Keho reagoi tod. voimakkaasti liikuntaan,suuttumukseen,jännitykseen NORMAALIA?

Olen jo vuosikausia (ellen aina, ehkä vaiva on pahentunut vuosien kuluessa?) reagoinut kauhean herkästi fyysisesti liikuntaan, suuttumukseen ja jännitykseen yms. En tiedä mikä tämän aiheuttaa, mutta normaalia tämä ei luullakseni ole.. Vai miltä teidän mielestänne kuulostaa?

- mun ei tarvitse liikkua kuin ihan vähän, niin hikoan todella paljon. Tänään esim. kävelin ihan rauhallisesti kauppaan ja takaisin, ja kaupassakin vaan haahuilin, mutta hikoilin ihan sairaasti. Kassajonossa tunsin, kuinka useat hikipisarat valuivat rintakehääni ja selkääni pitkin housunkaulukseen saakka. (ja ei, en ole ylipainoinen enkä huonokuntoinen).

- Hikoan todella paljon myös kesällä, esim. helteet ovat tästä syystä aivan hirveitä kestää, koska se hikoilu on kamalaa, yhdistettynä helposti kutiavaan ihooni. Hikoan ja kutisen joka paikasta, vaikka olisin vain paikoillani, saati että pitäisi tehdä jotakin. Ihan helvettiä.

- Kun harrastan hengästyttävää liikuntaa (käyn säännöllisesti sauvakävelemässä, lenkkeilemässä ja hiihtämässä talvisin) olen tietenkin aivan läpimärkä hiestä

- kasvoni punehtuvat myös todella helposti. Ei tarvitse tehdä kuin ihan vähän jotakin, olen aivan tulipunainen, vaikka siis en mitenkään ole jaksamiseni äärirajoilla. Usein olen saanut käskyn levähtää etten läkähdy (esim. kuntoillessa kaverilta) koska tämä on kasvojeni punaisuuden vuoksi arvellut minun olevan levon tarpeessa. itsellä silti ihan hyvä olo ja voimaa jatkaa ihan täysin.

- punastun myös  todella helposti, jos jännitän, yllätyn tai nolostun. Olen ihan tulipunainen

- Sydämeni reagoi myös todella helposti, esim. eilen illalla vaan sängyssä maatessani AJATTELIN erästä jännittävää tilannetta, tiesin siis järjellä ja tunteella että mitään hätää ei ole, tilanne ei ole niin kamala, mutta kehoni reagoi tähän ajatteluun aivan järkyttävällä tavalla, sydän hakkasi rinnassa niin voimakkaasti, että ajattelin sen jo tulevan rinnasta ulos. Siis paljon kamalampi pamppailu, kun kovassa juoksussakaan... Meni kauan, että sain sykkeeni rauhoittumaan kaikenlaisia rentoutusharjoituksia tehden.

- tärisen helposti, jos olen hermostunut, TAI suuttunut, TAI järkyttynyt tai jännittynyt tai esim. tullut kovalta juoksulenkiltä, tärisen seuraavat puoli tuntia kotiintultuani, varsinkin kädet. Mikään ei pysy käsissä.

- Hengästyn helposti. Siis vaikka kuntoni on hyvä. Hengästyn myös ihan vaan suuttuessani, siis jos vaikka ärsyynnyn kiukuttelevaan lapseen ja komennan häntä parilla lauseella (siis että järjellä ajateltuna parin lauseen puhuminen ei todellakaan pitäisi hengästyttää eikä normaalisti hengästytäkään) mutta jos tähän liittyy siis ärtymystä, lähestulkoon huohotan näiden parin lauseen jälkeen. Joskus myös hiki puskee pintaan. Ja sitten pitää oikein seisahtua ja tasata hengitystä, että pystyy jatkamaan komentelua ilman että happi loppuu.

- Hengästyn myös liikkuessani tosi helposti. Siis vaikka olen harrastanut rasittavaakin liikuntaa säännöllisesti jo vuosikausia, hengästyn liikkuessani tosi helposti. Pakko hengittää suun kautta, happi nenän kautta ei tunnu riittävän ja tuntuu joskus että keuhkot räjähtää.. (Joskus mietin, voiko olla esim. jotain rasitusastmaa, voiko se vaikuttaa näin??)

- En tiedä kuuluuko näihin edellä mainittuihin, mutta myös silmäni ovat TODELLA valonarat, siis auringonvalolle. Kirkkaina kesäpäivinä esim. ystävien/perheen kanssa pihalla ollessa mulla on todella vaikeuksia (jos mulla ei ole aurinkolaseja), koska siinä missä toiset tuntuvat ihan normaalisti pystyvän jutustelemaan eivätkä juurikaan edes siristele, mä siristelen niin että hyvä että eteeni näen, ja siltikin häikäisee niin paljon että saa pinnistellä, jotta pystyisi keskittymään esim. meneillä olevaan keskusteluun.

Ja siis, olen ihan muutoin normaali, kolmekymppinen, perusterve, normaalipainoinen ja liikunnallinen nainen.

Mutta mielipiteitä, kuulostaako normaalilta, ja jos ei niin veikkauksia siitä, mistä nämä voivat johtua?