Mikä siinä on, että virtsahädässä vessan lähelle päästyä aiemmin kohtuullinen hätä kasvaa aivan sietämättömäksi?
Kommentit (8)
Ihminen on psykofyysinen olento, ja psykologiset seikat vaikuttavat myös fysiologiaan. Pelko saa hikoilemaan, äkillinen ilontunne lyö migreenin päälle, lapsuudesta tuttu tuoksu saa aikuisena ahdistus kohtauksen aikaan, veden kotimaan kuuleminen lisää pakottavuutta virtsata jne.
Sama juttu, infernaalinen kusihätä iskee kun saapuu kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, infernaalinen kusihätä iskee kun saapuu kotiin.
Se kun saa ulko-oven kiinni, pitää jalat puristaa yhteen, taittua alaspäin ja painaa alavatsaa ja sitten koikkaroija kengät jalassa vessaan, "ei voi nyt lirahtaa, jmkta!" Sitten sekunnissa housut pois ja pöntölle, ahh 😅
Mulla tuli kerran pissa housuun aamulla työpaikan pihalla.
Vaan eipä mitään, pukukaapissa on aina varahousut, vara-alkkarit ja sukatkin sekä pyyhe.
Onneksi ei kusta mennyt kenkiin.
Mulla on tämä sama juttu. Ihan kuin antaisi rakolle käskyn aueta etuajassa, vaikka pönttö ei ole vielä kohdalla. Ehkä se pöntön ajatteleminen saa sen aikaan. Monet kerrat on menny pissat housuun vessan ovella.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, infernaalinen kusihätä iskee kun saapuu kotiin.
Pavlovin koira-ilmiö.
Gyne neuvoi mua psyykkaamaan itseäni, että yrittää vaan ajatella, että ei olisi hätää.
Kauan kestää harjoittelu, mutta vähän kyllä auttaa.
Toi on kyllä. Huomaat että on reipas kusihätä, no teen tän homman loppuun. Vessan ovella kaikki vielä hyvin mutta metriä ennen pönttöä jalat ristiin ja repimään vaatteita pois päältä :D.
Mulla tulee paska housuun jos ei ovi aukeakaan heti tms.