Lue keskustelun säännöt.
Sain torstaina tietää sairastavani parantumatonta syöpää ja sitä tässä sulatellut
21.11.2021 |
Tunteeton olo? Ei tunnu oikein miltään.
En ole kertonut vielä läheisille, en tiedä mitä sanoa ja miten kertoa.
Arvio oli vuosi, todennäköisyys selviytymiselle eli olla kahden vuoden päästä vielä täällä on alle 20%.
En tiedä mitä tehdä, jatkaako arkea normaalisti niin pitkään kuin pystyy vai mitä tekisin.
Toteuttaako unelmia?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Ennusteet on ennusteita. Tuttuni sairastui haimasyöpään, joka yleensä vie nopeasti. Hän eli kuitenkin vielä yli neljä vuotta. Oli myös etäpesäkkeitä maksassa ja keuhkoissa, joita ei niitäkään lähdetty leikkaamaan, niin hoitona olivat lähinnä solunsalpaajat.
Ja todennäköisyydet todennäköisyyksiä. Haimasyöpä vie yleensä nopsaan vaikka joku saakin elää kauemmin.
Haimasyöpää on ainakin nykyään hurjasti ja itsekin tunnen/tiedän kymmenkunta eri ikäisinä haimasyöpään mennyttä ja näistä yhdelläkään ei diagnoosin jälkeen elinaikaa ollut jäljellä puolta vuottakaan. Yksi meni reilussa viikossa ja hänellä oli jo etäpesäkkeitä keuhkoissa ja itseasiassa ne vasta alkoi oireillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toteuta unelmia, mutta jätä myös läheisille aikaa. Muista rukoilla, et menetä siinä mitään.
Ja voihan olla että olet vastoin kaikkia odotuksia täällä vielä 5v päästäkin.
Rukoilemisen sijaan itse ainakin huolehtisin siitä, että saan tilit selviksi itseni ja läheisteni kanssa niin ettei mikään jää kaivelemaan tai tuottamaan huonoa omaatuntoa.
Antaisin myös anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut kaksi henkilöä joilla oli syöpä levisi ensin maksaan ja luustoon. Elivät vuosia.
Itse taasen tiedän vain sellaisia syöpään sairastuneita jotka elivät vain viikkoja/kuukausia diagnoosin jälkeen. Toki se syöpä etäpesäkkeineen on saattanut olla matkassa jo vuosia, mutta ilman oireita. Ja sitten kun ne oireet alkaa niin onkin jo myöhäistä.
Ja tämän takia tuntuu ihan käsittämättömältä tämä kaikki puhe kuinka syöpä ei ole (enää) k u o l e m a n t u o m i o vaan liki kaikki on hoidettavissa ainakin remissioon ja lopustakin pitää huolen potilaan oma tahto elää.
Ei mene todellakaan noin.
Riippuu siitä milloin syöpä löydetään, syövän laadusta, sekä potilaan henkisistä ja fyysisistä resursseista.
Äitini eli vielä 12 vuotta sen jälkeen kun oli sanottu ettei voida parantaa, etäispesäkkeet oli suolistosta menneet maksaan sekä vatsan alueelle. Syöpä oli harvinainen, leikkauksilla pystyttiin estämään uudempi laajentuminen, ja muihin oireisiin oli lääke- ja pistoshoidot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä usko, että ei hoideta. Tai sitten ei ole ainakaan paria vuotta aikaa, vaan pari viikkoa. Olen itse sairastanut syövän ja siskoni on kuollut syöpään.
Aina ei vaan ole hoitokeinoa, kasvain on "väärässä/huonossa" paikassa (hoitojen näkökulmasta siis) tai sille on jo myöhäistä.
Eikä hoitoja ole pakko sairastuneenkaan aloittaa vaan niistä saa myös kieltäytyä. Ei kaikki halua aloittaa raskaita hoitoja ja viettää niissä kulkemalla viimeisiä aikojaan etenkään silloin jos parhaassakin tapauksessa aikaa tulisi lisää vain tyyliin vuosi.
Kaikki ei mittaa elämän arvoa sen pituudella.
Se on totta. Vaikka palliatiivisilla hoidoilla voidaan helpottaa potilaan arkea, usein jatkuvat kokeet, testit, kuvaukset yms. ja lääkärissäkäynnit kuulemassa tuloksista on tavallaan raskasta ja pitää syöpäsairaan kiinni siinä sairaudessa sen sijaan että energiaa jäisi nauttia elämästä sen verran mitä voi.
