Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen alikoiva puhumattomuus perheessä? Mitä tehdä?
Huolestunut yks täältä
22.11.2021 |
Olen nyt elänyt uusperheessä kolmisen vuotta ja uuden puolisoni lapsi, 13v ei uskalla puhua minulle kuin yksittäisiä sanoja ja vain kysyttäessä. Tämä siis kaikille ihmisille, paitsi sisarukselleen ja biologisille vanhemmilleen. Koulussa pärjää, mutta ei viittaa ja yksi kaveri (luojan kiitos). Sille puhuu.
Lapsi on käynyt tarhassa psykologiset testit ja ala-asteella, eikä kuulemma huolta. Nyt minun aloitteesta päässyt hiljakseen uudelleen tutkimusputkeen. Vasta nyt sai asberger-diagnoosin. Olisiko vinkkejä miten autistiseen ja arkaan lapseen saa yhteyden. Muutoin kuin katsomalla ohi ja välttämällä painostusta tai suoria kysymyksiä. Sekin ihmetyttää kuinka näin sulkeutunut lapsi on voinut päästä ilman minkäänlaista hoitoa teini-ikään, kun mikään ei viittaa mutismin helpottamiseen. Ero ei kuulemma ollut hänelle ongelma. Prosessi terveydenhuollossa tuskaisen hidas, seuraava tapaaminen mm. helmikuussa.
Lähinnä kiinnostais, miten tällainen lapsi pärjää myöhemmin, opiskelut ja elämä, aivan kuin olisi häkissä vankina. Yleistiedossa myös ammottavia aukkoja, ja kysyy usein kysymyksiä, jotka eivät ole ikätasoaan vastaavia. Kuten sanoin, silti koulu, jota pänttää kirjoista, vielä ainakin sujuu.
Miten voin tukea hänen kasvuaan, kun tuntuu, että lapsi on kuin hattaraa.
Kommentit (19)
Onpas hankalaa. Tuntuu, ettei ehkä ole sinun paikkasi kantaa liikaa huolta tästä lapsesta, jos hän ei halua kovasti kontaktia sinuun ottaa?
Sinä olet paikalla ystävällisenä hahmona ja pyrit olemaan helposti lähestyttävä. Eiköhän se riitä.
Omilla vanhemmilla kuitenkin päävastuu, eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas hankalaa. Tuntuu, ettei ehkä ole sinun paikkasi kantaa liikaa huolta tästä lapsesta, jos hän ei halua kovasti kontaktia sinuun ottaa?
Sinä olet paikalla ystävällisenä hahmona ja pyrit olemaan helposti lähestyttävä. Eiköhän se riitä.
Omilla vanhemmilla kuitenkin päävastuu, eikö niin?
Tietysti noin, mutta haluiaisn tietää kuinka tällainen ihmisenalku elämässä mahdollisesti pärjää ja mitä on luvassa. Aihealue täysin tuntematon. Siksi kaipaan täältä vertaistukea.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas hankalaa. Tuntuu, ettei ehkä ole sinun paikkasi kantaa liikaa huolta tästä lapsesta, jos hän ei halua kovasti kontaktia sinuun ottaa?
Sinä olet paikalla ystävällisenä hahmona ja pyrit olemaan helposti lähestyttävä. Eiköhän se riitä.
Omilla vanhemmilla kuitenkin päävastuu, eikö niin?
Tietysti noin, mutta haluiaisn tietää kuinka tällainen ihmisenalku elämässä mahdollisesti pärjää ja mitä on luvassa. Aihealue täysin tuntematon. Siksi kaipaan täältä vertaistukea.
AP
Miksi? Et ole huoltaja eikä asia kuulu sinulle.
Jos muut eivät välitä ja lapsi oman mailmansa sisällä, pitääkö ainoan asiasta välittävän hylätä hänet, kun ei olevanhempi. Säälittäviä kaikki uusperheintoilijat joiden luomien sääntöjen keskellä lapsi unohtuu..Vaa'an ja kellon kanssa mitataan hoito ja vastuu ja aineellinen. Miettikää vähän..
