Kestämätön tilanne työpaikalla eikä apua mistään.

Masennussaikkua saa kyllä, eikä ole palkatonta.

Vierailija kirjoitti:

Edimiehen kanssa ei voi keskustella koska hän yksi kiusaajista. Asia viety luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Ei apua.

Ap

Kun asia on jo käsitelty työpaikalla, tee siitä itsellesi kirjallinen raportti. Tee siis muistiinpanot: kuka teki/sanoi, mitä, missä, ketä oli paikalla, mitä siitä seurasi.

Seuraava vaihe on AVI:n Työsuojeluviranomainen. Tee siis työsuojeluilmoitus.

Voi olla, että se ei johda mihinkään, mutta on ainakin pakko työnantajan tehdä asialle jotain. 

Vähän sama tilanne itsellä. Olen ollut vasta 2 viikkoa uudessa työssä ja jo nyt minut on kiusattu henkihieveriin. Yllättäen ulkkisten toimesta. Suomalaiset eivät haluaisi, että lähden täältä. Pomot lässyttää vain kielimuurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laurankeiju82 kirjoitti:

Huono uutinen on se, että työuupumuksella ei saa sairauslomaa, jonka työantaja joutuu maksamaan (mikä on naurettavaa, koska työuupumus johtuu työasioista).

Mene lääkäriin puhtaana, mutta huolittelemattomana. Ei siis meikkiä, ei koruja, tavalliset vaatteet. Hiukset saa laittaa yksinkertaisesti. Lääkäri arvioi myös ulkonäköäsi ja sen pitää kertoa, että olet väsynyt. Ilmoita, ettet pysty nukkumaan paria tuntia enempää yössä ja heräät liian aikaisin. Unettomuuten voit saada enintään viikon saikkua ja se kirjataan yleensä unihäiriönä ja sopeutumishäiriönä. Ota se näin aluksi niin saat hengähdystauon.

Sitten, kun menet hakemaan jatkoa, pyydä saada tehdä BDI-21 ja hanki itsellesi masennusdiagnoosi; Vastaa kolmos-tai nelostasoa kaikkiin paitsi itsesi vahingoittamiskohtaan tai sellaiseen, joka voi mitata kykyäsi huolehtia lapsistasi. Lääkkeitä ei muuten ole pakko syödä, vaikka ne määrätään.

Yksi vaihtoehto on kuvata ahdistusoireita työhön liittyen, mutta siinä on riskinä, että menee burnoutin puolelle.

Huomaa kuitenkin, että tämä siis tarkoittaa mielenterveyshäiriödiagnoosia (depressio tai ahdistuneisuushäiriö). Se voi tulla vastaan mm. adoptoitaessa ja sijaisperhetoiminnassa, jos sellaista haaveilet. Leima kestää joitakin vuosia. Harkitse siis tätä tietä.

Mutta näin olet oikeutettu ensiksi palkalliseen sairauslomaan ja sen jälkeen sairauspäivärahaan. Ihan oikein työnantajalle, joka ei huolehdi työoloista.

Mitä tahansa teet, älä ota pelkkää burnout-, eli työuupumisdiagnoosia, koska se ei ole sairaus. Aloita siis unettomuuden valittamisella. Jos saat burnout- testin eteesi, ruksita paria kohtaa lukuun ottamatta kailkki "nollille".

Pelkkä burnout-diagnoosi ei siis oikeuta mihinkään ja jäät tyhjän päälle. Kokemusta on. Osa työterveyslääkäreistä pelaa työnantajan pussiin ja yrittää saada pelkän burnout -diagnoosin, koska työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta. Koska et halua varmaankaan jäädä nykyiseen työhösi, et halua myöskään burnoutin kanssa tulevia kolmikantakeskusteluita työnantajasi ja työterveyden kanssa, koska olet paskassa työpaikassa altavastaaja ja tilasi vain pahenee. Kokemusta on.

Jos työnantaja ehdottaa että käyttäisit lomasi saikun sijaan, sinun ei tarvitse suostua.