Äitini toteutti kyllä melko heikossa kunnossa vielä haaveitaan. Vajaa vuosi ennen kuolemaansa hän halusi vielä matkustaa Pariisiin, jossa ei ollut koskaan käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo varmasti outo tunne. Tavallaan helpotus päästä tästä hullusta maailmasta pois, mutta tavallaan olisi tätä outoa elokuvaa ehkä jaksanut katsella vielä jonkin aikaa.
No, älä kuitenkaan lamaannu vaan tee asioita mistä nautit. Terveydestäkään ei tarvitse enää piitata. Muista että nuo ennusteet voivat heittää aika paljon, voi olla että elät ennustetta pidempään, tai lähtö koittaa hyvinkin nopeasti. Esimerkiksi isälleni annettiin pari vuotta, mutta meni vain puoli vuotta. Eli älä jahkaile! Toivottavasti sulla vielä ruoka maistuu, niin osta kaikkia herkkuja. Just niitä mitä ei normaalisti viitsi hirveesti syödä kun lihottaa ja on epäterveellistä.Muuten samaa mieltä, mutta ehken ei kuitenkaan ole kovin viisasta ehdoin tahdoin saada niitä syöpäkasvaimia oikein villiintymään kasvuun sokeria syömällä.
Etenkin siis jos toiveena on, että se syöpä pysyy edes jonkinlaisessa kurissa mahdollisimman pitkään.
Omaistani hoitanut syöpälääkäri (tutkija) kertoi että jos rupeaa esimerkiksi syömään suuria määriä vitamiineja ja sen semmoisia (kuten jotkut luontaishoitotyypit suosittelevat) niin se voi itse asiassa kasvattaa sitä syöpäkasvainta, koska se osaa käyttää lisäravinteita hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka surullista.Niin sanaton..Kumpa parantuisit niitäkin ihmeitä käy
Vierailija kirjoitti:
Ap, et puhu mitään mistään lääkityksestä, että millaista lääkitystä suunniteltu.
Ja miten syöpää aiotaan hoitaa.
Parantumatontakin syöpää voidaan hoitaa jopa vuosikausia, ennen kuin ihminen siihen menehtyy.
Jotenkin en vaan usko, että sun aloituksesi on totta, minusta tuo vaikuttaa kaikilta osin puhtaalta trollilta.
En ole ap, mutta minultakin juuri tutkittiin levinneen munasarjasyövän todennäköisyys. Ylimääräistä muhkuraa siellä ja täällä. Minulla verikokeen mukaan ei ole syöpää ja "etäpesäkkeet" todettu vaarattomiksi. Munasarjasyöpä ei oireile mitenkään, tai korkeintaan sitten kun se on jo levinnyt muihin elimiin. Voimia ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, et puhu mitään mistään lääkityksestä, että millaista lääkitystä suunniteltu.
Ja miten syöpää aiotaan hoitaa.
Parantumatontakin syöpää voidaan hoitaa jopa vuosikausia, ennen kuin ihminen siihen menehtyy.
Jotenkin en vaan usko, että sun aloituksesi on totta, minusta tuo vaikuttaa kaikilta osin puhtaalta trollilta.
En ota kantaa tuohon trolliasiaan, mutta itselläni ensimmäisenä kiinnittyi huomio tuohon arvioon vuosi elinaikaa. Itse kun olen sairaanhoitaja en ole koskaan kuullut yhdenkään lääkärin antaneen minkäänlaisia arvioita paitsi ehkä ihan viimeisillä metreillä kun kuolema on edessä.
Eikä silloinkaan mielellään. Kukaanhan koskaan ei voi tietää.
Itse olen sairastanut parantumatonta syöpää nyt pian neljä vuotta. En koskaan parane, mutta syöpääni hoidetaan täsmälääkkeellä joka on pitänyt sen hyvin kurissa. Viimeisessä ct-kuvassa reilu kuukausi sitten havaittiin sen jopa hieman pienentyneen.
Sairauseläkkeelle jäin, tosin en omasta halustani. Jaksan hyvin. Joka päivä lenkkeilen, hoidan asioitani, osallistun elämään. En ajattele koko asiaa, se ei siitä kummene. Totta kai joka kerta kontrollikäynnin edellä jännittää, se on luonnollista ja koska rakastan elämää en halua kuolla. Onkologini on kuitenkin sanonut että voi hyvin käydä niin että ehdin kuolla johokin muuhun kuin syöpään. Olen kuusikymppinen nyt. Nykyiset hoidot on mullistaneet syövän hoidon ja monet elävät sen kanssa kymmenenkin vuotta, kuten eräs tuntemani nainen jolla on metastoitunut rintasyöpä.
Mutta koska jokainen syöpä on erilainen, ei ole kahta samankaltaista on mahdoton sanoa mitään juuri sinun tapauksestasi. Tuo elinajan ennuste tässä eniten ihmetyttää, kuka lääkäri sellaisen enää nykypäivinä suostuu antamaan? Entä hoidot? Leikkaus, solunsalpaaja- ja täsmälääkehoito?.Myös sädehoito?
