13-v. haukkuu äitiään! Mitä tekisitte??

Lisäksi teininkin pitää oppia, että mitään tässä maailmassa ei saa epäkunnioittavalla käytöksellä ja kiukkuamalla. Meidänkin hieman nuorempi jolppi välillä yrittää tuollaistakin kielenkäyttöä ja löytää itsensä pikapikaakotiarestista tai jopa nurkasta häpeämästä.



Kaupungille laskeminen on sitten toinen asia ja siinä lapsenkin kantaa voi ymmärtää. Siinähän kyse on vastuista ja vapauksista ja ymmärrän hyvin, miksi vanhempaa hirvittäisi päästää lapsi kaupungille notkumaan. Oletko koittanut ihan rehellistä motiiviesi kertomista kiellolle? Selittänyt lapselle, miksi se ei sinusta ole hyvä idea. Ja antanut lapsen ehdottaa, miten näitä huolenaiheita voisi vähentää. Saattaisitte hyvinkin päästä molemmille sopiviin kompromisseihin ja ainakin lapsi kokisi tulleensa kuulluksi, mikä on hänelle tuossa iässä varmasti hyvin tärkeää.

Helsingin keskusta ole hyvä paikka notkua 13vuotiaan. Itsellä samanikäinen tyttö ja en päästänyt häntä ankkarokkiin vielä tänä kesänä. Minä päätän ne rajat ja sen mukaan meillä eletään, haistatellut ei ole vielä mutta jos näin tulee käymään, niin meillä se on automaattisesti kotiarestia ja tyttökin sen tietää.

seuraavan menon sain unohtaa. Se on vain kasvatusta ja olen kiitollinen vanhemmilleni vanhempana tästä asiasta ja ymmärrän täysin heitä. Ja lapsen on opittava kunniottamaan vanhempiaan samalla tavalla kuin muitakin ihmisiä. Vaikka olet hänen äiti ja hän uskaltaa sinulle haistatella niin ei sinun tarvitse hyväksyä sitä. keskustele lapsesi kanssa vaikka se varmasti on aika vaikeaa. .

kun itse olitte murrosiässä, ette koskaan nimitelleet vanhempianne? Tai nousseet heitä vastaan? Itse olin ns. kiltti tyttö ja koska kapinaa en kotona esittänyt haistattelulla tai muuten, lopulta kaikki kulminoitui siihen, että karkasin kotoa ja olin karkuteillä 3kk ilman että kukaan tiesi missä olen. Tarvitsin rajua irtiottoa, koska en saanut muuten sitä riittävää etäisyyttä.



Älkää olko hirviöitä teineille. Oikeasti. Teinin mieli kehittää siitä äidin huutamisesta aika pahoja juttuja tyyliin " kukaan ei välitä minusta" . Älkää pakottako teiniä olemaan liian kiltti. Joskus provosoitukaa vaikka vähän tahallaan, että hänellä olisi jotain vastusta.



Minun elämäni oli mennä pilalle karkaamiseni takia. Älkää antako saman tapahtua lapsellenne.

Tämä on ikuisuus kysymys, mikä on oikein lapsen kasvatuksessa. Just sain ystävältäni kuulla surullisen jutun minkä hänen 14v poikansa oli tehnyt viikonloppuna ja osittain senkin vuoksi että tämä äiti ei niitä rajoja osaa asettaa,ilmeisesti tätä poikaa odottaa lastenkotiin meno.



Minä teen parhaani omieni kanssa ja en todellakaan anna sitä vapautta liikaa ja toinen mitä YRITÄN mikä saattaa olla välillä murkun kanssa ongelmallista, niin keskustella ja perustella hänelle asettamani rajani.



Minun elämäni oli mennä pilalle karkaamiseni takia. Älkää antako saman tapahtua lapsellenne.

[/quote]

että rajat ovat rakkautta ja tuovat turvallisuuden tunteen?



Miettikääpä esim alkoholistejen lapsia minkälaista heidän elämä on, kun he saavat tehdä mitä huvittaa, kukaan ei välitä...



