news-blogs/blogs/happiness-luxury-not-choice

[/quote]Olen ilmeisesti vähän epäselvästi itseäni kuvannut. Kyllä juuri tämä mitä tyttö tuossa videossa puhuu on minunkin kokemukseni masennuksesta. Että sinne pimeyteen ei voi vain yks kaks sytyttää jotain lamppua, josta kaikki nappia painamalla oikenee. Tämä minun mielestäni johtui omalla kohdallani siitä, että pelkästään se alkoholistikodissa kasvaminen ja se että allekirjoittanut ei esimerkiksi ikinä ollut puhunut todellisista tunteistaan kenellekään vaan ne on tietenkin sieltä ihan pienestä lapsesta asti haudannut itseensä. Ei minula ikinä ollut lapsena ketään kuka olisi kohdannut sitä minun pahaa oloani.

Ja allekirjoitan myös sen että ihminen joka ei ikinä oikeasti ole kokenut sitä, mitä todellinen masennus on ei voi tajuta sitä. Masennus ei ole jotain luonteenheikkoutta minkä ihminen on itse valinnut, tai mikä tosiaan vain poistuu kun rupeat hymyilemään enemmän.

Mutta joka tapauksessa noin muuten videon nähtyänikin, olen edelleen ihan samaa mieltä kun mitä olen tähän ketjuun toistaiseksi kirjoitellut. Masennuksesta toipumisessa ei sinänsä kauheasti ole tahdonvoiman kanssa minusta oikein mitään tekemistä. Mutta paljon töitä itsensä kanssa ja halua muutokseen se on vaatinut.

En oikein osaa sanoin selittää sitä "klikkiä" mikä omasta mielestäni masentuneen päässä tarvitsee tapahtua.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 19:38"]

Esitän nyt väitteen, joka voi monessa herättää niskavillat pystyyn. Mutta otan esimerkiksi masentuneen ihmisen. Masentuneen ihmisen pitää itse tajuta, että hän vain itse voi itsensä kaivaa sieltä masennuksen syövereistä ylös. Käsittelemällä ne tunteet jotka masennusta aiheuttaa ja siten "murtautua ulos" sieltä vankilastaan. Se että säälii itseään loputtomiin ja voivottelee kun mulla on ollut niin kamalaa, niin ei se muuta kuin lisää sitä masennusta. Siitä masennuksesta kun voi helposti tulla semmoinenkin asia, että se on ikään kuin koko elämä joillekin masentuneille ihmisille. Ei ne osaa mistään muusta puhua, kuin analysoida sitä masennustaan (joka muuten pääosin on ihan pelkkää energian haaskaamista) ja tällaiset ihmiset ovat aivan helvetin raskaita kanssaihmisilleen.

Masennuksesta eroon pääseminen ja onnellisuus ovat asennekysymyksiä. Jos koko ajan keskittyy siihen mitä minulta puuttuu, niin ei ihmekään jos masentaa. Pitää itse oivaltaa.

[/quote]

Masennus on sairaus, ei asenne. Toki omalla käytöksellä voi edesauttaa paranemista. En toivo AP:lle sairauksia, mutta jos niin kuitenkin kävisi että AP:lle iskisi reuma, tulehduksellinen suolistosairaus tai muu, niin silloin voi AP miettiä paranemisen dynamiikkaa.