Vierailija kirjoitti:
Jos muut eivät välitä ja lapsi oman mailmansa sisällä, pitääkö ainoan asiasta välittävän hylätä hänet, kun ei olevanhempi. Säälittäviä kaikki uusperheintoilijat joiden luomien sääntöjen keskellä lapsi unohtuu..Vaa'an ja kellon kanssa mitataan hoito ja vastuu ja aineellinen. Miettikää vähän..
Siinä on taas maalattu vaikka mitä. Itsehän ap on yksi suuri stressitekijä ko lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsen olla, älä tyrkytä itseäsi.
Meillä lähipiirissä lapsi, joka valitsee henkilöt, joille puhuu ja asiat, joista puhuu.
As-lapsi on.
Saattaa yllättää sinut, kun olet läsnä ja kiinnostunut hänen puuhistaan olematta mielistelevä tms.
T. Kokemusta on
Selektiivinen mutisti ei mitään inhoa kuin päällekäyvää diagnosoijaa joka ei hyväksy häntä sellaisena kun hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas hankalaa. Tuntuu, ettei ehkä ole sinun paikkasi kantaa liikaa huolta tästä lapsesta, jos hän ei halua kovasti kontaktia sinuun ottaa?
Sinä olet paikalla ystävällisenä hahmona ja pyrit olemaan helposti lähestyttävä. Eiköhän se riitä.
Omilla vanhemmilla kuitenkin päävastuu, eikö niin?
Tietysti noin, mutta haluiaisn tietää kuinka tällainen ihmisenalku elämässä mahdollisesti pärjää ja mitä on luvassa. Aihealue täysin tuntematon. Siksi kaipaan täältä vertaistukea.
AP
puhu lapsen isälle vai onko arka aihe??? Hyvä että olet huolissasi osoittaa että välität lapsesta.
Samaa sanon kuin muutkin: nyt ap otapa pari askelta taaksepäin sen auttamisvimmasi kanssa. Anna toisen olla ja keskity ihan muihin asioihin, sinä et häntä "pelasta", hän on mikä on ja hänestä tulee mikä tulee. Nyt ihan rauhassa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin samanlainen tuossa iässä. En puhunut vieraille kuin yksittäisiä mumisevia sanoja. En katsonut ketään silmiin ja olin äärimmäisen ujo. Nyt nelikymppisenä olen työelämämässä ja kykenen normaaliin kanssakäymiseen, vaikka mieluiten edelleenkin olisin vain hiljaa.
Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos muut eivät välitä ja lapsi oman mailmansa sisällä, pitääkö ainoan asiasta välittävän hylätä hänet, kun ei olevanhempi. Säälittäviä kaikki uusperheintoilijat joiden luomien sääntöjen keskellä lapsi unohtuu..Vaa'an ja kellon kanssa mitataan hoito ja vastuu ja aineellinen. Miettikää vähän..
Lapsi puhuu vanhemmilleen, mikä kertoo ihan selkeästi, että hänellä on hyvät välittävät vanhemmat.
Minun esikoisellani on kaveri, joka on hiljainen. Ei puhunut esim meille vanhemmille vuosiin, siis vuosikausiin, yhtikäs mitään.
Kirjoitti nyt ylioppilaaksi huippulukiosta ja pääsi suoraan opiskelemaan.
Koulussa selektiivinen mutisti ei ole mikään harvinaisuus ja opettajankoulutukseen kuuluu opiskella myös sitä, että osaa saada suoritukset myös hiljaisilta jne.
t. kielten ope ja äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas hankalaa. Tuntuu, ettei ehkä ole sinun paikkasi kantaa liikaa huolta tästä lapsesta, jos hän ei halua kovasti kontaktia sinuun ottaa?
