Lue keskustelun säännöt.
Taas sama juttu: MIEHISTÄ
11.02.2015 |
Olen kolmen lapsen yh. Edellinen seurustelusuhde alkoi ahdistaa nopeasti, koska mies halusi edetä niin vauhdilla. Hän halusi jo puolen vuoden päästä muuttaa yhteen ja tiivistää koko porukan, myös omat yhteishuoltamansa lapset väkisin uusperheeksi, jollaisesta hänen lapsensa olivat vastikään eronneet/erotettu. Lapsemme olivat laajalla ikähaarukalla ja minusta oli luontevaa olla myös lasten kanssa erikseen, eikä väkisin kaikki erilaiset intressit omaavaa persoonaa yhdessä.
Aivan hiljattain tutustuin uuteen mieheen. Hänellä on vuorovanhemmuus kahden viikon jaksoissa. Painotin, että en halua mitään nopeaa, vakavaa, tukehduttavaa etenemistä. Kerroin, että minulle on tärkeää, että hänen lapsensa saavat olla rauhassa, koska eivät ole vielä pari vuotta sitten tapahtuneesta erosta kunnolla toipuneet ja isäsuhde on todella tiivis. Eivät varmastikaan ole valmiita uusiin kuvioihin. Mies kuitenkin halusi jo lomailla yhdessä, väkisin sopeuttaa ison porukan yhteen. Nyt hän on loukkaantunut syvästi.
Mikä ihmeen kiire miehillä on? Miksi ei voi vain tapailla? Miksi pitää sotkea lapset kuvioihin mukaan ennen kuin on ollenkaan selvää ovatko tunteet riittävän vahvoja kantamaan mihinkään? Olenko vain törmännyt miehiin, jotka eivät osaa olla yksin? Joku sanoi minulle, että pitäisi olla onnellinen, jos joku haluaa tiivisti olla kanssani. Minua sellainen ahdistaa.
Kommentit (12)
En minä kuukauden jälkeen osaa ajatella sitoutumista ja vastuuta. Tärkeysjärjestys on lasten hyvinvointi ensin ja minusta meidän molempien lapsille on hyvä, että emme etene suinpäin mihinkään yhteisiin. Miksi pitäisi? Miksei voi tutustua ilman lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaa varmaan jotakuta, jolle dumpata lapset hoitoon baarireissujen ym. ajaksi.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 10:12"]
Tunteet eivät kanna mihinkään. Tunteita tulee ja menee. Jos sinä tunteiden varaan rakkautesi rakennat, niin se on hiekalle rakennettua. Älä sitten ihmettele, jos se niinsanottu rakkaus lopahtaa. Rakkaus ei ole tunne. Rakkaus on tekoja. Tekoja toisen puolesta ja toisen hyväksi. Se on myös sitoutumista ja vastuuta. Teot, sitoutuminen ja vastuu herättävät tunteita, mutta tunteille ei voi rakentaa. Pane asiat tärkeysjärjestykseen.
[/quote]
Lässyn lässyn.
Mä muutin vajaan 3 kk tuntemisen jälkeen naisen kanssa yhteen jolla 2 lasta ja äskettäin eronnut. Ei siinä mitään suurempaa ongelmaa ollut ja yhdessä oltiin 9,5 vuotta. Toki monelle naiselle on se ja sama onko äijä samassa asunnossa tai jossain kaukana tai ei äijää ollenkaan. Miehet nyt yleisemmin vaan haluavat asustaa naisen kanssa aina. Ei kaikille riitä että käy treffeillä silloin tällöin ja illat silittelee kissaa TVn ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elkää tehkö lapsia, jos ette osaa niiden kanssa olla.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 10:05"]
Olen kolmen lapsen yh. Edellinen seurustelusuhde alkoi ahdistaa nopeasti, koska mies halusi edetä niin vauhdilla. Hän halusi jo puolen vuoden päästä muuttaa yhteen ja tiivistää koko porukan, myös omat yhteishuoltamansa lapset väkisin uusperheeksi, jollaisesta hänen lapsensa olivat vastikään eronneet/erotettu. Lapsemme olivat laajalla ikähaarukalla ja minusta oli luontevaa olla myös lasten kanssa erikseen, eikä väkisin kaikki erilaiset intressit omaavaa persoonaa yhdessä.
Aivan hiljattain tutustuin uuteen mieheen. Hänellä on vuorovanhemmuus kahden viikon jaksoissa. Painotin, että en halua mitään nopeaa, vakavaa, tukehduttavaa etenemistä. Kerroin, että minulle on tärkeää, että hänen lapsensa saavat olla rauhassa, koska eivät ole vielä pari vuotta sitten tapahtuneesta erosta kunnolla toipuneet ja isäsuhde on todella tiivis. Eivät varmastikaan ole valmiita uusiin kuvioihin. Mies kuitenkin halusi jo lomailla yhdessä, väkisin sopeuttaa ison porukan yhteen. Nyt hän on loukkaantunut syvästi.
Mikä ihmeen kiire miehillä on? Miksi ei voi vain tapailla? Miksi pitää sotkea lapset kuvioihin mukaan ennen kuin on ollenkaan selvää ovatko tunteet riittävän vahvoja kantamaan mihinkään? Olenko vain törmännyt miehiin, jotka eivät osaa olla yksin? Joku sanoi minulle, että pitäisi olla onnellinen, jos joku haluaa tiivisti olla kanssani. Minua sellainen ahdistaa.