Onpa valitettavaa; etenkin kun on samanaikaisesti munasarjasyöpä ja aivoissakin kasvaimia. Kai lääkärikin totesi, että ne ovat toisistaan riippumattomia, ja että sinuun on iskenyt kaksi erilaista syöpää.
Tai sitten tässä on joku erehdys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen aloituksen todellisuutta. Mitä muistan ja tiedän, syöpä leviää viimeiseksi yleensä aivoihin. Jos leviää. Sellaisia muistan ja todella viimeiseksi levisi aivoihin.
Tämä kai riippuu paljolti syövästä? Tiedän kaksi melanoomaa ja yhden keuhkosyövän jotka suhteellisen nopeasti levisi aivoihin, melanoomien kohdalla aikalailla samoihin aikoihin kun meni luustoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut kaksi henkilöä joilla oli syöpä levisi ensin maksaan ja luustoon. Elivät vuosia.
Itse taasen tiedän vain sellaisia syöpään sairastuneita jotka elivät vain viikkoja/kuukausia diagnoosin jälkeen. Toki se syöpä etäpesäkkeineen on saattanut olla matkassa jo vuosia, mutta ilman oireita. Ja sitten kun ne oireet alkaa niin onkin jo myöhäistä.
Ja tämän takia tuntuu ihan käsittämättömältä tämä kaikki puhe kuinka syöpä ei ole (enää) k u o l e m a n t u o m i o vaan liki kaikki on hoidettavissa ainakin remissioon ja lopustakin pitää huolen potilaan oma tahto elää.
Ei mene todellakaan noin.
Nuorilta ihmisiltä yleensä löytyy syöpiä jotka on nopeasti eteneviä, eihän niitä muuten löydettäisikään. Voivat mennä nopeastikin. Vanhuksilta taas löytyy monesti näitä hitaasti kehittyviä syöpiä jotka on voineet itää vuosia tai yli vuosikymmenen. Tiedän erään rouvan jolta löytyi noin herneen kokoinen rintasyöpä siinä päälle 60veenä, päätti jättää hoitamatta ja kuollessaan parikymmentä vuotta myöhemmin kasvain oli pienen luumun kokoinen mutta edelleen paikallinen.
Joskushan käy niin huonosti että paikallinen hidaskasvuinen syöpä riehaantuu jos siihen kajotaan, tällaisia tapauksia tiedän kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli rintasyöpä 3 v sitten. Leikkaus, sytostaarit, täsmälääkepiikit ja sädehoito. Oli pienikokoinen mutta laadultaan erittäin aggressiivinen ja helposti leviävä.
Onkologi sanoi että eivät voi tietää etteikö elimistössä olisi jossain nukkuvia syöpäsoluja vieläkin ja ne saattaa joskus aktivoitua.
Rintasyöpä tullessaan toisen kerran on useimmiten levinnyt syöpä, jota ei voi parantaa. Jos saan levinneen syövän diagnoosin, haen sairauseläkettä. Työelämän jätän siinä vaiheessa kun elinaikaa ei enää tiedä miten lyhyt se on.
Työkaverini menehtyi parissa vuodessa munasarjasyöpään. On erittäin ikävä syöpä kun ei aiheuta varhaisvaiheessa oireita.
Olen tosi pahoillani tilanteestasi. Yritä tehdä nyt asioita joista pidät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toteuta unelmia, mutta jätä myös läheisille aikaa. Muista rukoilla, et menetä siinä mitään.
Ja voihan olla että olet vastoin kaikkia odotuksia täällä vielä 5v päästäkin.
Rukoilemisen sijaan itse ainakin huolehtisin siitä, että saan tilit selviksi itseni ja läheisteni kanssa niin ettei mikään jää kaivelemaan tai tuottamaan huonoa omaatuntoa.
Antaisin myös anteeksi.
Eivät sulje toisiaan pois.
Ap, mitä mietit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein tärkeintä omaisille on, ettei tunne kipuja. T. Terkalla töissä oleva
Ehkä myös sille kuolevalle itselleen.
Mutta ennen kuolemaa on tärkeää, että läheiset tietävät. Nyt kun sinusta ei tunnu juuri miltään, olet rauhallinen, on hyvä tilaisuus ottaa asia puheeksi. Uskon, että arvostavat, että kerrot. Monesti kuulee sanottavan: "jos olisin tiennyt".
Miksi olet pahoillasi?
Olitko pahoillasi vaikka Jammu-sedän poismenon vuoksi?
Meinaan... et sä tuota tunne.