Minulla on ollut tiukat vanhemmat mut näin aikuisena ajattelen asiasta niin että he ainakin välittivät mitä minä touhusin, kaikilla todellakaan ei ole niin.

Nuortakin voi kuunnella, hänkin saa olla vihainen ja hänelle voi antaa anteeksi ja häntäkin voi yrittää ymmärtää. Eikä vain kaikkivaltiaana päällepäsmäröidä ja olla aina kaikessa oikeassa itse ihan vain periaatteesta. Luottakaa nuoriinne. Se on välittämistä, eivät keinotekoiset joustamattomat ylitarkat rajat.

Ja muuten jos sovit tyttäresi kanssa selkeät säännöt kotiinuloajoista ja paikoista jonne saa mennä ja asioista joita saa tehdä. Neuvotelkaa ne rajat yhdessä niin että tyttö saa itsekkin vähän vaikuttaa, mutta sinä (ja tytön isä) sanot kuitenkin viimeisen sanan.

Ja kun sääntöjä noudatetaan niin voi jopa saada lisää vapauksia. Ja jos rikotaan niin menettää vapauksia.



Lauantai ilta Helsingin keskustassa on vähän sellainen... Niin en tiedäkun en asu Helsingissä, mutta kun yksi kirjoitti että kokeilevat vaatteita ja katselevat meikkejä... Kaupathan menee kiinni lauantaina jo klo 18? Eli kyllä se on sitä notkumista silloin. Mut päätä itse annatko tyttäresi viettää lauantaita sillai. Ja voihan sitä saada notkua siellä vain joka toinen lauantai ja jos ei hoida koulua tai muita kotiintuloaikoja tai kotiaskareita viikon aikana niin menettää tuon lauantainotkumisen.



Ihan miten vaan, mutta sinä päätät. Aseta kunnon kotiintuloaika ja jousta silloin kun tyttö ansaitsee sen.

Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Eikä sen tarvitse tarkoittaa sitäkään, että asioilla ei ole seurauksia. On vain ja ainoastaan karhunpalvelus opettaa lapselle, että toisille ihmisille voi vapaasti haistatella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haistattelijalle ei annettaisi anteeksi. Itse koen äärettömän tärkeänä juuri sen, että lapselle tehdään selväksi sekä se, jos hän tekee väärin ja se että vääristä teoista on seurauksia, mutta myös se, että hän voi saada väärät tekonsa anteeksi, ne voi sopia ja hyvittää ja voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Me aikuiset emme useinkaan sitä puhdasta pöytää saa, mutta lapselle se mahdollisuus pitää mahdollisuuksien mukaan tarjota. Tietysti joskus käy niinkin, että puhtaaseen pöytään ei enää ole mahdollisuutta ja sitten pitää miettiä, miten siitä voi edetä, mutta vanhemmille haistattelu ei sentään niin raskas rikkomus ole.

Vierailija:

Nuortakin voi kuunnella, hänkin saa olla vihainen ja hänelle voi antaa anteeksi ja häntäkin voi yrittää ymmärtää. Eikä vain kaikkivaltiaana päällepäsmäröidä ja olla aina kaikessa oikeassa itse ihan vain periaatteesta. Luottakaa nuoriinne. Se on välittämistä, eivät keinotekoiset joustamattomat ylitarkat rajat.

Mulla ei olis tuonikäisenä (eikä vanhempanakaan) tullut mieleenikään käydä haistattelemaan vanhemmilleni. Se olis ollu ihan pöyristyttävää ja siitä olis palanu varmaan kuukauden viikkorahat.



Tosin klo 19 ei ole mielestäni mikään oikea kotiintuloaika tuonikäiselle, paljon myöhempänkin voi olla.