Jos satut saamaan burnout-diagnoosin, ei kolmikantaankaan tarvitse heti suostua. Sanot vain työterveyslääkärille, että et kykene edes puhumaan asiasta vielä, ja että haluat vain nukkua ja olla rauhassa hetken. Että sinulla on virtaa ja halua tällä hetkellä vain hoitaa lapsesi. Korosta koko ajan, että lapset on ainoa asia, josta saat iloa tällä hetkellä.

Tsemppiä!

Kuulostat asiantuntijalta, palkallisen saikuttamisen erityisosaajalta.

Hän kuulostaa siltä, että on maksanut kalliit oppirahat. 

Naulankantaan. Ja tosiaan olen ollut vain burnout -diagnoosilla, eli tyhjän päällä. Menettelyneuvon pohjasin siihen, miten vertaisilla mennyt. Minä olin niin tyhmä, etten älynnyt teeskennellä unetonta, ahdistunutta tai masentunutta ja siksi nyt neuvon muita uupuneita toimimaan toisin. Jouduin itse irtisanoutumaan työstäni, koska eivät maksaneet palkkaa enkä ollut oikeutettu sairauspäivärahaan (koska burnout ei ole sairaus), koko burnout vieritettiin niskoilleni työnantajan puolesta ja sain maksimikarenssin vielä päälle.

... ja seuraava työpaikka piti hakea nopeasti, enkö koskaan ehtinyt toipua burnoutistani.

Laki määrittelee, että työpaikoilla PITÄÄ olla toimintamalli tämän tyyppisissä tilanteissa. Nyt otat selvää niistä omista laillista oikeuksistasi.

Hoitoala kyseessä vai?

Valitettavan tuttua. Olosi tulee paranemaan vain paikkaa vaihtamalla. Joskus irtisanominen tyhjän päälle on parempi vaihtoehto kuin loppuunpalaminen.

Lapsesi tarvitsevat sinua.

-Z-

Laurankeiju82 kirjoitti:

Huono uutinen on se, että työuupumuksella ei saa sairauslomaa, jonka työantaja joutuu maksamaan (mikä on naurettavaa, koska työuupumus johtuu työasioista).

Mene lääkäriin puhtaana, mutta huolittelemattomana. Ei siis meikkiä, ei koruja, tavalliset vaatteet. Hiukset saa laittaa yksinkertaisesti. Lääkäri arvioi myös ulkonäköäsi ja sen pitää kertoa, että olet väsynyt. Ilmoita, ettet pysty nukkumaan paria tuntia enempää yössä ja heräät liian aikaisin. Unettomuuten voit saada enintään viikon saikkua ja se kirjataan yleensä unihäiriönä ja sopeutumishäiriönä. Ota se näin aluksi niin saat hengähdystauon.

Sitten, kun menet hakemaan jatkoa, pyydä saada tehdä BDI-21 ja hanki itsellesi masennusdiagnoosi; Vastaa kolmos-tai nelostasoa kaikkiin paitsi itsesi vahingoittamiskohtaan tai sellaiseen, joka voi mitata kykyäsi huolehtia lapsistasi. Lääkkeitä ei muuten ole pakko syödä, vaikka ne määrätään.

Yksi vaihtoehto on kuvata ahdistusoireita työhön liittyen, mutta siinä on riskinä, että menee burnoutin puolelle.

Huomaa kuitenkin, että tämä siis tarkoittaa mielenterveyshäiriödiagnoosia (depressio tai ahdistuneisuushäiriö). Se voi tulla vastaan mm. adoptoitaessa ja sijaisperhetoiminnassa, jos sellaista haaveilet. Leima kestää joitakin vuosia. Harkitse siis tätä tietä.

Mutta näin olet oikeutettu ensiksi palkalliseen sairauslomaan ja sen jälkeen sairauspäivärahaan. Ihan oikein työnantajalle, joka ei huolehdi työoloista.

