Rakastunut toiseen
On vain hyväksyttävä tosiasia, olen rakastunut toiseen mieheen. Ollaan tunnettu vajaa kolme vuotta. Hetken aikaa oli aika kun en halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä.. mutta jostain kumman syystä nuo tunteet tulivat takaisin? Tunnen suurta tuskaa kaikkia kohtaan ja välillä tuntuu että tuun hulluksi. Olen parisuhteessa (+lapsi) ja hän sinkku.
Olen yrittänyt kieltää nämä tunteet, olla kuin niitä ei olisi mutta tunne ei vain mene pois. Muutama päivä sitten kerroin hänelle ja nyt kaduttaa.. alusta alkaen hän on sanonut minun olevan se "oikea". Tuntuu että sotkin kaiken jos hän oli jo laskenut minusta irti.. Moralistit sana on vapaa.
Kommentit (17)
Kerran täällä vain eletään. Mieti tarkkaan lopullinen ratkaisusi. Ehkä olisi hyvä erota ja rauhassa katsoa mitä elämä tuo. Ettei jälkikäteen tarvitse katua.
Tuntuu että lapsen takia pitää vaan jaksaa, jotta hänellä säilyy koti ja perhe..
Parisuhteessa olen kokenut henkistä väkivaltaa ja olen ollut kuin ovimatto johon jalat pyyhitään. Tämä uusi "tuttava" sai revittyä mut pohjamudista..
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 23:41"]
Koitat unohtaa. Lapsen takia.
[/quote]
Eihän se ap uhrautuakaan voi...? Katkeroituu..
Tuttu tilanne. Silloin jos on itse ahdistettu suhteessa äärimmilleen on tavallaan niin herkkä raakile ihastumaan.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 23:41"]Koitat unohtaa. Lapsen takia.
[/quote] Ai lapsen takia uhrautua? Eiköhän se lapsikin ole onnellinen jos äiti ei ole ahdistunut.
Maanpäällinen helvetti. Oon samassa tilanteessa. Mitä enemmän yritän taistella vastaan sen syvemmälle joudun.
Mikaan rakkaus ei kesta ikuisesti. Toki vaihda nykyisesta uuteen jos silta tuntuu, mutta ala vaan kuvittele etta sekaan kestaa. Joko sina tai han lahdette kavelemaan loppujen lopuksi.. that's life.
Ja joo voi lapsen takia uhrautuakin! Eiks se ole oikein?
Rakastuminen tuntuu taivaalliselta, mutta se tunne ei kestä kuin sen korkeintaan 2-3 vuotta. Lapsesi on tai
pitäisi olla se tärkein, hukkaat paljon energiaa ja ajatusmaailmaasi uuteen mieheen. Älä haahuile turhia, satutat vain itseäsi.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 23:01"]Parisuhteessa olen kokenut henkistä väkivaltaa ja olen ollut kuin ovimatto johon jalat pyyhitään. Tämä uusi "tuttava" sai revittyä mut pohjamudista..
[/quote] Rakkaudella ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon: Mutta kun sen pitäisi olla sinä itse, joka repii sut sieltä pohjamudista! Ei kukaan sukulainen, ei toinen mies, ei terapeutti. Sinun täytyisi päästä omien jalkojesi varaan, ilman että tukeudut kehenkään toiseen. Koska, jos siirryt riippyvuussuhteesta toiseen, mikään ei rodellisuudessa muutu. Se, että joku toinen ihminen tai parisuhde, on saanut sinut pohjamutiin, ei itseasiassa johdu nykyisestä miehestä tai parisuhteesta - niin paskoja kuin nämä ikinä ovatkaan. Se johtuu siitä, että olet rakentanut oman onnesi jonkun muun varaan. Ihmisen täytyy löytää onni ja ilo itsestä, silloin kukaan ei pysty niitä pois ottamaan. Jos siirryt swuraavaan suhteeseen "paremman" perässä, siirrät uuteen suhteeseen vain todella ison painolastin, joKa tulisi ilmi ennemmin tai myöhemmin. Kun sen suhteen piti tehdä sinut onnelliseksi, mitä jos ei sitten teekään? Eikä varmasti tee, niin kauan kuin odotat omaa onneasi itsesi ulkopuolelta. Been there, done that. Tsemppiä!
Helposti ihmiset sekoittaa ihastuksen rakastumiseen. Tunteet voivat olla voimakkaita ja huono parisuhde kotona vielä ruokkii tuota tunnetta. Uusi kumppani osaa puhua asioista joista pidät ja jaksaa myös kuunnella. Ainekset houkutukseen siis ovat melko hyvät?! Kuitenkin jokaiseen suhteeseen tulee ns. Arki ennemmin tai myöhemmin . Valinnat ovat omiamme myös ne huonot valinnat. "Ei millään pahalla" :)
Tilanteeni on täsmälleen ap:n kaltainen. Olen vaimo ja äiti, mutta tavannut uskomattoman ihmisen, jonka kanssa ystävyys on nopeasti edennyt siihen, että puhumme sellaisista asioista, joista mieheni kanssa en voi edes puhua. Tämä toinen mies kertoi viikonloppuna rakastavansa minua ja perheeni vuoksi katsoo parhaaksi ottaa nyt etäisyyttä. Olen täysin romuna, enkä tiedä mitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteeni on täsmälleen ap:n kaltainen. Olen vaimo ja äiti, mutta tavannut uskomattoman ihmisen, jonka kanssa ystävyys on nopeasti edennyt siihen, että puhumme sellaisista asioista, joista mieheni kanssa en voi edes puhua. Tämä toinen mies kertoi viikonloppuna rakastavansa minua ja perheeni vuoksi katsoo parhaaksi ottaa nyt etäisyyttä. Olen täysin romuna, enkä tiedä mitä tehdä.
Se manipuloi sua. Kohta se tulee kertomaan kuinka kauhea ikävä sillä on sua ollut ja miten olet hänen suuri ihmeensä ja rakkautensa ja plapla.
Unohda se ja jatka elämääsi.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 23:54"]Maanpäällinen helvetti. Oon samassa tilanteessa. Mitä enemmän yritän taistella vastaan sen syvemmälle joudun.
[/quote]
Musta tuntuu tismalleen samalta.