Vanhemmat aikuisen lapsen apuna, huiput?

Miehen sedän poikapuoli on päälle parikymppinen ja aika väpelö. Hyvä esimerkki eiliseltä, kun olimme sukujuhlassa ja miehen kyseinen setä oli edelläni ruokajonossa seisovassa pöydässä. Setä otti lohta lautaselleen ja sano "Ville, otatko lohta? Missä se Ville on?" "Ville" (nimi muutettu), ei ollutkaan sedän takana vaan, taaempana jonossa. Miksi parikymppiseltä pitää kysyä kuin viisivuotiaalta mitä se haluaa lautaselleen ja laittaa ruokaa lautaselle, jos haluaa. Huoh...

Olin töissä hampurilaisravintolan kassalla, kun keski-ikäinen rouvashenkilö tuli minulta kysymään, löytyisiköhän meiltä hänen armeijassa olevalle pojalleen töitä. Hieman hämmentyneenä sanoin, että toki minä voin cv:n ja hakemuksen toimittaa esimiehelleni, mihin rouva sanoi ettei pojalla sellaisia nyt ollut tähän hätään, mutta eikös pomoni voisi yhtä hyvin soittaa hänen pojalleen ja haastatella? En kertakaikkiaan tiennyt kuinka rouvalle saisin sanottua kohteliaasti, että meille on tullut jo kymmeniä ihan päteviäkin hakemuksia, joten pomoni tuskin palkkaa tyyppiä, jonka hakemus on äidIn kirjoittama puhelinnumero kuitin takana... Toimitin lapun toki pomolleni, sillä eiväthän rekrytointipäätökset olleet minun hommaani, ja saatiinhan siitä hyvät naurut. Jäin vaan toivomaan, että kyseinen äiti-ihminen ei tee kyselyitään ilman poikansa lupaa, sillä tuollainen on kyllä omiaan pilaamaan nuoren työllistymismahdollisuudet kyseisessä paikassa.