[/quote]
Ja lapsia on pitänyt tehdä peräti 3 kpl vaikka parisuhde ahdistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 10:05"]
Olen kolmen lapsen yh. Edellinen seurustelusuhde alkoi ahdistaa nopeasti, koska mies halusi edetä niin vauhdilla. Hän halusi jo puolen vuoden päästä muuttaa yhteen ja tiivistää koko porukan, myös omat yhteishuoltamansa lapset väkisin uusperheeksi, jollaisesta hänen lapsensa olivat vastikään eronneet/erotettu. Lapsemme olivat laajalla ikähaarukalla ja minusta oli luontevaa olla myös lasten kanssa erikseen, eikä väkisin kaikki erilaiset intressit omaavaa persoonaa yhdessä.
Aivan hiljattain tutustuin uuteen mieheen. Hänellä on vuorovanhemmuus kahden viikon jaksoissa. Painotin, että en halua mitään nopeaa, vakavaa, tukehduttavaa etenemistä. Kerroin, että minulle on tärkeää, että hänen lapsensa saavat olla rauhassa, koska eivät ole vielä pari vuotta sitten tapahtuneesta erosta kunnolla toipuneet ja isäsuhde on todella tiivis. Eivät varmastikaan ole valmiita uusiin kuvioihin. Mies kuitenkin halusi jo lomailla yhdessä, väkisin sopeuttaa ison porukan yhteen. Nyt hän on loukkaantunut syvästi.
Mikä ihmeen kiire miehillä on? Miksi ei voi vain tapailla? Miksi pitää sotkea lapset kuvioihin mukaan ennen kuin on ollenkaan selvää ovatko tunteet riittävän vahvoja kantamaan mihinkään? Olenko vain törmännyt miehiin, jotka eivät osaa olla yksin? Joku sanoi minulle, että pitäisi olla onnellinen, jos joku haluaa tiivisti olla kanssani. Minua sellainen ahdistaa.
[/quote]
Ja lapsia on pitänyt tehdä peräti 3 kpl vaikka parisuhde ahdistaa?
[/quote]
Ja he ovat ihonväriltään vaaleanruskeita, isät ovat kolmea eri kansallisuutta.
Sehän on ihan näkökulmasta kiinni. Sinua voisi joku pitää sitoutumiskammoisena, kun et halua mitään vakavaa vaan vain tapailua. On myös paljon naisia, jotka arvostelevat miesten tunteiden aitoutta nimenomaan sen persuteella kuinka nopeasti nämä osoittavat valmiutta vakavaan suhteeseen eli haluavat yhteisille lomille tai saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 10:12"]
Tunteet eivät kanna mihinkään. Tunteita tulee ja menee. Jos sinä tunteiden varaan rakkautesi rakennat, niin se on hiekalle rakennettua. Älä sitten ihmettele, jos se niinsanottu rakkaus lopahtaa. Rakkaus ei ole tunne. Rakkaus on tekoja. Tekoja toisen puolesta ja toisen hyväksi. Se on myös sitoutumista ja vastuuta. Teot, sitoutuminen ja vastuu herättävät tunteita, mutta tunteille ei voi rakentaa. Pane asiat tärkeysjärjestykseen.
[/quote]
Rakkaus on tunne, joka herää spontaanisti ja sitä ylläpidetään teoilla. Koko elämä perustuu tunteisiin ja siihen miten niitä käsitellee. Viittaaminen kintaalla rakkauteen ja tunteisiin ylipäätään ei minusta ole kovinkaan kypsää käsittelyä.
En tiedä miksi AP:n viesti on saanut miinuksia. Hän suojelee lapsia siltä että nämä joutuisivat kokemaan "eron" uudelleen jos nykyinen kumppani ehdokas ei olekaan sopiva. Toisaalta jopa lastenkin vanhemmat ovat yksilöitä, jotka tulevat olemaan yhdessä lasten lähtemisenkin jälkeen, joten lasten läsnäolo tapailuvaiheessa saattaa vääristää kuvaa. Vanhemmat ovat itsenäisiä ihmisiä, joiden ei kuulu muutenkaan elää lapsien kautta tai avulla.
Jaa-a. Minusta kuukauden perusteella ei pitäisi hinkua yhteisille lomille tai puolen vuoden perusteella saman katon alle. Ihan ok, jos kyseessä olisi vain kaksi aikuista ihmistä, mutta kun myllerryksiin laitetaan lapset mukaan, niin menee pieleen. Minusta vain on väärin, että aikuiset ylenkatsovat lapsia ja usein kuulee sanottavan, että kyllä lapset sopeutuvat.
Tunteet eivät kanna mihinkään. Tunteita tulee ja menee. Jos sinä tunteiden varaan rakkautesi rakennat, niin se on hiekalle rakennettua. Älä sitten ihmettele, jos se niinsanottu rakkaus lopahtaa. Rakkaus ei ole tunne. Rakkaus on tekoja. Tekoja toisen puolesta ja toisen hyväksi. Se on myös sitoutumista ja vastuuta. Teot, sitoutuminen ja vastuu herättävät tunteita, mutta tunteille ei voi rakentaa. Pane asiat tärkeysjärjestykseen.