Kannattaako 37-vuotiaan enää erota?
Mieheni on ollut minua kohtaan pari kertaa väkivaltainen ja hän on dominoiva, pihi, lyhytpinnainen ja minua rakastamaton huutaja. Löysin viimein asunnon ja nyt hän alkoikin taas antaa poskipusuja ja myöntyä toiveisiini sekä on sitä mieltä, että minun ei kannata muuttaa. Aiemmin (kun asuntoa ei ollut vielä saatu), hän itsekin oli eron kannalla sekä heittämässä minua konkreettisesti ulos useammankin kerran. Monet viikonloput suututtuaan minuun hän käski minut kodin toimistohuoneeseen siten, että en saisi tulla sieltä ulos, että hänen ei tarvitisisi nähdä tai kuulla minua. Meillä on kaksi pientä lasta ja en halua, että lapset joutuvat elämään perheessä, jossa on jatkuvaa kränää ja jossa äitiä kohdellaan huonosti.
Mutta: olen jo 37-vuotias ja muutenkin YH-perheitä halveksitaan. YH-perheet ovat myös neuvoloissa ja kouluissa extratarkassa syynissä ja helposti heilahtaa ilmoitus lastensuojeluun, kun YH-perheet ovat korkeamman riskin porukkaa. Olen myös ujo nyhverö ja tossukka, joten olen huono puolustautumaan sellaisia vastaan, jotka sanovat ilkeästi ja moittivat. Lisäksi en voisi enää tämän ikäisenä ja äitinä löytää koskaan uutta suhdetta. Kaipaisin minäkin vielä jossain vaiheessa elämääni rakkautta ja läheisyyttä (vaikka esim. kymmenen vuoden sisällä tms. - kiirettähän tässä ei ole).
Kommentit (48)
Nyt lähde jo. Kannattaako nelikymppisenä sitten erota? Tekstistä päätellen ero edessä ennemmin ta i myöhemmin, jos et mee niin miehes kyllä lähtee jossain vaiheessa,ei kuulosta kovin luotettavalta. Hop vaan ovesta ulos!
Kyllä kannattaa. Monet huolivat valmiiksiohjelmoidun astianpesukoneen vaikka olisikin käytetty.
Lähde nyt kun sinulla on asuntokin tiedossa. Ei tuo tilanne ole lapsillekaan hyvä.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:23"]
Kyllä kannattaa. Monet huolivat valmiiksiohjelmoidun astianpesukoneen vaikka olisikin käytetty.
[/quote]
Tuota juuri mietinkin, että lapset ja edeltävä avioliitto ovat kyllä nou-nou miehille. Noh, suhtaudun tulevaisuuteen siten, että olen valmis olemaan yksinäni lopun ikäni sekä tipahdan B- (tai C-)luokkaan naisissa viimeistään eroni myötä. T. Ap
Ei ap:n kaltaiset ihmiset koskaan eroa, vaikka sitä toitotettaisiin mistä tuutista tahansa. Niille on paljon helpompi jäädä siihen omakotitalon sohvalle itkemään, koska herranjumala muutenhan pitäisi ITSE päättää jotain ja ITSE tehdä jotain, ja mitä siitä ihmisetkin ajattelisivat. Mä halveksin syvästi tällaisia naisia, jotka antavat lastensa kasvaa alistavassa ja väkivaltaisessa ilmapiirissä, eivätkä kunnioita itseään sen vertaa että vaivautuisivat tekemään jotain asian parantamiseksi.
Tuo yh-puhe kuulostaa muuten miehen suusta tulleelta. Mun äiti oli yh, hyvin pärjättiin. Ero. Nyt.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:23"]
Nyt lähde jo. Kannattaako nelikymppisenä sitten erota? Tekstistä päätellen ero edessä ennemmin ta i myöhemmin, jos et mee niin miehes kyllä lähtee jossain vaiheessa,ei kuulosta kovin luotettavalta. Hop vaan ovesta ulos!
[/quote]
No se asunto olikin hyvä asia. Tosin mieheni alkoikin vetää sanojaan takaisin ja käyttäytyä paremmin heti, kun kerroin saavani asunnon. Olen nyt tässä 60/40 asetelmassa - 60% tahtoo muuttaa, mutta 40% minusta empii vielä ja ei raaskisi muuttaa. T. Ap
Luin sanan väkivaltainen ensimmäisestä virkkeestä. Se on jo erittäin vahva peruste erota.
Sun elämä! Älä tuhlaa sitä huonossa liitossa!