Sinä olet paikalla ystävällisenä hahmona ja pyrit olemaan helposti lähestyttävä. Eiköhän se riitä.
Omilla vanhemmilla kuitenkin päävastuu, eikö niin?
Tietysti noin, mutta haluiaisn tietää kuinka tällainen ihmisenalku elämässä mahdollisesti pärjää ja mitä on luvassa. Aihealue täysin tuntematon. Siksi kaipaan täältä vertaistukea.
AP
Asperger ei ole mikään este elämässä menestymiselle. Katso vaikka Elon Muskia. Muut asiat merkitsevät.
Kiitos vastauksista, ihan rohkaisevaa, että elämä on monilla avautunut. Lapsella on kaikki mahdollinen tuki lähipiirissä, enkä änkeä hänen elämäänsä. Ja huomioin, kuten ihmisiä yleensä. Olen kuullut, että varsinkin tytöillä asperger jää diagnosoimatta, koska, kun koulu menee hyvin, oletetaan, että kaikki menee hyvin. Tutkimuksia kun olen lukenut, yksi räjähtäneestä aspergerlasten määtästä selittyy tiheämmän kamman lisäksi, että vanhemmat ovat nykyisin vanhempia kuin aikanaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, ihan rohkaisevaa, että elämä on monilla avautunut. Lapsella on kaikki mahdollinen tuki lähipiirissä, enkä änkeä hänen elämäänsä. Ja huomioin, kuten ihmisiä yleensä. Olen kuullut, että varsinkin tytöillä asperger jää diagnosoimatta, koska, kun koulu menee hyvin, oletetaan, että kaikki menee hyvin. Tutkimuksia kun olen lukenut, yksi räjähtäneestä aspergerlasten määtästä selittyy tiheämmän kamman lisäksi, että vanhemmat ovat nykyisin vanhempia kuin aikanaan.
AP
Asia ei edelleenkään kuulu sinulle mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, ihan rohkaisevaa, että elämä on monilla avautunut. Lapsella on kaikki mahdollinen tuki lähipiirissä, enkä änkeä hänen elämäänsä. Ja huomioin, kuten ihmisiä yleensä. Olen kuullut, että varsinkin tytöillä asperger jää diagnosoimatta, koska, kun koulu menee hyvin, oletetaan, että kaikki menee hyvin. Tutkimuksia kun olen lukenut, yksi räjähtäneestä aspergerlasten määtästä selittyy tiheämmän kamman lisäksi, että vanhemmat ovat nykyisin vanhempia kuin aikanaan.
AP
Asia ei edelleenkään kuulu sinulle mitenkään.
Hahhah, myötäeläminen kielletty ja läheisistä huolehtiminen ja kielletään vielä vaikka... toisista välittäminen. Olisiko aika vaikka ryhmähalin tai muun paijauksen? Saat valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, ihan rohkaisevaa, että elämä on monilla avautunut. Lapsella on kaikki mahdollinen tuki lähipiirissä, enkä änkeä hänen elämäänsä. Ja huomioin, kuten ihmisiä yleensä. Olen kuullut, että varsinkin tytöillä asperger jää diagnosoimatta, koska, kun koulu menee hyvin, oletetaan, että kaikki menee hyvin. Tutkimuksia kun olen lukenut, yksi räjähtäneestä aspergerlasten määtästä selittyy tiheämmän kamman lisäksi, että vanhemmat ovat nykyisin vanhempia kuin aikanaan.
AP
Asia ei edelleenkään kuulu sinulle mitenkään.
Hahhah, myötäeläminen kielletty ja läheisistä huolehtiminen ja kielletään vielä vaikka... toisista välittäminen. Olisiko aika vaikka ryhmähalin tai muun paijauksen? Saat valita.
Ei ap välitä tai huolehdi vaan rypee sosiaalipornossa.
Alue: Aihe vapaa
Asperger.
Miksi pitää näitä uusperheviritelmiä väkisin rakennelmia?
Lapset kärsii.