Mutta lapsi ruotuun, opettakaa se tavoille!

asutaan koillis-helsingissä, eli tyttö olisi halunnut lähteä kaverinsa kanssa kotoa bussilla muuten vaan keskustaan oleilemaan. Mielestäni ei ollut lauantaina illalla mitään syytä sinne lähteä (asem-mielenosoitus jne.) Ulkona saa olla 20.30 asti, mutta keskustaan en tosiaan päästänyt.



Ja sitten sanoi kaverilleen puhelimessa että " ei toi homo mua mihinkään päästä" !



Mielestäni niitä kavereita voi tavata lähempänäkin, 13-vuotias! Ei ole pakko lähteä keskustaan pyörimään. Ja lähinnä kammoan tuota kielenkäyttöä. Ei tosiaan mitään kunnioitusta vanhempia kohtaan. Olen jo yrittänyt keinolla jos millä selvittää, että miten käyttäydytään ja puhutaan, mutta...

Meillä oli kotona selvät kotiintuloajat ja rajat siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Vapaudet lisääntyivät sitä mukaa, kun ikää tuli lisää ja erillisesti sovittuna pääsin esimerkiksi diskoihin. Jos rikoin sääntöjä, seurauksena oli se, etten seuraavalla kerralla päässytkään tms. joten eipä paljon huvittanut koetella pelisääntöjä. Totta kai minua silloin ärsytti vanhempieni " nipottaminen" , mutta ainakin oli selvää, että he välittivät minusta ja että minun piti noudattaa perheen yhteisiä sääntöjä niin kauan kuin kotona asuin. Tiesin myös etukäteen, että tietyssä iässä saan lisää vapauksia.



Murrosiästä ylipäästyäni olen ollut tyytyväinen siihen, että meillä oli selvät säännöt kotona. Olen kyllä ehtinyt hölmöillä ihan tarpeekseni säännöistä huolimatta, enkä ole pullossa kasvanut. Mutta olen ehkä säästynyt osalta älyttömyyksistä, joita olisin varmasti tehnyt, jos olisin saanut tulla ja mennä mieleni mukaan. Omasta mielestäni sain kotoani hyvät eväät tulevaisuuteen: opin toisten ihmisten kunnioittamista, sääntöjen noudattamista ja vastuuta omasta itsestäni. Kotiintuloajat tarkoittivat samalla sitä, että minulla oli vastuu siitä, että hoidan itseni kotiin tuohon mennessä.



En minä aio kaikkea tehdä samalla tavoin kuin omat vanhempani tekivät, mutta kun on kyse 13¿14-vuotiaista, olen hyvin samoilla linjoilla vanhempieni kanssa. Se, että meillä on sääntöjä, esimerkiksi kotiintuloajat, astianpesukoneen täyttövuorot, siivouspäivät, viikkorahapäivät (ja rajoitukset rahojen käyttämisen suhteen) jne. ei tarkoita sitä, ettei lapsilla olisi myös vapauksia! Rajojen puitteissa he saavat toimia itsenäisesti kuten haluavat, ja hyvillä perusteluilla rajatkin voivat välillä joustaa. Omasta mielestäni uskon kasvattavani lapsilleni vastuuta muista ja omasta itsestään. He tietysti lopulta arvioivat sen, kuinka hyvin onnistuin, mutta nämä ovat meidän kasvatusperiaatteita.

jo nyt miehen kanssa mietitään niitä tulevia murrosikä vaiheita. Sitä en kyllä tule ikinä sallimaan, että vanhempia haukutaan! Toiset sanoivat, että kuuluu ikään; EI todellakaan kuulu!!! Itsenäistyä voi muutenkin, kuin haistattelemalla! Minä olen hyvä esimerkki siitä; meillä ei kotona haistateltu ja suu auki seurasin kavereitani, jotka niin tekivät. Itsenäinen olen kuitenkin ollut aina. Vanhempia kuuluu kunnioittaa. Helsingin seutu on nykyään iltaisin todella levotonta eikä 13 vuotiaan kuulu siellä myöhään notkua. Toi rippikouluikä oli mun mielestä hyvän kuuloinen raja:)