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:18"]
Mieheni on ollut minua kohtaan pari kertaa väkivaltainen ja hän on dominoiva, pihi, lyhytpinnainen ja minua rakastamaton huutaja. Löysin viimein asunnon ja nyt hän alkoikin taas antaa poskipusuja ja myöntyä toiveisiini sekä on sitä mieltä, että minun ei kannata muuttaa. Aiemmin (kun asuntoa ei ollut vielä saatu), hän itsekin oli eron kannalla sekä heittämässä minua konkreettisesti ulos useammankin kerran. Monet viikonloput suututtuaan minuun hän käski minut kodin toimistohuoneeseen siten, että en saisi tulla sieltä ulos, että hänen ei tarvitisisi nähdä tai kuulla minua. Meillä on kaksi pientä lasta ja en halua, että lapset joutuvat elämään perheessä, jossa on jatkuvaa kränää ja jossa äitiä kohdellaan huonosti.
[/quote]
Jos et halua, toimi.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:27"]
Ei ap:n kaltaiset ihmiset koskaan eroa, vaikka sitä toitotettaisiin mistä tuutista tahansa. Niille on paljon helpompi jäädä siihen omakotitalon sohvalle itkemään, koska herranjumala muutenhan pitäisi ITSE päättää jotain ja ITSE tehdä jotain, ja mitä siitä ihmisetkin ajattelisivat. Mä halveksin syvästi tällaisia naisia, jotka antavat lastensa kasvaa alistavassa ja väkivaltaisessa ilmapiirissä, eivätkä kunnioita itseään sen vertaa että vaivautuisivat tekemään jotain asian parantamiseksi.
[/quote]
Kyllähän se noin menee, myönnän itsekin. Tosin mies on onnistunut nujertamaan itsetuntoni aivan pohjamutiin suhteen alusta lähtien, joten olen jotenkin heikentynyt niin, että oikeasti tarvitsisin jonkun läheisen ystävän tai sukulaisen apua tässä vaikeassa tilanteessa. Mutta en ole juurikaan kertonut ongelmistani enkä ole kovin paljon ollut keneenkään yhteyksissäkään, joten ei minulla ole oikeastaan ketään muuta aikuista kuin mieheni ja mieheni on sitä mieltä, että minun ei kannata muuttaa ja ei tietenkään aio auttaa missään käytännön järjestelyissä (esim. eron laittaminen vireille tai tavaroiden kantaminen muutossa yms.) pätkääkään, vaikka muuten meillä välit ovatkin siedettävät niitä riitoja, nöyryyttämistä ja pakottamisia lukuunottamatta. T. Ap
Mitä mä just luin??? Hieron täällä silmiäni. Että jäät kaikenlaisilla typerillä syillä mieluummin narsistin hakattavaksi ja alistettavaksi kuin haluat rauhallisen loppuelämän? Yh- sana on pelottavampi kuin antaa lasten nähdä ja kärsiä miten vaurioidut?
ITSE ASIASSA JOS JÄÄT, TEISTÄ TULEE TODENNÄKÖISEMMIN LASTENSUOJELUPERHE!
Voi lapsiparat. Heidän pitäisi huostaanottaa tuollaisesta "kodista".
Erosin yli 40-vuotiaana. Vuosi erosta minulla oli uusi mies ja asiat paremmin kuin koskaan - myös lapsilla. Kannatti.
Mies käskee sinut toimistohuoneeseen etkä saa tulla sieltä pois?? Oikeasti? Itse en edes miettisi enää. Kamat kasaan ja menoksi. Kyllä sinä pärjäät. On yksi iso huoli vähemmän :)
NO TAVAROIDEN KANTAMISEEN MUUTOSSA TILATAAN VAIKKA MUUTTOAUTO. Itse hälytin sukulaiset miehen työpäivän aikana tulemaan ja tyhjennettiin kämppä oleellisista tavaroista muutamassa tunnissa peräkärryyn ja pariin pakuun ja henkilöautoon. Ja jos tarve olisi ollut, niin tärkeimmät mukaan otettavat tavarat on vaatteet, valokuvat ja todistukset, ja loput saa ostettua kirppareilta ja kaupasta. Esim. Ikeasta kotiovelle kannettuna, ja kierrätyskeskuksesta, kuten minä hommasin kalusteeni. Älä nyt jumaliste jää tavaroihin kiinni, mieti nyt mitä saat kun lähdet kävelemään: VAPAUDEN.
Esim. turvakoti voisi selvittää sun päätäsi. Samoin soita esim. perheneuvolaan ja pyydä päästä kriisiajalle puhumaan. Itse kävin siellä.
ÄLÄKÄ ALLEKIRJOITA MITÄÄN MIEHEN PAPEREITA ILMAN OMAN ASIANAJAJAN TARKISTUSTA JA EDUNVALVONTAA. Sinulla on oikeus elareihin, ja niitä voit hakea lapsillesi esim. oikeudesta ilman kuluja, koska lapset ovat yleensä aina varattomia ja oikeutettuja elatukseen.
terv. 15
Www.kansalaisneuvonta.fi. . apua vaikka siihen eron laittamiseen vireille.
Ei kannata. Eihän sulla ole enää kuin n. 50 vuotta elinaikaa jäljellä. Kärsi siinä nyt vaan ja sairastuta lapsesikin samanlaisiksi luusereiksi kuin itse olet.