Kysy yksinäiseltä!

Mullakaan ei ole omaa perhettä ja itken parhaillaan mun tyynyä märäksi asian takia :,-(

Mulla sama juttu kuin sulla, mutta onneksi löysin kumppanin itselleni, joka on myös yksinäinen. Nyt meillä on ainakin toisemme.

Oletko yrittänyt saada kavereita? Tiedän kyllä sen, että aikuisiällä se on aika vaikeaa saada.

Vierailija kirjoitti:

Oletko yrittänyt saada kavereita? Tiedän kyllä sen, että aikuisiällä se on aika vaikeaa saada.

En ole. En usko siihen, että yrittämällä saisi kavereita. Se tapahtuu, jos tapahtuu. Aikuisena on vaikea saada kavereita, koska kaikilla on menonsa ja omat kaverinsa, tietysti oletus myös siitä että minulla olisi omat kaverini.

Tuntuu myös, että muiden kanssa bondailuun usein liittyy sellainen "joo mekin tehtii noin kaverin/kavereiden kanssa". Myös sellainen yhteyksien luominen toisiin turhan juoruilun avulla, joka on pahimmillaan seläntakana puhumista tai jopa selkään puukottamista, ei ole mun juttuni.

Miettikää nyt sitä rauhattomuutta, mitä kaipaamanne puoliso toisi tullessaan, aina olisi teitä huomaamassa, ellei aivan palvomassakin, tuhlaisi aikaansa ja rahojaan teihin, yrittäisi viihdyttää teitä, keksiä hauskaa ja kivaa yhteistä tekemistä teidän kanssanne, puhuisi teille kaikkia mukavia juttuja ja myös kiinnostuneena kuuntelisi teitä tuntiakausia väsymättä aina yhtä kiinnostuneena, ihmettelisi teidän kaikkia hyviä puolianne, eikä millään tahtoisi ymmärtää, että voi olla jotakin niin täydellistä ja ihmeellistä, kuin te olette.

Myöntäkää pois, ette te sitä jaksaisi, teidän hermonne eivät kestäisi sitä, olette tottuneet ja sopeutuneet yksinäisyyteen. Toisen ihmisen läsnäolo ja läheisuus vain hämmentäisi teitä, tuntisitte olonne vaivautuneeksi ja kiusaantuneeksi. Ette ole tottuneet olemaan jatkuvan myönteisen huomion kohteena.

Pois tuollaiset ajatukset, olette tottumuksesta harjaantuneet yksinäisyyteenne ja olette aivan erinomaisen hyviä siinä. Se on tuttua vuosien takaa ja aina niin turvallista. Kaiken pysyvyys ja muuttumattomuus on teidän ilonne ja onnenne salaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko yrittänyt saada kavereita? Tiedän kyllä sen, että aikuisiällä se on aika vaikeaa saada.

En ole. En usko siihen, että yrittämällä saisi kavereita. Se tapahtuu, jos tapahtuu. Aikuisena on vaikea saada kavereita, koska kaikilla on menonsa ja omat kaverinsa, tietysti oletus myös siitä että minulla olisi omat kaverini.

Tuntuu myös, että muiden kanssa bondailuun usein liittyy sellainen "joo mekin tehtii noin kaverin/kavereiden kanssa". Myös sellainen yhteyksien luominen toisiin turhan juoruilun avulla, joka on pahimmillaan seläntakana puhumista tai jopa selkään puukottamista, ei ole mun juttuni.

Ok. Vaikutat aika varautuneelta. En ihmettele koska olet koulukiusattu. Sellainen varautuneisuus saattaa olla myös esteenä ystävyyssuhteille. Mitä olet valmis antamaan itsestäsi saadaksesi ystäviä ja mitä oletat heiltä saavan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko yrittänyt saada kavereita? Tiedän kyllä sen, että aikuisiällä se on aika vaikeaa saada.

En ole. En usko siihen, että yrittämällä saisi kavereita. Se tapahtuu, jos tapahtuu. Aikuisena on vaikea saada kavereita, koska kaikilla on menonsa ja omat kaverinsa, tietysti oletus myös siitä että minulla olisi omat kaverini.

Tuntuu myös, että muiden kanssa bondailuun usein liittyy sellainen "joo mekin tehtii noin kaverin/kavereiden kanssa". Myös sellainen yhteyksien luominen toisiin turhan juoruilun avulla, joka on pahimmillaan seläntakana puhumista tai jopa selkään puukottamista, ei ole mun juttuni.

Ok. Vaikutat aika varautuneelta. En ihmettele koska olet koulukiusattu. Sellainen varautuneisuus saattaa olla myös esteenä ystävyyssuhteille. Mitä olet valmis antamaan itsestäsi saadaksesi ystäviä ja mitä oletat heiltä saavan?

No minusta joku saisi varmasti hyvän kuuntelijan ja näkökulmia asioilleen. Olen kova pohdiskelemaan asioita nyt muutenkin :) olisi kiintoisaa kuulla jonkun ihmisen elämästä erilaisia asioita. Ystävältä/ystäviltä kuvittelisin saavani myös kuulevan korvan, voisi puhua mistä vaan ilman silmien pyörittelyjä. Sitten ehkä seuraa, että voi kokea eri asioita yhdessä. Nää nyt tuli mieleen!

Olet oikeassa, varautuneisuus saattaa olla esteenä. Mutta uskon, että oikean tyypin kanssa sitä muuria ei tarvitsi pitää. En vain jaksa, että minua poljetaan ja tallotaan. Tätä on varmasti vaikea ymmärtää, jos ympärillä on suuri verkosto ihmisiä, jotka tuntee juuri sinut ja on aina siinä sinua varten. Se lisää luottoa muuhunkin elämään.

Miksi näin: yksinäisyyttään valittava etsii netissä kaveria netin kautta tapahtuvaan jutteluun. Ei siis mitään seksiseuraa tai välttämättä edes tapaamista koskaan.

Sitten vastaat, ja miten käy? Hiljaisuus. Tai sitten saatat saada yhden tai kaksi viestiä ja siihen se loppuu.

Eräs alkoi raivota kun kuuli etten asu Suomessa. Haukkui maan jossa asun pataluhaksi ja ei kiinnosta. Heti kättelyssä näin. Ja tämä on tapahtunut muillekin, tiedän.

Nettikaveria etsitään mutta ei kelpaakaan. Tuon missä asun mainitsin esittelyssä, kuka olen ja minkä ikäinen ja niin. Ihan normaalit asiat. Tämä oli muuten mies. Etsi mies-ja naispuolisia ystäviä ja VAIN netin kautta tapahtuvaan kommunikaatioon. Se missä asun, ei olisi luullut painavan vaa`assa koska tarkoituskaan ei ollut tavata.

Enää en viitsi vaivautua, mutta en mitenkään käsitä miksi näin? Ja todellakin, tiedä n näin käyneen muillekin. Miksi valitettaan mutta jos joku lähestyy työnnetään pois?

Onko sulla nettikavereita? Minkälaisen ystävän haluaisit? Samat kiinnostuksen kohteet, yhdessä menemään innostuvan vai vain ystävällisen tyypin?

Entä onko parisuhdetta, sehän on tärkein.