Mutta tänä päivänä huostaanotetaan lapsi melko helposti jos vanhemmat eivät saa kuria lapseen eli jos lapsi tekee ilkivaltaa yms toistuvasti nin vanhemmat eivät ole päteviä vanhempia. Meillä kun on vastuu alaikäisistämme lapsistamme.

etuajassa. Kun jotain saa, niin vielä yrittää vähän lisää. Ja luotto on mennyt jo monia kertoja, kun ei ole pitänyt sovituista asioista kiinni ja on valehdellut (nyt juuri viimeksi tänä lauantaina, kun keskustaan menon jälkeen tinkasi kaverille yöksi ja sitten jäikin kiinni siitä, että siellä ei ole vanhemmat ollenkaan kotona - valehteli ensin, että ovat!).



Rangaistuksia on jos jonkinlaisia tullut, mutta ei ole pahasti apua. Aina jonkin aikaa menee, kunnes sitten taas lyödään päätä seinään! Ja itse kyllä itkin, kun koen sen suurena loukkauksena, kun minua homotellaan. En tosiaankaan olisi itse koskaan voinut moista huutaa omalle äidilleni.

Pitäisin puhuttelun ja käskisin pyytää anteeksi. En päästäisi keskustaan oleilemaan. Tuon ikäisen ei tarvitse antaa mennä vapaasti, ei saa. Suomessa ollaan ihan liian lepsuja murkkuikäisten kanssa. Monessa muussa maassa sen ikäiset kulkevat vielä vanhempien kanssa ja kotiintuloajat ovat tiukat. Niin pitääkin. Jos sitten rajoja rikotaan, rangaistus on paikallaan. Ei mitään ylisuurta, mutta sellainen, että sen jotenkin huomaa, että säännöt ovat noudattamista varten.

Lapsi on valittanut, että pidän häntä häkissä kotona. Kotiintuloaika on arkisin 20.30 (kesällä oli 21.00) ja viikonlopuista sovitaan. Keskustassa on saanut käydä (ostoksilla/notkumassa kaverin kanssa) ja käynytkin noin 2-3krt/kk. En siis varmaankaan ole mikään hirviöäiti, vaikka joidenkin viesteistä sekin kävi ilmi. Ehkä sitten olen vain normaali ja huolehtiva, minkä jotkut äidit ja nämä murkut kokevat ahdistavana.



Mutta hyvä kuulla, että muutkin pitävät samanlaisia rajoja! Suun kun vielä saisi pestyä... ; - )

Vierailija:

Sun pitää luottaa itseesi että olet ollut niin hyvä äiti että tyttäresi on sen verran järkevä ettei mitään todella älytöntä tee. Ja ulos on päästettävä, muuten ei mitään opi. Asutaan Helsingin keskustassa, ja meidän lapset on tossa iässä saaneet olla ulkona klo 22 asti. En ymmärrä miksi 13v pitäisi olla kotona klo 19. Ja turha ton ikäistä on provosoida, toi sun käytös on todella inhoittavaa. Mitä oikeasti ajat takaa?

Meillä lapset ovat kotona viimeistään 20.00 ja 21.00 sängyssä eikä asuta pääkaupunkiseudulla vaan pienessä maalaiskaupungissa. Musta on tärkeää että lapset saavat nukkua hyvät ja pitkät yöunet. Eikä meillä näy norkoilevan ketään enää siihen aikaan kylillä.

" Me just juteltiin H:n kanssa, mistä kaikesta ollaan jääty paitsi kun sinä ja H:n äiti ette päästäneet meitä kylälle notkumaan, kummallakaan ei ole vielä lasta eikä poikakaveria, joka käyttäisi huumeita eikä olla saatu edes hepatiittia. Kaiken lisäksi ollaan molemmat jouduttu yliopistoon ja poikakaverit on niin vitun kunnollisia ja mitä ihminen tekee niillä musiikin teorian opinnoilla."

Äitinä näen hyvänä, mutta onko lapsi tässä katkera, vai...