Mitä tahansa teet, älä ota pelkkää burnout-, eli työuupumisdiagnoosia, koska se ei ole sairaus. Aloita siis unettomuuden valittamisella. Jos saat burnout- testin eteesi, ruksita paria kohtaa lukuun ottamatta kailkki "nollille".

Pelkkä burnout-diagnoosi ei siis oikeuta mihinkään ja jäät tyhjän päälle. Kokemusta on. Osa työterveyslääkäreistä pelaa työnantajan pussiin ja yrittää saada pelkän burnout -diagnoosin, koska työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta. Koska et halua varmaankaan jäädä nykyiseen työhösi, et halua myöskään burnoutin kanssa tulevia kolmikantakeskusteluita työnantajasi ja työterveyden kanssa, koska olet paskassa työpaikassa altavastaaja ja tilasi vain pahenee. Kokemusta on.

Jos työnantaja ehdottaa että käyttäisit lomasi saikun sijaan, sinun ei tarvitse suostua.

Jos satut saamaan burnout-diagnoosin, ei kolmikantaankaan tarvitse heti suostua. Sanot vain työterveyslääkärille, että et kykene edes puhumaan asiasta vielä, ja että haluat vain nukkua ja olla rauhassa hetken. Että sinulla on virtaa ja halua tällä hetkellä vain hoitaa lapsesi. Korosta koko ajan, että lapset on ainoa asia, josta saat iloa tällä hetkellä.

Tsemppiä!

Asiantuntijan neuvoja joo.

Mutta näiden neuvojen kuuntelijoiden kannattaa myös huomioida, että mielenterveysdiagnoosi estää monia asioita tulevaisuudessa tai on muuten haitaksi. Joten ei sitä tyhjänpäiten kannata turhan innokkaasti itselleen hankkia.

Mielenterveysdiagnoosi estää henkivakuutuksen ottamisen tai vakuutusten kilpailuttamisen. Diagnoosi saattaa vaikeuttaa fyysisten vaivojen hoitoa, kun vaivoja epäillään herkemmin psykosomaattisiksi. Diagnoosista voi olla haittaa vaikkapa huoltajuuskiistassa. Se myös estää joillain aloilla työskentelyn. Kaikki toiminnot, joihin tarvitsee lääkärintodistuksen terveydestä, estyvät, koska niitä terveen papereitahan sinulla ei diagnoosin jälkeen ole. Tällaisia toimintoja voi olla esim. opiskeluun pääsy joillekin aloille tai tuo aiemmin mainittu joidenkin alojen työpaikat. Joku tuolla mainitsikin jo, että adoptiovanhemmuus- tai sijaisvanhemmuushaaveet saa heittää järveen. Ja jos omia lapsia saat, niin olet neuvolassa tarkkailun alla. Jos molemmilla vanhemmilla on terveystiedoissa mielenterveysongelmia, niin lastensuojelun kanssa pääsee tekemisiin mahdollisesti jo ennen lapsen syntymää.

Mielenterveysongelmiin pitää hakea apua silloin, kun se on tarpeen. Mutta minkään mielensäpahoittamisen vuoksi sitä riesaa ei kannata itselleen ottaa, että sitten vuosia tulee vastaan ylläolevan tyyppisiä ongelmia.

Itsellä vastaava tilanne. Saikku auttaa, jos esim. unettomuutta. Mutta eihän se sitä kiusaamista poista. Työpaikan vaihto on hyvä, jos sellaisen saa. Olen miettinyt, oppisinko elämään niin, että en anna asian vaikuttaa. Ikään kuin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tai jopa sanomaan vastaan. Onko kokemuksia?

Työpaikan pomon on lain mukaan puututtava heti tällaisiin ongelmiin. Eli tieto hänelle, ja hänen on toimittava.

Ellei toimi, on vakava laiminlyönti omassa pestissään. Ja raskauttava asianhaara hänelle mahdollisessa oikeuskäsittelyssä.

"Olen miettinyt, oppisinko elämään niin, että en anna asian vaikuttaa. Ikään kuin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tai jopa sanomaan vastaan."

Emme ole teflonista tehtyjä, joten tuo ei ole hyvä ajatus.